IRC-Galleria

Allu laukkasi tänään vihreille laitumille, kunnioitettavassa 27 vuoden iässä. Lumelle Allu oli "the Allu". Se iso tuki ja turva, jonka kanssa saattoi aamunsa aloittaa ruunahipalla, se iso tuki, joka otti ja auttoi legendaarisessa loimen riisumisessa, se ihana kaveri, jonka kanssa saatoi rapsutella pitkään.. se, joka seisoi viereisessä karsinassa aina niin lähellä nämä viimeiset kaksi vuotta...

Tämän kesän Allu oli yöt laitsalla, päivät tallissa, kun Lumppa oli juuri päinvastaisessa "vuorossa". Lauantaina pojat olivat pitkästä aikaa yhtäaikaa laitumella - ja jatkoivat yhteistä laitsa-aikaa nämä viimeiset päivät. Poikien kiintymys näkyi myös meille ihmisille. Lumi hellästi pyysi ja kysyi Allua lauantiana, josko jaksaisi lähteä vanhaan leikkiin mukaan... Allu ei enää jaksanut, mutta oli "menossa mukana" omalla laillaan. Siellä ne kaksi kaverusta olivat, levollisina, tyyninä, välillä leikkien, välillä toisiaan rapsutellen, välillä vierekkäin syöden - siinä kulloisessa hetkessä eläen. Vaikka en hetkeäkään usko, etteikö heillä olisi jossain ollut se vaisto, se eläimen viisaus, että nämä ovat heidän viimeiset yhteiset laidunpäivät.

Allu on aina mukana Lumen sydämessä. Lumi toivottaa rakkaalle ystävälleen levollista ikiunta: iloisia pukkilaukkoja siellä taivaan kannen iki-vihreillä laitumella - siellä Allu voi kirmata nuoruuden voimissaan. Samalla lailla kuin sillä viimeisellä yhteisellä peltolaukalla, jossa Allu otti ja kippasi kuskin selästä.. ei siitäkään ole kauaa.. ja pojilla oli molemmilla niin ihana pilke silmäkulmassa...

Sinä päivänä, kun Lumelle aika koittaa lähteä enkelihevoseksi, minä pyydän ja toivon, että Allu tulee Lumea vastaan - hakemaan Lumen turvallisesti takaisin kotiin.

Lumppa-pumppa oli lihashuoltopäivällä eilen, joka lähinnä meni kyllä vain nautinnon piikkiin. Eli jumia zero, saldona muutama "makea paikka". Silmät ummessa varmaan 70% ajasta. Välissä korvat vinossa, suu hymyssä..

Lumppis pumppiksella Helppo A, 52,917%. Paaljon hyvää - ja paljon paljon parannettavaa. Kuten kuskille edelleen suositellaan vasemman käden lobotomiaa ,-)

Fortterilla Andyn kanssa Kilpeläntie ja metsätietä. Oli tosi aktiivinen, korvahalvaus lähellä

Fortter-Portter elämän ensimmäistä kertaa "valkoisten aitojen sisään". Ai että otti hienosti! Oli alkuun tosi jännittynyt, kun kentälle mentiin, mutta säntillisellä työskentelyllä tuli tosi kuuliaiseksi ja hienoksi. Oli taas kuin kuuma veitsi voissa, niin pehemeä ja ihana kevyt. Radalle mentäessä aidat jännitti, mutta tosi nopeasti niihin tottui - vaikka ei mikään huippu suoritus (ei esmes pysty ratsatamaan kulmia, liian tiukat), niin tosi positiivinen ja mukava suoritus! On se vaan hiano!

Lumppis-Pumppis power walk kävelyllä abt. 40 minsaa. Tarttis varmaan hankkia kävelysauvat ,-) Tänään myös pitkästä aikaa Allun kanssa laitsalla (A kun ollut vain yöt). Voi että ne pojat nauttivat toistensa seurasta - sielujen sympatiaa.

Tunnilla-Pummilla. Hiano!

kisakarkelojärjestelyt loppusuoralla. Kiirus viikko tulee, mutta onneksi lauantaille on luvattu hianoa keliä.

Lumppa vietti mukavaa päiväsiestaa tänään köllöttämällä tyytyväisenä laitsalla. Taas oli heinänkuvat massussa ,-)

ja läsipää orhi näytti sitten närhen munat.

Sanoo kuski. Ihan uskomattoman upea tunti (taas vaihteeksi). Ravissa tosi hyvä; alla, kantoi itsensä rentona, mutta aktiivisena. Laukassa samaa rataa - tosi, tosi, ihan äly upea!!! Ja taas niitä ahaa-elämyksiä; kolmikaarinen laukkaura tuotti hankaluuksia vastalaukka-kaarteen kohdalla. Nyt sitten purettiin valkun kanssa se osiin ja todettiin, että se suoristaminen kaarien välissä on ongelmakohta. Nyt mä sitten ymmärrän, mitä se suoraan ratsastus siinä välissä oikein tarkottaa... Ja olin ihan älyttömän tyytyväinen, kun tajusin korjata s.e. ratsastin kentän toiselle puoliskolle s.e. sain ihan oikeasti sen suoristuksen läpi ja Ljudmillan alle ennen kuin lähdettiin uutta kaaretta tekemään.. Sittenhän se toimikin - jäi nimittäin aina odottamaan suoristuksen jälkeen, mihin suuntaan mennään. Pieniä sanoja näin, mutta ihan uskomattomia kokemuksia ja hetkiä hevosen selässä. Tässäpä siis taasen se syy, että tuota ratsastusta jaksaa vuodesta toiseen harrastaa; kun aina oppii uutta..

Tunnin jälkeen Ljudmilla meni öristen laitsalle - ja piehtaroi kuuunnolla...

Ekaks Fortter, joka kyllä yllätti. Ihan käsittämätön, alotettiin käynnissä taivuttelulla, ravissa jo ihan älyttömän pehmeä. Siirtymiset nopeita F:lle, laukassa rento, kunnolla alla tasapainossa pitkiä pätkiä ja nyt tehtiin keskiympryää eli ei enää täyttä kenttää. Mä olin ihan äimänä, että wow!

Lumppa kans ihqu. Sain kivasti toimimaan, kun avot meni ravissa läpi. Laukassa harjoteltiin nostoja, samoin siirtymisiä nyrkki auki-nyrkki kiinni periaatteella. Hitsit, se hikoilee, koska kasvattaa jo talvikarvaa - poikaparka. Öisin vaan alkaa olemaan jo niin pimeää, että luontoäiti näemmä näin sitten alkaa varautumaan tulevaan kaamosaikaan.

Kisakarkeloita organisoitiin, kivaa siis tulossa! Fortterilla olisi ajatuksissa helppo kür, mutta kassotaan nyt, miten menee. Se saa kyllä härtslaakin makkaranmyyntikojusta siinä kentän nurkalla..

Kilpeläntie päästä päähän ihanan rauhallisella, rennolla, kävelyllä. Heppa korvat hörössä, upea keli, rela olo. Peki mukana, juoksemassa välillä jäniksen perässä, välillä toikkaroimalla keskellä tietä liki auton alla.. Voiko idyllisempää olla?