IRC-Galleria

Oli pirteä ja reipas pikku hyppyponi - joka oli sitä mieltä, että kyljissä roikkuvat ja välillä koskettavat nahkalerpakkeet ovat ihan typeriä ja niitä ei tartte kuunnella..

Porkkanoita, rapsutuksia ja ihailua.

Lumi.

Lumppa harjoitteli estehevoslookkia hyödyntämällä korvahuppua ratarallissa. Eipä paljoa poikaa haitannut, kuskia vaan nauratti alkuun "verhotut korvat" niin paljon, että meinasin tippua selästä ,-) Mutta Ljudmilla oli R E I P A S. Toisaalta sen arvaskin, jo hetkenaikaa "kuulostellut", että rataralli olis nyt poikaa. Andy ja Valle oli ekan ravikiekan peesissä, sitten jatkettiin yksin. Ravi oli tosi pitkää ja rentoa, tosi hyvä liike! Pari kiekkaa reipasta, pitkää ravia, sitten laukkaa - joka oli melkoisen vauhdikasta iloittelua. Mutta mikäpä sen mukavampaa, kun näkee toisen N A U T T I V A N sydämensä pohjasta! Toisella kiekalla lähti oikeessa kierroksessa vasemmassa laukassa kiitoilemaan - mikä on yes, koska vasen laukka on ollut kautta aikojen se huonompi. Kaarteeseen tullessa teki pyynnöstä puhtaan vaihdon; silloin ei kyllä menty enää mitään kiitolaukkaa, mutta reipasta kuitenkin. Lopuksi tehtiin pitkän, pitkät kävelyt, kaikenkaikkiaan 3 kierrosta loppukäyntejä.

Puomeilla... oli kivaa! Ljudmillalla myös ,-) Mutta sieltähän ne irtos ihan kunnolla. Siis huipputunti.

ilman saddlea kera rouvaseuran. Lumppis oli lunkki ja tyytyväinen - ja kiinnostunut naisseurasta ,-)

jossa pureudettiin vasemman käden lobotomian anatomiaan.

Lumppa oli kiva ja liikku hyvin eilisen kenkäyksen jäljiltä, Fortter höysti erityisesti laukannostoa parilla remakkaalla pukilla, josta kuski oli liki tippua;kiitos pitkien jalustimien. Tilanne saatiin kuitenkin ratkaistua reippaalla eteenratsastuksella - milloinhan mun logiikka on ihan oikeasti alkanut pelaamaan nopeasti noin järkevästi?

(Pään asento - sekä kuskilla että hevosella - odottaa vielä lihasten kasvua ,-))

Allu laukkasi tänään vihreille laitumille, kunnioitettavassa 27 vuoden iässä. Lumelle Allu oli "the Allu". Se iso tuki ja turva, jonka kanssa saattoi aamunsa aloittaa ruunahipalla, se iso tuki, joka otti ja auttoi legendaarisessa loimen riisumisessa, se ihana kaveri, jonka kanssa saatoi rapsutella pitkään.. se, joka seisoi viereisessä karsinassa aina niin lähellä nämä viimeiset kaksi vuotta...

Tämän kesän Allu oli yöt laitsalla, päivät tallissa, kun Lumppa oli juuri päinvastaisessa "vuorossa". Lauantaina pojat olivat pitkästä aikaa yhtäaikaa laitumella - ja jatkoivat yhteistä laitsa-aikaa nämä viimeiset päivät. Poikien kiintymys näkyi myös meille ihmisille. Lumi hellästi pyysi ja kysyi Allua lauantiana, josko jaksaisi lähteä vanhaan leikkiin mukaan... Allu ei enää jaksanut, mutta oli "menossa mukana" omalla laillaan. Siellä ne kaksi kaverusta olivat, levollisina, tyyninä, välillä leikkien, välillä toisiaan rapsutellen, välillä vierekkäin syöden - siinä kulloisessa hetkessä eläen. Vaikka en hetkeäkään usko, etteikö heillä olisi jossain ollut se vaisto, se eläimen viisaus, että nämä ovat heidän viimeiset yhteiset laidunpäivät.

Allu on aina mukana Lumen sydämessä. Lumi toivottaa rakkaalle ystävälleen levollista ikiunta: iloisia pukkilaukkoja siellä taivaan kannen iki-vihreillä laitumella - siellä Allu voi kirmata nuoruuden voimissaan. Samalla lailla kuin sillä viimeisellä yhteisellä peltolaukalla, jossa Allu otti ja kippasi kuskin selästä.. ei siitäkään ole kauaa.. ja pojilla oli molemmilla niin ihana pilke silmäkulmassa...

Sinä päivänä, kun Lumelle aika koittaa lähteä enkelihevoseksi, minä pyydän ja toivon, että Allu tulee Lumea vastaan - hakemaan Lumen turvallisesti takaisin kotiin.