IRC-Galleria

Peppu ja paita, muuta ei voi tuumata, kun mua vietiin pitkin metsälenkkiä, muutaman pukin saattelemena s.e. Peki juoksi koko ajan rinnalla menossa mukana. Ja kun vielä otettiin lyhyt rauhallinen laukkapätkä metsälenkin loppusuoralla, Lumppa heitteli kaulaansa ja tarjos vauhdissa etujalkaansa Pekille - joka täysin 100% luottavaisena kirmasi siinä meidän vieressä. Oli ihana nähdä, kuinka eläimet osaavat nauttia elämästään ja ottaa ilon irti hetkessä; niillä kahdella oli sellaista kuplivaa riemua, että ei siinä voinut muuta tehdä kuin nauraa sydämensä pohjasta mukana.

Ljudmillalla Kilpeläntie käyntimaastona, Poppen kaverina. Naatiskeltiin.

Fortterilla vähän metsälenkillä, sänkkärillä ja radalla. Intoa täynnä, mutta hyvin otti ja kuunteli.

rokotuspäivä.

Fortterilla kentällä. Pinkeä kuin ilmapallo, mutta maltto mennä ilman sen suurempia pukkihyppelyitä ,-) Harjoteltiin pohkeeseen reagoimasta suurentamalla ja pienentämällä ympyrää - herkäksi tuli. Laukassa harjoiteltiin kans vähän rauhallisempaa vauhtia & vähän pohkeen kuuntelemista väistättämällä - hienoksi tuli.. eli siis hianon-hiano-heppa-peppa.

Ljudmilla naatiskeli vaparistaan.

ilman saddlea sänkkärillä ja metsälenkillä. Laukka oli iloista ja välillä - hm.. - irrottelevaa. Mutta uskomattoman ihanaa, kun voi vain luottaa, että kaikesta ilottelusta huolimatta Lumppa pitää huolen, että pysyn silti menossa mukana. Lobotomian paikka kuskille?

Varmaan tunti ilman saddlea pääasiassa käyntiä, mutta pikku pätkä ilottelulaukkaa (kiitoa) Andyn ja Vallen kanssa... Ljudmilla oli so gentleman, kun ei pukittanut ,-)

Fortter kentällä. Keskustelimme, vetääkö ne g-voimat sitä turpaa ihan oikeesti alaspäin vai ei..

Oli pirteä ja reipas pikku hyppyponi - joka oli sitä mieltä, että kyljissä roikkuvat ja välillä koskettavat nahkalerpakkeet ovat ihan typeriä ja niitä ei tartte kuunnella..

Porkkanoita, rapsutuksia ja ihailua.

Lumi.