Lumppa oli innoissaan, kun sai mennä keskilaukkaa: näki heti, että hepalla syttyi ja ihan kunnolla: nyt kun ollut sellaiset kelit, että pelkillä kantahokeilla ei oikeastaan muualla kuin kentällä mennä. Purettiin valkun kanssa auki taas meikäläisen kieroutuneita tapoja. En tiedä, minkä lobotomian tekisi, että saisi istuttua kunnolla satulassa, saisi ne jalat alas ja vielä rauhaan. Ja käsi, se käsi. Voi vittande. Ihan oikeesti harmittaa, mutta minkäs teet. Keskiravit nimittäin löyty ihan sikamakeesti, kun sain istuttua kunnolla taakse. Ja olo oli, kuin lautasilla olis maannu, mutta valkku tuumas, että nyt sä istut vasta suoarassa. Snif. Mutta Lumppa on hianoakin hienompi! Ja mä en voi kuin taasen kiittää tuota tähtitaivasta, kun Lumpan mulle soi: sen kanssa kun on vaan pakko yrittää tehdä asiat oikein, että se liikkuu.
Fortterilla myös kentälle. Nyt ADHD kohtaus oli ehkä 15 minsaa, vau! Tuli kivaksi ravissa, laukkaympyrä päädyllä sujuu muuten tosi kivasti! Harmi, kun rata nyt niin kova, ettei sen kanssa viitti mennä sinne kaahottamaan (se kun ei kävele siellä, toim. huomio). Siivottiin kakkoja kentältä ja tehtiin maastakäsin harjoituksia: kesti hetken, ennen kuin alko kuuntelemaan, mutta sit olikin niin kivan herkkä, että! Täytyy alkaa sen kanssa tekemään ihan noita maastakäsittelyjuttuja joinakin iltoina, kun ei sitä ridaile..
Kummallekin hepolle jalahoito ja sitten boxiin. Kiva tallipäivä.