IRC-Galleria

ja läsipää orhi näytti sitten närhen munat.

Sanoo kuski. Ihan uskomattoman upea tunti (taas vaihteeksi). Ravissa tosi hyvä; alla, kantoi itsensä rentona, mutta aktiivisena. Laukassa samaa rataa - tosi, tosi, ihan äly upea!!! Ja taas niitä ahaa-elämyksiä; kolmikaarinen laukkaura tuotti hankaluuksia vastalaukka-kaarteen kohdalla. Nyt sitten purettiin valkun kanssa se osiin ja todettiin, että se suoristaminen kaarien välissä on ongelmakohta. Nyt mä sitten ymmärrän, mitä se suoraan ratsastus siinä välissä oikein tarkottaa... Ja olin ihan älyttömän tyytyväinen, kun tajusin korjata s.e. ratsastin kentän toiselle puoliskolle s.e. sain ihan oikeasti sen suoristuksen läpi ja Ljudmillan alle ennen kuin lähdettiin uutta kaaretta tekemään.. Sittenhän se toimikin - jäi nimittäin aina odottamaan suoristuksen jälkeen, mihin suuntaan mennään. Pieniä sanoja näin, mutta ihan uskomattomia kokemuksia ja hetkiä hevosen selässä. Tässäpä siis taasen se syy, että tuota ratsastusta jaksaa vuodesta toiseen harrastaa; kun aina oppii uutta..

Tunnin jälkeen Ljudmilla meni öristen laitsalle - ja piehtaroi kuuunnolla...

Ekaks Fortter, joka kyllä yllätti. Ihan käsittämätön, alotettiin käynnissä taivuttelulla, ravissa jo ihan älyttömän pehmeä. Siirtymiset nopeita F:lle, laukassa rento, kunnolla alla tasapainossa pitkiä pätkiä ja nyt tehtiin keskiympryää eli ei enää täyttä kenttää. Mä olin ihan äimänä, että wow!

Lumppa kans ihqu. Sain kivasti toimimaan, kun avot meni ravissa läpi. Laukassa harjoteltiin nostoja, samoin siirtymisiä nyrkki auki-nyrkki kiinni periaatteella. Hitsit, se hikoilee, koska kasvattaa jo talvikarvaa - poikaparka. Öisin vaan alkaa olemaan jo niin pimeää, että luontoäiti näemmä näin sitten alkaa varautumaan tulevaan kaamosaikaan.

Kisakarkeloita organisoitiin, kivaa siis tulossa! Fortterilla olisi ajatuksissa helppo kür, mutta kassotaan nyt, miten menee. Se saa kyllä härtslaakin makkaranmyyntikojusta siinä kentän nurkalla..

Kilpeläntie päästä päähän ihanan rauhallisella, rennolla, kävelyllä. Heppa korvat hörössä, upea keli, rela olo. Peki mukana, juoksemassa välillä jäniksen perässä, välillä toikkaroimalla keskellä tietä liki auton alla.. Voiko idyllisempää olla?

Ja nyt oli ihan erihepo kuin eilen.. vielä tosin lievästi pohkeen takana ja kyseli, että onks ihan pakko, mutta letkeä ja kiva! Ravissa tuli ihan sikamageita pätkiä, laukka jee, hemmetti, pohkeenväistöt parantuneet ja paljon - oli alla! Upea tunne! Sateesta huolimatta oli tyytyväinen kuski ja tyytyväinen hevonen.

Ison miinuksen saa nyt kuski ja kuskin käden epätasaisuus (vain on-off-moodi). Se hemmetin käsi täytyy saada nyt sitten tosi tasaiseksi (lobotomia?). Ei voi muuta tehdä kuin ihmetellä, miten Lumppa jaksaa olla niin kärsivällinen.

Koulusaddle erinomaisen hyvä, kestää hetken aikaa oppia taas istumaan siinä kunnolla.
Kuskin selkä auki eli nyt sitten kumpikin taasen relassa lihas- & rankakunnossa ja työnteossa.

Oli lavoilla alkutunnista - liikaa siis lomalla oleiltu "pää alaspäin". Sieltä se sitten otti ja aukeni - eli oli hyvääkin hyvempi perustunti, kuinka saadaan hevonen auki ja liikkumaan hyvin. Muutama kunnon örinä matkanvarrella viestitti myös melkoisen selvästi, että alkaa nivelet liikkumaan.

Fortterilla radalla ja metsälenkillä. Käyntiä, ravia ja laukkaa. Tykkäs tosi paljon, hiano hevoinen!

Ljudmillaa ja kuskia. En tiedä, kumpi oli jäykempi tai tahmeempi, mutta saatiin molemmat lihakset auki verryteltyä... Juttelin tallilla L:n kanssa siitä, kuin jännä on, että kun ajattelee hevosen relaavan ja vetereytyvän levossa, niin eipä se olekaan niin irtonainen ja letkeä kuin silloin, kun on säännöllisessä läpiratsastuksessa. Noh, näinhän se menee ihmiselläkin, säännöllinen jumppaus on letkeyden tae...

Fortterilla "maastoiltiin" eli mentiin metsälenkki pari kertaa + radalla. Hiano hepo, eka kierros metsälenkillä reipasta käyntiä "pohjaan tutustellen", seuraavalla kiekalla jo kysyttiin mäkien kohdalla "saaks laukata"? Ja saihan se. Kivaa, letkeää laukkaa. Hengästyy vaan vielä tosi helposti, mutta enää ei ole sellainen hikoilijakalle kuin aiemmin.

Ai niin, Lumppis köhi muutamaan otteeseen ridauksen aikana: laskin tuon liikuttamattomuuden piikkiin, täytynee seurata asiaa..

Johtuen kuskin selkäjumista.

Lumppa hierottiin eilen, hyvä eläinfyssari löytyi! Kaularanka oli vähän lukossa oikealta puolelta, selittää sen tunteen jähmeästä kaulasta. Samoin oli muutama muu jumi selässä - jotka kaikki saatiin hyvin auki. Pakarat oli pojalla ok (toisin kuin kuskillaan). Koulupenkki tuli toppauksesta eilen, joten kun selkään kiipeää, on sitten kunnon penkki alla. Lumi saa nyt vielä viikonlopun ylin korkeintaan köpöttelyä.

Fortterin kanssa ollaan käppäilty rataa ympäri taluuttaen. Uskomatonta, että hevonen voi tehdä taluuttaessa käynnissä pukin, ilman että ryysii - tekee tämän noin puolen metrin etenemismatkalla. Sillä on ihan ilmiselvästi kivaa ,-) Mutta herkkä se on, kun maastakäsin juttuja tekee.

Oli Raalassa noin ziljoona! Mutta silti käppäiltiin ,-) Ystävällinen ravi-herrasmies kantoi tikkaat&piti ratsua paikallaan, jotta kuski pääsi selkään. Käytiin käppäilemässä metsälenkki (koska polle halusi) ja vähän radalla - Peki hätytteli matkan varrella variksia sähkölangoilta. Aurinko paistoi, oli lämmintä, rentoa ja idyllistä. Kaikenkaikkiaan juuri sellaista, kun kaikki on tasapainossa.

kun on aviopari, niin on vaan aviopari. Eli kuskilla noidannuoli, mutta mikäpä tässä - huomenna ratsastelu ilman saddlea lienee paikallaan.

Tänään mentiin joku reilu tunti ilman satulaa. Pääasiassa käyntiä, mutta myös palan matkaa ravia ja laukkaa. Paras oli peltolenkin ravi/laukkapätkä, jossa vauhti loppui siihen, kun 27 vuotias herraseuralainen pukkas omistajansa selästään - papparaisella edelleen kevyt pylly ,-)

Fortterilla ansaittu lepo.

Andy Moogilla hyppytunnilla. Hyvää työtä on Anna tehnyt, kun täti ei pelännyt lainkaan vieraalla hevosella menoa... ja hyvinhän se Andy hyppäs! Tokavikalla esteellä vaan onnistuin venäyttämään tuon hemmetin selkäni, jippii..