IRC-Galleria

On kesä ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Muutama kaunis pilven hattara ajelehtii leudossa tuulessa. Olen mökillä, lammen rannassa. Vieressä on pari pientä niittyä. Sopivan aukeaa, mutta alkava metsikkö estää tuulta sopivasti yltymästä liian kovaksi.

Suljen silmäni ja tunnen auringon ihollani. Lämmin tuulen vire puhaltaa niittyjen suunnasta kasvoilleni. Vedän ilmaa sieraimiini. Hengitän pari kertaa oikein syvään. Minulla on rauhallinen olo. Hengitän taas pari kertaa syvään. Toistan ehkä useammankin kerran. Se on ilman tuoksu. Se tekee rauhalliseksi. Miltä se sitten tuoksuu. Vai tuoksuuko se?

Yllä eräs esimerkki eräistä niin sanotuista hajuista ja tuoksuista, jotka tiedämme olevan olemassa, ja tavallaan haistammekin ne, vaikkemme millään pysty määrittelemään, mitä tuoksuja haistamme. Tätä toista tuoksujen ja hajujen maailmaa nimitän piilohajuaistiksi. Piilohajuasiti toimii lähes yksin omaan alitajunnassamme. Piilohajuaisti on normaalia hajuaistia monin verroin herkempi ja pystyy siis haistamaan useita eri tuoksuja, joita emme edes tiedä olevan olemassakaan. Alitajuiset hajukokemuksemme saavat meidät pitämään joistakin tilanteista ja inhoamaan toisia - tietysti muutkin asiat vaikuttavat. Esim. tutkimuksissa todettu asia, että naiset "valitsevat" kumppaninsa hajun perusteella perustuukin hyvin pitkälti piilohajuaistiin. Mihethän haisevat kaikki suurinpiirtein yhtä pahalta.

Omat piilohajuaistikokemukseni saavat minut kovasti kaipaamaan kesäiseen ja aurinkoiseen mökkimaisemaan, haistelemaan kesän ilmaa, vaikken edes tiedä miltä se haisee...