IRC-Galleria

Kuumeisen usein kokee, aistii, havannoi, hallusinoi ja miettii mitä ihmeellisimpiä asioita. Seuraavassa omia havaintojan pääsiäsviikonlopulta.

- - - -

vuorokausi 0:

Normipäivä. Lauantai ja suuntana kaverin luona olevat bileet. Varasin riittävästi juomaa mukaan, saunavälineet. Matkalla S-marketista paketillinen (4kpl) Portin lihapiirakoita ja kaksi Saarioisen 300 gramman tonnikalaroiskeläppää.

Perillä noi puolen kolmen aikaan. Olin ensimmäsenä paikalla, mikä on minulle tuiki harvinaista. Tykkään kai saapua tyylikkäästi myöhässä. Muiden piti tulle kolme aikaan, mutta heillä venyi tunnilla tai parilla.

Kerrankin olta, jolloin tuntui, että olen parhaassa bilekunnossa. En juo liian nopeasti ja sammu ensimmäisenä, vaan tahtini oli mitä parhain... Illalla oli vuorossa päivän kohokohta eli saunominen. Suomalaiseen saunaan kuuluu talvella tietenkin lumihangessa pyöriminen. Alastomana lumienkelien tekeminen ja pulkalla laskeminen. Mikäpä olisi hauskempaa lauantai-iltana. Lumihangessa pyöriskelystäkin jäi vartaloon hetken aikaa kestävät muistot: terävän keväthangen jättämät pienet haavaumat nivusissa vatsassa ja selässä.

Saunan jälkeen jatkettiin normaalisti. Aika pian juoma lakkasi maistumasta. Eikä sillä tuntunut olevan vaikutusta. Olo oli kuin laskuhumalassa, mutta sitä se ei ollut. En tullut humalaisemmaksi tai selväpäisemmäksi, join tai en. Kuitenkin sitkeasti sinnittelin mukana.


Vuorokausi 1:

Oltiin jo sunnuntain puolella ja minulla alkoi olla pieniä ongelmia pysyä enää muiden mukana. Tai edes keskustella mistään. Kommunikoin primitiivisin äännähdyksin. Tai muilla eleillä. Päätin nukkua vähän. Oli enää turha yrittää sinnitelä mukana. Olo oli niin kamala.

Olin ehkä pari tuntia jossakin puoliunessa. heräilin usein siihen kun muut soittivat stereoista jotakin kamalaa poppia. Joko käänsin kylkeä, peitin korvani tai annoin suoraa palautetta, mitä paskaa täällä soitetaan. Sitä jatkui kunnes heräsin. Nousin istumaan. Olo ei ollut kovin erilainen. Enää ei vain nukuttanut.

Minulla oli kipeä ja kuumeinen olo ja pyysin kuumemittaria. Lukema oli 38 asteen kantturoissa. Totesin, etä taidan olla kuumeessa. Yht'äkkiä aloinkin kuulla mitä ihmeellisimpiä teorioita siitä, kuinka alkoholin käyttö nostaa ruumiinlämpöä. Mutta ei tällä tavalla.

Pikku hiljaa suurin osa väestä meni nukkumaan. Minä käperryin nyt sohvalle. En nukkunut alkuunkaan hyvin. Seuraavan kuuden tunnin aikana heräilin kenties toistakymmentä kertaa. Jokaiseen heräämiseen liittyi eräs tietty uni. Outo, yksinkertainen uni. En tiedä voiko sitä edes selittää, mitä siinä täsmälleen tapahtui, mutta unesta muodostui sinä yönä eräänlainen helvetti. Olin jonkinlainen "edelleen lähettäjä". Tehtäväni oli jotakin, aivan kuin olisin liimaillut kirjekuoren kokoisia postimerkkejä kirjekuoriin. Sen oli oltava alle millin tarkasti kohdallaan. Vaikeaa oli se, että minulla oli kipuja. Epäonnistumisesta koitui herääminen unesta. Ja lisää kipuja. Yritin juoda vichyä ja nukkua lisää, mutta sama uni vainosi. Uudestaan ja uudestaan. Ja kipu koveni.

Heräsin melko aikaisin, mutta kun ketään muuta ei ollut hereillä, menin uudestaan nukkumaan ja yllätyin, kun sainkin nukuttua vajaa kaksi tuntia lähes kokonaan. Lähdin ajamaan kotiin ennen puoltapäivää. Oloni ei ollut humalainen tai karpulainen, mutta yhtä heikolta se tuntui. Varmasti olin vaaraksi liikenteelle. Mutta syynä oli jokin muu.

Kotona otin kuumemittarin. 39 astetta kuumetta. Kipuja. Tuumin, että menen peiton alle, juon lämmintä ja katson telkkaria. Sillä se paranee. Niinhän minä olin kaikki kuumeet ennenkin hoitanut. Yllätyin. En vain pystynyt katsomaan telkkaria. Menin sänkyyn. Ei nukuttanut. En tiedä mitä tein tai millä sain ajan kulumaan, mutta yö tuli. Minua alkoi nukuttamaan ja menin nukkumaan. Kuumetta oli edelleen sama 39 astetta.


Vuorokausi 2:

Yöllä alkoi uusi painajainen. Sänkyyni rakenneltiin tai viriteltiin jotakin. Se oli ehkä jokin järjestelmä. Olin osa sitä. Olin tekemässä sitä. Aina kun päädyttiin umpikujaan heräsin. Herääminen oli paljon kivuliaampaa kuin edellisenä yönä. Jokaisen heräämisen yhteydessä kävin tarpeillani j ajoin lisää vettä. Mutta painajainen jatkui. Heräilin ehkä keskimäärin kerran tunnissa tai hieman useammin. Herääminen oli aina kivuliaampaa. Aamuyöstä tuo rakennelma tai järjestelmä. Mikä olikaan, oli lähes valmis. Kun heräsin, olo ei ollut yhtä kivulias, muttei minua enää nukuttanutkaan. Ilokseni kuumekin oli laskenut yhdellä asteella.

Suurimman osan päivästä taisin katsella telkkaria. Join paljon teetä ja vettä. Kuumeen suhteen ei juurikaan tapahtunut muutosta, mutta lihassärky voimistui voimistumistaan. Minullahan ei särkylääkkeitä ollut. Normaalisti tarvitsen niitä noin kolme kappaletta vuodessa ja ne on helppo pummata joltakin. Tai olen pärjännyt ilman. Nyt alkoi tuntua sitlä, että lääkkeitä on pakko saada.

Olin edellisenäkin iltana käynyt kaupungilla etsimässä auki olevaa apteekkia, mutta pääsiäisen takia mokomat olivat kaikki jo kiinni. Tänään en halunnut tehdä turhaa reissua. Soitin päivystävään apteekkiin. Onnekseni se oli auki. Päiväni pelastui. Paketti parasetamolia ja paketti ketoprofeenia. Niillä pärjään. Kotiin päästyäni otin kerralla kunnon rautaisannoksen ja olo muuttui melko siedettäväksi. Kuume laski lähes normaaliksi ruumiin lämmöksi. Menin hyvillä mielin nukkumaan. Ja nukuin melko hyvin. Kunnes...


Vuorokausi 3:

Toivon että sitä ei koskaan ikinä enää tapahdu. Ainakaan minulle. Heräsin neljän aikoihin aamuyöstä. Yläselässäni (ristiselästä aina niskaan, hartiat, olkapäät, lapaluut) oli kohtalainen kipu, joka selvästikin esti minua nukahtamasta uudestaan. Ensimmäisenä mieleeni tuli venytellä lihakset auki. Olin kyllä niin jumissa, ettein oikein edes taipunut venyttelemään. Kokeilin ehkä noin kolmea eri venytystä selälle. Minusta tuntui, että tilanne vain paheni. Otin särkylääkkeen. Odotin puolisen tuntia, jotta se auttaisi.

Ei auttanut, jotan päätin venytellä ja hieroa lihaksia lisää. Se ehkä oli virhe. Lopulta kipu kävi täysin sietämättömäksi. Välillä otin jo toistakin särkylääkettä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Lähes itkin kivusta, enkä tiennyt mitä tehdä. Harkitsin jo mamoilua ja hakeutumalla terveyskeskushoitoon.. mutta se jäi harkinta asteelle. Kipu oli hirveintä mitä koskaan olen kokenut.

Käytin viimeisen oljen korteni. Otin kerralla pari särkylääkettä lisää ja hieroin selkään kuumageeliä. Enää piti odottaa, että sen vaikutus alkaisi. Mieltäni vaivasi, että joudunko pesemään kuumageelit pois ennen terveyskeskusta, jos siihen turvaudun. Ajatus siitä ärsyttä, vaikka haisin jo melko kamalalle.

Sitten tuli kuin lahja jumalalta. En oikeastaan tiedä mikä se oli, mistä se tuli. Mutta minulle se kelpasi. Aivan yht'äkki' ja selittämättömällä tavalla kipu selästä katosi. Minua alkoi nukuttaa. Vähän samaan tapaan kuin 3:n promillen humalassa. Hoipertelin takaisin sänkyyn. Nukahdin aivan välittömästi. Nukuin Nelisen tuntia levollisemmin, kuin ikinä koskaan.

Herätessä olo oli kohtalainen. Melko hutera, muttei reilumman lääkeannostuksen ansiosta kuume oli poissa. Herätessäni otin yhden lääkkeen lisää, koska pelkäsin selkäkivun tulevan takaisin. Se ei tullut. En ottanut lääkettä lisää. Ja kuume palasi...