Eilen illalla pimeällä maastoilemaan - metsään! Vain otsalampun valossa. Lumi poikkes heti tieltä ekalle polulle - siitä näki, että sen oma mieli veti kans sinne metsän siimekseen. Sielläpä me sitten mentiin - ei yhtään säikkyä, säpsädystä tmv - vain pelkkää positiivista ympäristön tarkkailua by Lumi. Sitten kun kierrettiin lopuksi Holman lenkki, niin vähän katseli varjoja - kun oli nääs katuvalot, jotka hassuja varjoja loivat.
Tänään lähdin töistä aikasin ja lähdetitin vielä uudemman kerran patikoimaan. Lumi nauttii! Siitä siis näkee, kuinka paljon sille nuo maisemat ovat mieleen. Ja metsässä se vois tarpoa tuntikausia. Paluumatkalla se ihan omatoimisesti valitsee umpihangen.
Huomenna olis ajatuksena mennä ilman satulaa hankitreeniä... poika saa kunnon muskelit, niitä kun sillähän ei ole ,-)