IRC-Galleria

Jaloissani on jotain vikaa. Ja pljon vikaa onkin. Monia vikoja monelta suunnalta. Ja oikeastaan jotkin ovat vieläpä varsin käsittämättömiä. Olisko jo amputaation paikka.

Normaalisti liiasta seiskelusta ja kävelystä, alkaa jalkapohjissa tuntua epämiellyttävä paine. AIvan kuin niissä olisi liikaa verta. Tekee mieli nostaa jalat ylös. Tekee mieli jalkahierontaa. No. Jalkojen ylös nostaminen ei auta. Korkeintaan estää tunnetta pahenemasta. Hieronta auttaa taas niin kauan kuin jalkoja hieroo. Kuka sitten jaksaisi hieroa koko ajan. Jalkojen vetämätön olo leviää lopulta koko vartaloon. Ei jaksa tehdä mitään. Mikään ei huvita tai kiinnosta.

Uusi iki-ihana ominaisuus on jalkojen kylmä hikoilu. Illalla peiton alla nukkumaan käydessä, alkaa tuntua, kuinka säärien pinnalle alkaa kerrostua märkä, liukas, kylmä, hikinen kerros. Ei minulla ei ole kuuma, eikä kylmäkään. Otan jalat pois peiton alta ja hiki alkaa haihtua. Jalat kyllä kylmenevät, mutta niitä ei palele. Jalat takaisin peiton alle ja hetken kuluttua hikoilu alkaa taas.

Olisiko jokin ruokamyrkytys. Yhdistettynä johonkin muuhun. Jalkojen liikaan tai liian vähään käyttöön. Vähäiseeen venyttelyyn. Nestehukkaan. Ja miksei tähänkin ole ruokakaupan hyllyllä purkillista nappulaa, jolla kaikki vaivat kaikkoaa. Kulkisimme lääkehuuruissa kaikki ja elämä olisi lyhyempi ja mukavampi.