Jos muuten hevosen omistamiseni on välissä ontuvaa, sen voin kyllä sanoa rinta rottingilla, että maastossa tuo hevonen saa nauttia aidosta hevosen elämästä. Tänään lähdettiin kera A:n ja T:n maastoon - meidän pieni vinkulelu vinkui, viskoi päätään ja steppaili - ja kuski vaan nauraa räkätti selässä. En mä kyllä mitään olisi pystynyt tekemäänkään, koska aamun spinning painoi jaloissa.
Onko maailmassa ihanampaa asiaa kuin hevosen aito ja ihana ilo, kun se nauttii sydämensä pohjasta? Onneksi on talli, jossa maastot ovat niin rauhalliset, että vinkulelun kanssa voi käydä rauhassa maastoilemassa - ja antaa toisen nauttia aidolla ilolla.
Ja huomenna taas maastoon!
Eli näin me valmennaudumme koulukisoihin...