IRC-Galleria

on saanut olla kaksi päivää Jussi-levolla. Eilen illalla pyörähdin nopesti tallilla, kun kotiuduin tänne etelään - Herra hevonen näpsäkkäästi otti ja puri sillein "vaih-vihkaa" etuhampaillaan.. just tätä, jolla kerrotaan, että hemmetissäkö olet luurannut, mä olen vain tuijottanut seinää täällä..

Tänään saa vielä käyntipäivän, huomenna maasto ja tiistaina kentälle. Jos alkaisi toimimaan paremmin, kun saa kunnolla palautua.

Matka kera kopin Pohjanmaalle sujui hyvin. Pohjasta löytyi vanha (paikattu) reikä ja hätävapautukset olivat ruostuneet kiinni, joten nyt saadaan sitten priima koppi takaisin - joskus...

Keskiviikkona klinikka..

Käytiin tänään kera isomman kimon sitten maastoilemassa. Lumenius oli vähän laiskan-pulskea - vaikka laukka kyllä sujui ihan "kivasti" ,-) Tuntuu, että lihakset jumittaa - mikä ei ole ihme, koska todella pro-omistaja ei ole tajunnut edes syöttää esim. elektrolyyttejä treenien jälkeen. No tänään lähti satsi, menee huomennakin ja saa olla levossa nyt pari päivää - ehkä sunnuntainkin tai sitten käyn sunnuntaina vain maastossa taluuttelemassa.

Mutta jotain hyvää - jalat ei turvota - uskon, että turvotus oli lähtösin ensin progressiin tottumisesta ja sitten säilöstä. Köhää vielä on, mutta olemme menossa kera hevoisen, M:n (kukkamekossa, korkokengissä, hatussa) ja itseni klinikalle keskiviikkona - työntämään sananmukaisesti hernettä hevoseni nenään ,-)

Ei sitten toimittukaan tunnilla niin kevyesti, reippaasti ja eteenpäinpyrkivästi. Toimihan se - varmasti 70% paremmin kuin vuosi takaperin, mutta kun tietää, mitä se nirvana voi oikeasti olla. Nämä ovat toisaalta taas niitä päiviä, jolloin myös oma henkinen kypsyys mitataan - pakko vain hyväksyä sitkeästi se tosiasia, että ratsastus on tätä - pari harppausta eteenpäin, sitten vähän taakse, sitten junnataan paikallaan kunnes taas harpataan eteenpäin.

Hauska huomata itsestäni, kuinka on oppinut paljon tätä iki-ihkua hermojen hallintaa. Kuten tänään huippu-valmentajalleni totesin, tunnit ovat kaiken lisäksi opettaneet yhden mielettömän tärkeän seikan - kun tunneilla saa Lumeniuksen toimimaan siististi, rennosti jne ilman sen "kovempia" keskusteluita, ne keskustelut ovat myös pannassa muulloin ratsastettaessa... Pieni askel ihmiskunnalle, mutta hemmetin iso askel allekirjoittanelle..

Tänään taas Ritarillisessa seurassa maastossa. Parin tunnin lenkki. Teki uskomattoman hyvää niin hevoselle kuin ratsastajalle. Tätä menoa kun jatketaan, kunto noussee kohisten!

Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten ihmeessä ratsastus ja hevostelu on näin "maadoittava" laji - taas jaksaa sen muutaman päivän, mikä on jäljellä aherrusta.. sitten jussina kohti Pohjanmaata, koppi perässä, jotta saadaan koppi "kisakuntoiseen" iskuun...

Kenttä pölysi eilen niin rajusti, että menimme parin kiekan jälkeen maneesiin. joka onneksi ei pölynnyt.... Jotain on kyllä itsekin oppinut - maneesi kun on paikka, jossa Lumenius helposti jännittää. En kuitenkaan "hyökännyt" kimppuun vaan annoin mennä rauhassa verkaten pitkään - ja voila - lopussa hevonen oli täysin rento ja relax!

Ainoastaan se hemmetin heinänuha kiusaa. Tänään hakemaan lääkitystä asiaan....

Tänään ei ollut hyvä mutta hemmetin kiva! Viimein ja vihdoin, alkaa myös oma istunta tuntumaan sopivalta - ja pystyy jopa vaikuttamaan... paitsi se vasen pohje, vasen pohje, joka on likimain halvaantunut.. yritä siinä sitten saada sitä vasenta pohjetta läpi..

Hevoiseni on heinänuhainen - köhä taas palannut. Täytyy hankkia noita-akan rohdot..

Eilen lepopäivä ja tänään taase jatkettiin tunnilla. Keskiviikkona on naksahtanut joku ihan todenteolla, koska nyt oli heti se fiilis, että kevyesti ja hyvin eteen - ja sehän meni niin! Ihan uskomattoman uusi sfääri, vaikkakin keskittymiskyky herpaantui Lumeniukselta, kun kavereita tuli näkyviin (on ihan uskomatonta, kuinka sekunnin sadasosassa saattaa käydä niin, että koko paketti hajoaa käsiin).

Päivän ahaa-elämys oli laukassa avon tekeminen. Tai se on varmaan "avoa", koska tarkoituksena saada vain sisätakajalka polkemaan alle. Riitti pelkästään se, että otti ulko-ohjalla tiukempaa tuntumaa. Tai "tiukempaa" - keveys säilyttäen.

Tällä tunteella jaksaa taas pitkään ,-)

Uskomattoman hyvä tunti takana! Vaikka hellettä oli, klo 20 tunnille viileni sopivasti. Ja minä kun pelkäsin, että polle on ihan liimakavio, kiitos helteen! Mä en usko, että tässä maailmassa on upeampaa tunnetta kuin se, että hevonen liikkuu rennon rehellisesti peräänannossa - kevyesti kuunnellen! Ja taas ihan mielettömiä ahaa-elämyksiä ihan basic-asioista - kuten ulko-ohjan tuelle hakemisesta - vain ulko-ohjaa vasten sisäpohkeella ympyrän suurentaminen ja voila - siinä se alkoi olemaan! Oma istuntakin alkoi olemaan ihan ok lantioon asti, vain jalat puuttuu ,-)

Yököttävän siirappista, mutta minkäs teet. Tälläisillä tunneilla kun jaksaa pitkään - ja ymmärtää, miksi tätä lajia harrastaa. Onneksi maailmassa on näitä tämän ratsastustyylin sanansaattajia - tämä malli kun tuntuu niin syvältä-niin-oikealta!

Humman elämä laitumella luksusta. Iso laidun, paljon heinää ja kavereita! Voe pojat. Ja ihan kuin kylkiäisinä, on pojan jalat lakanneet turvottelemasta... taitaa laidunliikunta tehdä hyvää...

Torstaina saatiin idioottikenkä jalkaan ja perjantaina tunnilla. Kyllähän se siiät lähtee - kait ,-) Ei itseasiassa hullumpi yli viikon tauon jälkeen!

Lumeniuksen lomat jatkuvat. Polki eilen kengän irti, kiitos minkä ei sitten ratsasteta. "Pikkasen" oli hiki, kun sitä kenkää yritti irti saada.. nyt vain täytyy toivoa, että ei vakavampaa vammaa tullut.

Eläinlääkäri kävi ja antoi yskänlääkekuurin. Nyt sitten saataneen myös köhä haltuun. Lisäksi raspattii ja ai ai kun oli piikkejä... hyi hyi omistajaa, kun ei aiemmin ole raspaajaa ottanut.

Tänään oli sitten ruuna-remmi ekaa kertaa yhdessä. Oli ilmeisesti ollut vilskettä ja vilinää aluksi, mutta sitten tapahtunut "vetäytyminen" omiin ryhmiin. Tai ruoho vain kutsunut. On siinä hevosella ihmettelemistä, sen verran on kaikki muuttunut ja mullistunut...