Kaksimielinen ajattelu on nykyään aivan liian yleistä. Tavallista. Kaikki tajuavat kaikesta mahdollisesta sen kaksimielisen puolen. Onko se edes enää hauskaa! Tuskin loputtomiin ainakaan. Minä en jaksa ajatella enää kaksi mielisesti. Liian tavallista ja liian tylsää. Ei mitään uutta. Ruuti on jo keksitty ja meille kerrottu.
Minulla on vaihtoehto. Ajattelen kahdella mielellä. Kyllä niin voi tehdä. Ja toimintaperiaatekin on yksin kertainen. Ensin keksitään asiasta oma ajatus, jonka rinnalle keksitään toinen. Ikään kuin toisella mielellä. Tämä tietenkin pätee vain syy ja seuraus suhteissa ja tulkinnan varaisissa asioissa. Esim. miksi poika rikkoi kaupan ikkunan? Pojalla oli todennäköisesti yksi syy, tai suurempi konbinaatio syy. Muut eivät sitä voi tietää; vain arvailla. Siksi myöskin pitää ajatella kaksi mielisesti.
Usein en kuitenkaan esitä kaksimielistä kantaani muita koskevissa asioissa. Vaan niissä jotka koskevat minua. Kun minulta kysytään jotakin, saatan antaa kaksi eri mielisetä vastausta. Saakoon kuulija itse päättää, kumpi on oikea, tai edes parempi. Ja jos kuulija ei kykene ymmärtämään asian laitoja, olkoon. Ajatelen kaksi mielisesti. Ilmoitan molempien mielten tuotteet. Tällöin ei myöskään yhtä helposti voida sanoa, että muutan mieltäni jatkuvasti. Minulla on niitä vain monia.