IRC-Galleria

eli tahtirikot pois! Nyt sitten oppi taas kuski uusia asioita. Kuten "älä ahnehdi liikaa". Ja tuollaisten tapausten jälkeen aloitetaan kiltisti käyntimaastoilla. Enivei, huomenna aamulla tulee vielä hieroja - veikkaus kun on vahva, että lihasjumia, lihasjumia siellä on.

En tiedä muuten johtuuko hampaiden raspauksesta, mutta tuntuu, että kuolain on liian kova. Ja mulla on normi kolmi-pala. Taitaa tietty olla totuus se, että kuskin käsi on kova ,-)

Lopussa laukkasi myös vasenta kierrosta rentona --- korvat lerpattaen. En muista nähneeni sitä ikuna niin lerppakorvana ,-)

Käytiin Jussilankujan lenkki kera Hra Erbenin. Lumi liikkui aktiivisesti, mutta ihan ilmiselvästi paras terä oli eilisen jäljiltä pois. Tuli sopivasti vähän kiipeilyä&vaihtelevaa maastoa, joten luulisi tekevän lihaksistolle hyvää.

Käyntimaasto. Ensin radalla Miinan kavaljeerina muutama kierros, sitten lähdettiin vielä kera Andyn maastoilemaan - lähinnä seikkailemaan teollisuusalueelle. Hepoilla oli hauskaa (Andy ja Lumi kun ovat varsinainen "paha-pari" maastossa - varsinkin Lumppari etsii aina hyvä tekosyitä, että voi lähteä...). Mikäpä siinä, reippaan oloinen hevonen, josta välissä naureskelinkin, että ei uskoisi, että ainakaan kauhian kipeä on. No, nyt mennään alkuviikko ihan käyntimaastoja ja täytyy sitten loppuviikosta kokeilla, josko olisi parempi. Myös hieroja yritetään saada hätiin.

Edelleen oikeassa kierroksessa tiukemmissa "Kaarteissa" selvä tahtirikko. Ei ole siis ok.
Samanlaista ollut ilmassa siitä asti, kun kenkään lyötiin, mutta torstaina oli kyllä mielestäni ok. Enivei, huomisaamun lähtö peruttu - ei kannattane lähteä Keravalle asti ajamaan aamutuimaan ja ottaa hylsyä ep:stä. Vittande.

Sunnuntain startti lähtönumerolla 4. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kisat alkaa jo klo 8.00... joten Lumppari saa tosi aikaisen lähdön. Täytynee testata nyt letittämistä edellisiltana - nimittäin ei siitä mitään tule, että yrittää aamu kuudelta alkaa niitä lettejä väsäämään. Onneksi tuli ostettua sitä geeliä, joten Lars Levi saa olla sitten yön yli geelitukkana.. Ja kukahan on sanonut, että kyse on harrastustoiminnasta??

Lumpparin MT-päivä. Tosin ei ollut kuskille, koska harmitti, että ei ollut mahdollisuutta ratsastaa ihan oikeasti sitä järkevästi läpi. Ehkä me ollaan niin oman polun kulkijoita, että ei enää ajatuksenjuoksulta sovelluta muuta kuin valmennustunnelle.

Vasen laukka oli edelleen huono, mutta en ole siitä huolissani, koska sitä ei päästy yhtään työstämään -- saatikka ratsastamaan.

Etusissa oli molemmissa nestettä. Tosin totesin, että klinikalla ne olis nauranut, jos olisin vienyt sen noiden nesteiden kera sinne - silloin kun viimeksi käytin ja sanoin, että sillä on jalat turvoksissa, ne oli vähän "Ai mitä, miten niin turvoksissa" ,-) Laski suht ok ratsastuksessa, tosin musta molempiin jäi silti vähän. En tiedä, johtuuko sitten ruuasta, johtuuko jaloista vai oliko luojan luomilla jalkanesteillä vain sitten tänään tälläinen päivä. Veikkaan jälkimäistä.

Eilen sitten ensimmäistä kertaa ensimmäinen tunti piitkään aikaan. Hevonen oli puhdas, mutta jäykkä. Tosin se ravas heti paremmin, kun kuski kevensi, joten osansa saattoi olla myös kuskin noidannuolen runtelemalla selällä. Kiva perustunti, jossa taasen oppi uutta. Kuten se, että en ole aiemmin ajatellut pysähdystä sen kautta, että ensin täytyy pysähtyä takajalat, sitten vasta etuset.
Laukka oli vielä hakusassa, mutta eipä sillä olekaan laukkailtu pahemmin..

Tänään sitten lähdettiin herra Erbenin kanssa käyntimaastolle - kaiken kaikkiaan meni 1.5 h. Käveltiin Kilpeläntietä ja sieltä päästä poikettiin metsätielle, joka sillan kunnossaollessa yhdistää Jussilankujan ja Kilpeläntien. Kun sinne käännyttiin, Lumi oli ihan seota jaloistaan ja halus vain juosta - se kun ei ole siellä ollut ikinä ennen. Hassu juttu, on tuolla hevosella ainakin itsetuntoa ,-) Ja se tykkää ollaa metsässä - ehkä se on saanut vaikutteita sen fanittamalta Veikolta.

Ranskan matka näillä näkymin tulossa - ja sitten toteutin haaveeni ja hankin digijärkkärin. Kohta saa alkaa ihan aikuisten oikeasti valokuvaamaan.

Tosin sitä ennen herra hevonen joutui käydä kolme kertaa ulkona satulantestauksella. Ekalla kerralla se käveli tosi rennosti korvat hörössä, toisella kerralla vähän vähemmän reippaasti ja kolmannen kerran jälkeen se vaain irvisteli käytävällä mulle ,-) Tehtiin sitten vähän satulansumplimisia ja ostin tallikaverilta sen vanhan Aachenin ja Miinalle tuli se mun hakema saddle. Vähän kapea tuo Aachen on, mutta laitetaan sitten pehmuketta alle. Veikkaan muuten, että se on 16" penkillä, joten täti saa nyt ihan oikeasti alkaa laihuttamaan ja ahteria pienentämään.

Mutta töihin se kuitenkinloppuviimeksi joutui. Tehtiin vain ravityöskentely - koska se venyi sen verran pitäksi, en halunnut alkaa laukkaa hiomaan. Tehtiin paljon avoa - voltti pitkän sivun alkuun&sitten pitkä sivu avoa. Lisäksi siirtyimisä (energisia sellaisia) ja sitten lopuksi alettiin vielä hiomaan pohkeenväistöä. Siinä kun se ei - itseasiassa ikinä - ole ollut kunnolla&rehellisesti rentona, joten nyt haettiin sitä. Löytyi sieltä sellaisia paloja, mutta eiköhän se siitä. Ridauksen jälkeen suihkuun ja vihreää syömään. Lumi on NIIN ihana, kun se tietää, että matka vie vihreälle - siitä näkee joka solulla, että se on innoissaan kuin pikkupoika.

Tahtirikkoja tuli - otti helpommin oikealla etujalalla vähän lyhyempää askelta esim. kaarteessa. Vaikea sanoa, mistä johtuu - se kun ei ollut myöskään kunnolla läpi & läpiravissa ridauksen aikana. Huomenna se saapi levon ja omistaja käy venyttelemässä Hathaa ja sitten tiistaina on tunti.

Eilen korkattu muuten lavatanssikesä auki - Riutalla. Oli hassu fiilis. Ai niin ja kamera kuume on edelleen K O V A.

nimittäin ei vielä ollut *ihan*siinä*iskussa*kuin*aiemmin ,-) Noh, tästä se alkaa. Huomenna vielä kentällä, sitten lepo ja tiistaina tunti.

Oli hauska kaveri. Pesun jälkeen lähdin ulos syöttämään - kun matka kulki kohti tuttua syöttöpaikkaa, se vinku, visko kaulaansa ja vähän tanssahteli - se on vaan NIIN ihana kun se osaa näyttää niin aidosti, paljonko tuosta(kin) asiasta innostui.

vaikka ei se mun oma emäntä kaffeja tajunnut tarjota - sen sijaan se itte hyppäs mun selkään ja sano vieralle, että "kävele" ,-) Mukavahan sitä oli tallustella, kun Toto-täti käveli vieressä - aivan kuten hyvinä vanhoina aikoina, kun olimme karsinanaapurukset (tosin tämä karsinanaapuruus taisi olla ainoa hyvä asia, kun miettii, miten meidän kuskit silloin voivat). Käytiin katsastamassa tienpätkää vähän toiseen suuntaan - askel kulki ja elämä hymyili. Ai niin, ja vanhat hyvät ajat olivat kyllä siinäkin, että ne tätsyt tunkivat selkään ihan ihme satuloita. Noh, toimiva kuulemma löytyi jostain "achen" merkkisestä - tiedä häntä, mitä siitä sitten seuraa.

Oma kuski kävi vielä ratsastamassa Andyn - Andy huikkasi matkalla pesarille, että hauskaa kuulemma oli. Kait ne oli kenttää taasen "hinkanneet" - ei Andy poika saanut sellaista löffailua kuin itse tänään.