Kaikki maailman kaatopaiakt sisältävät yltäkyllin suoranaisia aarteita ajatellen nykyistä keirrätysajatusta ja päästöjen vähentämistä. Mutta kaiken lisäksi kaatopaikoilla piilee kasvihuoneilmiötä kiihdyttävä vaara, joka on onneksi valjastettavissa hyötykäyttöön. Kaatopaikoilla nimittäin syntyy huomattavasti metaania. Metaania polttamalla taas syntyy vettä ja hieman hiilidioksidia, joka on huomattavasti vaarattomampi kasvihuonekaasu kuin metaani.
Toisekseen Suomessa on aikojen saatossa kaatopaikoille kylvetty paljon erilaisia metalleja ja muoveja kaiken maatuvan jätteen lisäksi. Voidaan varamasti olettaa että vanhoilla kaatopaikoilla metalliesiintymät ovat tiheämpiä kuin varsinaisissa luonnon esiintymissä. Ymmärtääkseni metallien louhiminen luonnosta ei edes ole millään tapaa energiataloudellista.
Niinpä tulavaisuudessa ehkä on ja ainakin tulisi olla kaikilla sekä uusilla että vanhoilla kaatopaikoilla laitoksia, joissa pyritään ottaa mahdollisimman tarkasti jo syntyneet metaanit talteen, jonka jälkeen massasta seulotaan kaikki mahdollinen kierrätykseen kelpaava aines sekä mahdollinen poltettavaksi kelpaava biomassa. Sen jälkeen jäljelle jäävät ainesosat ajetaan metaanin tuotantoyksiköihin, jossa massa pidetään hapettomissa suurissa astioissa, joissa luonnollinen hajoaminen synnyttää metaania, jota voidaan käyttää vaikka kaasuautojen polttoaineena, sekä tuottamaan laitosten käyttämää energiaa.
Sen kaiken muun lisäksi kaatopaikoilta löytynee varmasti paljon ongelmajätettä, jonka oikeaoppinen käsittely kuuluu varmastikin asiaan.
Vaikka tällaisia olisikin jo nykyään suunnitteilla, niistä tuskin tultaisiin puhumaan liian kovaan ääneen, koska se voisi syödä pohjaa monen kansalaisen kierrätyshalukkuudelta.