Ljudmillaa ja kuskia. En tiedä, kumpi oli jäykempi tai tahmeempi, mutta saatiin molemmat lihakset auki verryteltyä... Juttelin tallilla L:n kanssa siitä, kuin jännä on, että kun ajattelee hevosen relaavan ja vetereytyvän levossa, niin eipä se olekaan niin irtonainen ja letkeä kuin silloin, kun on säännöllisessä läpiratsastuksessa. Noh, näinhän se menee ihmiselläkin, säännöllinen jumppaus on letkeyden tae...
Fortterilla "maastoiltiin" eli mentiin metsälenkki pari kertaa + radalla. Hiano hepo, eka kierros metsälenkillä reipasta käyntiä "pohjaan tutustellen", seuraavalla kiekalla jo kysyttiin mäkien kohdalla "saaks laukata"? Ja saihan se. Kivaa, letkeää laukkaa. Hengästyy vaan vielä tosi helposti, mutta enää ei ole sellainen hikoilijakalle kuin aiemmin.
Ai niin, Lumppis köhi muutamaan otteeseen ridauksen aikana: laskin tuon liikuttamattomuuden piikkiin, täytynee seurata asiaa..