Kipua on mahdotonta muistaa. Sen kyllä voi muistaa, mitä on ajatellut ja miltä on henkisesti tuntunut, kun on ollut kipua, mutta itse kipu ei muistu. Sille ei ole sijaa ihmisen muistitssa. Ehkäpä siksi, että muistettu kipu tuntuisi samalta kivulta niiltä osin kuin kipua muistaa. Eli kivun muistaminen on turhaa.
Samalla voidaan ajatella, ettei pitkä aikainen kipu ole varsinaisesti lyhyttä kipua pahempi, nimen omaan koska kipu ei muistu. Ainoana ongelmana on se, että ajatukset ja henkiset kokemukset säilyvät ja aiheuttavat pitkän jatkuman. Kipu on aina hetkellistä (vaikka useita hetkiä peräkkäin), mutta muu ajatusmaailma jatkuvaa.