Tämä ei ole vielä varsinainen syvällisen pohdiskelun teoria, vaan eräänlainen pohjustus varsinaiselle teorialle. Syvällisen pohdiskelun teoria on siis tulossa kunhan se ensin valmistuu... Mutta ennen sitä perusteisiin:
- - - -
Mitä asioihin suhtautumiseen tulee, ihmisen luonne jakautuu kahteen osaan: pinnalliseen ja syvälliseen tasoon. Pinnallisen ja syvällisen tason välinen suhde vaihtelee huomattavasti henkilöstä, aiheesta ja tilanteesta riippuen. Tämän avulla voidaan tehdä karkea jako pinnallisiin ja syvällisiin ihmisiin riippuen, kumpaa tasoa kukin eniten itsestään ilmaisee.
Pinnallisen tason ihmiset yleensä keksittyvät asioiden pohdiskelussa vain kaikkein yksinkertaisimpiin syy- ja seuraus -suhteisiin. He etsivät kysymykselle aina suorimman tai nopeimman vastauksen ja yleensä tyytyvät siihen, että vastaus ylipäätään on olemassa. Pinnallisen tason ajattelulle ominaista, on myös asioiden laskelmoiminen hyvin lyhyillä aikaväleillä tilanteesta riippuen. Hetken hurmiossa tehdyt valinnat ovat tällaiselle henkilölle ominaisia.
Syvällisen tason ihmisen ovatkin monimutkaisempi tapaus. Hekin käyvät läpi ne kaikkein yksinkertaisimmat syy- ja seuraus -suhteet. Kun ensimmäinen vastaus johonkin kysymykseen löytyy, syvällisen tason henkilö yleensä kysyy "miksi" ja alkaa hakemaan selitystä. Mitä syvällisemmän tason ihminen on kyseessä sen laajempi pohdiskelun ketju on. Syvällisellä tasolla ei kuitenkaan välttämättä tyydytä yhteen ainoaan ratkaisuun, vaan haetaan rinnakkaisia vaihtoehtoja, joista jokaiseen rakennetaan oma pohdiskelun ketju, joiden järkeenkäypäisyyttä voi lopulta verrata. Yleensä ketjuista valitaan se mieluisin tai järkevimmän oloinen ratkaisumalli, mutta syvällisellä tasolla ei ole tyypillistä hylätä myöskään muiden ratkaisujen olemassa oloa.
Toisinaan syvällinen pohdiskelu on hyvin alitajuista toimintaa. Silloin tällöin saattaa kokonainen pohdiskelun ketju ponnahtaa alitajunnasta tajuntaaan, jolloin jotkin asiat kirkastuvat mielessä kuin salaman iskusta. Tällainen alitajuisen syvällisen pohdiskelun ratkaisu tuntuu hyvin usein niin voimakkaasti oikealta ratkaisulta, että syvällisen tason henkilöt usein tukeutuvat niihin täysin, eivätkä yleensä kyseenalaista niitä lainkaan.
Myös pinnallisen tason ihmiset pohdiskelevat asioita joskus syvällisemmin. Ratkaisevana erona onkin pohdiskelun ketjun pituus. Sinänsä raja on häilyvä - toisaalta selkeä. Teoriassahan syvällisen ja pinnallisen tason rajaa on hyvin vaikea vetää johonkin tiettyyn pisteeseen esimerkiksi sen perusteella, kuinka moneen kysymykseen pohdiskelun prosessissa haetaan vastausta. Käytännössä raja on selkeämpi. Tilanteesta ja ihmisestä on hyvin helppo huomata, kuinka syvällisesti hän asioihin paneutuu. Joskus on jopa havaittavissa, että pinnallisen tasonihminen hermostuu, kun häntä pyytää pohtimaan syvällisemmin tai hänelle esittää omia syvällisempiä ajatuksiaan.