IRC-Galleria

Uuteen karsinaan - se on niin iso, että voi juosta mua pakoon ,-)
Mutta ainakin happea riittää...

Käytiin kera valkoisen hobusen (se tallin keskikokoinen valkoinen) käyntimaastossa - se toinen oli sitä mieltä, että olis voinut mennä lujempaakin ,-) Lumenius kyllä käveli ihan tyytyväisenä, onnellisen oloinen hevonen!

Ainoa ongelma on omistajalla, jolla pukkaa olemaan vähän kiire työrintamalla... huh huh. Ensi viikolla onneksi saa "levätä" Amerikan maalla - ja hobunen nauttia kesälomasta - ja yksin kengityksestä, herra kengittäjä kun tulee sen kenkäämään torstaina, vaikka varoittelin, että voi olla vähän vintiö...

Lumedius oli reippaana - yliastunta varmaan puolimetriä- molempiin suuntiin. Täytyy kyllä sanoa, että enemmän kuin tyytyväinen tälläisessä tilanteessa on maastojen olemassaoloon! Oli mukava kävellä järven laitaa, reippaan aktiivisella hevosella, vehreässä maisemassa... Lumedius ei edes säikähtänyt sillan alta "lentoon" lähtevää sorsapoikuetta...

Nyt pidetään kädet (eli käet) ja kyynärpäät ristissä 18.7 asti, jolloin sitten tietää, onko edessä krooninen loppuelämä vai terveen paperit saanut hevonen..

Yes

http://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/fin/hippos4.shtml

Oli tulla tänään jo oven läpi ulos, kun tulin talliin. Taitaa polle parka ihmetellä, että missäs nyt mennään, kun hommia ei tehdä? Jalat ovat T Ä Y S I N kuivat. Tarkoittanee sitä, että progress on se turvotuksen aiheuttaja. Ja nyt sitten mietitään, miten jatketaan, kun oikeaan ruokintaan palataan.

Eli diagnoosi oli tulehduksellinen hengitystiesairaus eli Inflammatory Airway Disease IAD. Googlella löytyi ihan mielenkiintoisia juttuja (kuten tutkimusaineistoa nuorista laukkahevosista), mutta ko julkaisujen impac-facotryista ei tietoa.. Oma olo helpottui, kun sai tehtyä päätöksen - odotetaan kolme viikkoa ja sitten mietitään elämää eteenpäin. Hevosen kanssa tehtävät päätökset kun ovat niitä isoja päätöksiä.

Sai Lumedius.
Hevoinen jännitti sen minkä ehti, mutta käyttäytyi t o s i hienosti. Mulla on edelleen pieni-suuri hevoinen!!!

Löytyi limaa ja ärsytystä, nyt on sitten kolmen viikon lääkekuuri ja käyntiaikaa. Ja mietitään pää puhki, mikä olisi parasta rakkaalle Lumeniukselle.

Tuli sitten tänään ajettua ensimmäistä kertaa myös hevosta trailerilla - jeh jeh jeh - elämä helpottuu..

on saanut olla kaksi päivää Jussi-levolla. Eilen illalla pyörähdin nopesti tallilla, kun kotiuduin tänne etelään - Herra hevonen näpsäkkäästi otti ja puri sillein "vaih-vihkaa" etuhampaillaan.. just tätä, jolla kerrotaan, että hemmetissäkö olet luurannut, mä olen vain tuijottanut seinää täällä..

Tänään saa vielä käyntipäivän, huomenna maasto ja tiistaina kentälle. Jos alkaisi toimimaan paremmin, kun saa kunnolla palautua.

Matka kera kopin Pohjanmaalle sujui hyvin. Pohjasta löytyi vanha (paikattu) reikä ja hätävapautukset olivat ruostuneet kiinni, joten nyt saadaan sitten priima koppi takaisin - joskus...

Keskiviikkona klinikka..

Käytiin tänään kera isomman kimon sitten maastoilemassa. Lumenius oli vähän laiskan-pulskea - vaikka laukka kyllä sujui ihan "kivasti" ,-) Tuntuu, että lihakset jumittaa - mikä ei ole ihme, koska todella pro-omistaja ei ole tajunnut edes syöttää esim. elektrolyyttejä treenien jälkeen. No tänään lähti satsi, menee huomennakin ja saa olla levossa nyt pari päivää - ehkä sunnuntainkin tai sitten käyn sunnuntaina vain maastossa taluuttelemassa.

Mutta jotain hyvää - jalat ei turvota - uskon, että turvotus oli lähtösin ensin progressiin tottumisesta ja sitten säilöstä. Köhää vielä on, mutta olemme menossa kera hevoisen, M:n (kukkamekossa, korkokengissä, hatussa) ja itseni klinikalle keskiviikkona - työntämään sananmukaisesti hernettä hevoseni nenään ,-)

Ei sitten toimittukaan tunnilla niin kevyesti, reippaasti ja eteenpäinpyrkivästi. Toimihan se - varmasti 70% paremmin kuin vuosi takaperin, mutta kun tietää, mitä se nirvana voi oikeasti olla. Nämä ovat toisaalta taas niitä päiviä, jolloin myös oma henkinen kypsyys mitataan - pakko vain hyväksyä sitkeästi se tosiasia, että ratsastus on tätä - pari harppausta eteenpäin, sitten vähän taakse, sitten junnataan paikallaan kunnes taas harpataan eteenpäin.

Hauska huomata itsestäni, kuinka on oppinut paljon tätä iki-ihkua hermojen hallintaa. Kuten tänään huippu-valmentajalleni totesin, tunnit ovat kaiken lisäksi opettaneet yhden mielettömän tärkeän seikan - kun tunneilla saa Lumeniuksen toimimaan siististi, rennosti jne ilman sen "kovempia" keskusteluita, ne keskustelut ovat myös pannassa muulloin ratsastettaessa... Pieni askel ihmiskunnalle, mutta hemmetin iso askel allekirjoittanelle..

Tänään taas Ritarillisessa seurassa maastossa. Parin tunnin lenkki. Teki uskomattoman hyvää niin hevoselle kuin ratsastajalle. Tätä menoa kun jatketaan, kunto noussee kohisten!

Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten ihmeessä ratsastus ja hevostelu on näin "maadoittava" laji - taas jaksaa sen muutaman päivän, mikä on jäljellä aherrusta.. sitten jussina kohti Pohjanmaata, koppi perässä, jotta saadaan koppi "kisakuntoiseen" iskuun...

Kenttä pölysi eilen niin rajusti, että menimme parin kiekan jälkeen maneesiin. joka onneksi ei pölynnyt.... Jotain on kyllä itsekin oppinut - maneesi kun on paikka, jossa Lumenius helposti jännittää. En kuitenkaan "hyökännyt" kimppuun vaan annoin mennä rauhassa verkaten pitkään - ja voila - lopussa hevonen oli täysin rento ja relax!

Ainoastaan se hemmetin heinänuha kiusaa. Tänään hakemaan lääkitystä asiaan....