IRC-Galleria

Mutta onneksi tässä elämässä vain tuppaa selviämään... Eiköhän ne asiat selkeydy, omalla painollaan. Päätösten teko on vaikeaa, mutta jokainen päätöshän on oikea - jollakin aikavälillä katsottuna ,-) Ehkä nyt on aika vetää vähän henkeä tässä pulkkamäen puolessa välissä ja katsoa, mihin jatekaan.

Lumpparin kanssa kentällä. Se on yksinkertaisesti U P E A! Sulku oikealle ei oikein toiminut, voisi hioa huomenna kera valkun. Sitten kokeilin muutamia vaihtoja. Ei ne onnistu. Tosin sain hyviä vinkkejä - ei ne noin pelleilemällä mene. Sydän mukaan ja menoksi. No, ehkä niiden aika ei tosiaan ole vielä. Onnistuneen vaihdon jälkeen radalle - L A U K K A A ! Ja vasemmassa kierroksessa. Pojat se irtosi! Mä epäilen, että istuin elämäni ensimmäistä kertaa aidossa "nelissä", sen verran oli hassun tuntuinen vauhti... Lumppari aivan kuin liisi 10 cm maan pinnasta - kevyesti, kevyesti... ainoa p juttu on se, että kun alkaa hidastamaan, se tekee laukanvaihdon (jep jep, se tekee niitä kiitolaukassa tuosta noin vain...). Ei siinä muuten mitään, mutta siinä vauhdissa tuo "rytmin" vaihdos ei tunnu kauhean mukavalle...

Mun elämästä saisi varmaan elokuvan. Vaikka itsestä tuntuu, että tämä on tasaisen tylsää taapertamista, juonikäänteet on kyllä niin hurjia, että ihan naurattaa. Mutta nyt taas mennään - olo on kuin istuisi pulkkamäessä - nauraen lasketellaan hurjaa vauhtia alaspäin ja sattuman summassa luovitaan se oikea ura... mutta pääasiahan on se, että matkalla on hauskaa ,-)

Kuvaaja S hoiti tehokasta kuvausta, kun ohjaaja R huuteli ohjeita. Nyt sitten odotetaan, miltä lopputulos näyttää, mutta... oli se kyllä hemmetin hienon tuntunen!

Lumeniuksen kanssa vain 20 minuutin käyntimaastolla - palan matkaa tietä ja takaisin. Hevonen nautti joka ikisellä solulla ja täydellä sielulla - on niin tasapainoisen oloinen, että en muista, milloin on tuon oloinen ollut! Correction padin kanssa ollut venkslausta, joten päätin jättää sen kokonaan pois - ja kas voila - eipä ollut vasen lonkka enää alhaalla! Eli jos en muuta ole saanut aikaiseksi, on se ainakin suoristunut ja saanut lihasta vasemmalle - kiitos tästä tietenkin meidän maan mainiolle, maailman parhaimmalle valmentajalle!!!

On se vaan niin ihana.
Laukassa lyhennyksiä ja eteen ratsastuksia. Kun ne sujuivat hyvin, lähdettiin lopuksi venyttämään laukkaa radalle - kunnon kiidot se hobunen irroitti.

Ilmottauduttu sunnuntain kisoihin - huippuluokat, C ja K.N. Eli hauskaa tiedossa!

Ruunalaumassa maastoon. Lumppari meni edellä taas reilulla askeleella - muut saivat ravailla kiinni. Kiva fiilis - hevonen oli piretällä päällä ja syksymäisen upea maasto! Maastoilun jälkeen käytiin vielä laukkaamassa rata kolmeen kertaan ympäri - välillä kovempaa, välissä vain rentoa alas laukkaa... hyvin se irtos!

Polle parka ,-) Ei vaiti, se liikkui hyvin - oli se sitten klinikan antia tai ei. Ehkä enemmän muutaman lepopivän antia, kun omistaja jälleen viipoteli G L O B A A L E I S S A tehtävissä. Ensi kerralla muuten Unkariin viikonlopuksi, että pääsee pustalle ratsastamaan.

Klinikka oli hyvä. Kyra teetti useasti sitä sen "neliötehtävää". Jos hevonen ei tukeutunut tarpeeksi edestä tasaiselle tuntumalle - heti käännettiin (ulkopohkeella). Samoin jos se katsoi jotain muuta, heti käännettiin. Siirtymiset pelkällä ohjalla tahi pohkeella - erot oli radikaaleja! Samoin kun näki sen, kuinka hivenen pohkeen takanolevasta, edestä "tyhjästä" hevosesta tuli pohkeen edessä oleva, tasaille tuntumalla, työskentelevä hevonen. Samoin Kyra kiinnitti huomiota siihen, että myös käännökset hevonen "tikittää" eli menee hyvällä tahdilla. Kaikenkaikkiaan todella hyvä ja opettavainen nelituntinen sessio.

Poni oli energinen, kivan "jännittynyt", mutta tulihan se sieltä aika-ajoin rennoksi eteen alas.
Tänään jatketaan harjoituksia. Ensi viikko meneekin vielä likimain lomailun parissa, kun itse viihdyttelen vieraita ja matkustelen Unkariin... sitten lauantaina Kyran klinikka, se on kyllä varmasti joka pennin arvoinen!

Lumenius nautti suunnattomasti hierontahetkestä! Tätä täytyy saada useammin kuin vain kerran vuodessa...

Ratsastus on rankka laji. Vatsalihakset jumissa, kiitos eilisen tehokkaan tunnin. Jälleen kerran voi vain hehkuttaa sitä, miten hemmetissä tässä lajissa saa sellaisia ahaa-elämyksiä. Nyt allekirjoittanut oppi ratsastamaan puolipidätteen - pakaralihaksilla!

Tänään kentällä, mutta hobunen oli melkoisen tahmea. Siitäpä sitten radalle vähän reippaampaa (hah hah) laukkaa ja sitten hobu talliin. Keskiviikona tuleekin sitten hieroja. Sitä ennen täytynee mahduttaa allakkaan tunti, kenttää-maastoa-tahi esteitä..