Mutta onneksi tässä elämässä vain tuppaa selviämään... Eiköhän ne asiat selkeydy, omalla painollaan. Päätösten teko on vaikeaa, mutta jokainen päätöshän on oikea - jollakin aikavälillä katsottuna ,-) Ehkä nyt on aika vetää vähän henkeä tässä pulkkamäen puolessa välissä ja katsoa, mihin jatekaan.
Lumpparin kanssa kentällä. Se on yksinkertaisesti U P E A! Sulku oikealle ei oikein toiminut, voisi hioa huomenna kera valkun. Sitten kokeilin muutamia vaihtoja. Ei ne onnistu. Tosin sain hyviä vinkkejä - ei ne noin pelleilemällä mene. Sydän mukaan ja menoksi. No, ehkä niiden aika ei tosiaan ole vielä. Onnistuneen vaihdon jälkeen radalle - L A U K K A A ! Ja vasemmassa kierroksessa. Pojat se irtosi! Mä epäilen, että istuin elämäni ensimmäistä kertaa aidossa "nelissä", sen verran oli hassun tuntuinen vauhti... Lumppari aivan kuin liisi 10 cm maan pinnasta - kevyesti, kevyesti... ainoa p juttu on se, että kun alkaa hidastamaan, se tekee laukanvaihdon (jep jep, se tekee niitä kiitolaukassa tuosta noin vain...). Ei siinä muuten mitään, mutta siinä vauhdissa tuo "rytmin" vaihdos ei tunnu kauhean mukavalle...