Nukkuminen on sitten mukavaa. Sain taas pitkän ensimmäisen unijakson yöllä. Liki main kuusi tuntia. Jonka jälkeen käsittääkseni sain kahdessa jaksossa nukutta kummassakin noin kaksi tuntia. Itse asiassa en ole aivan varma tehtyjen yösyöttöjen määrästä vaikka olinkin tänäyönä poikkeuksellisen virkeä. Aamulla pitikin tapella sen syöttämisen ja vatsavaivojen kanssa kolmatta tuntia. Ja vihdoin sain pojan nukahtamaan ja laitoin Eelin vaunuissa parvekkeelle tutimaan itkuhälyttimen kanssa. On se ihanaa saada hetken rauha hereilläkin ollessa ja vaikkapa syödä se myöhästynyt aamupala.
Kaikkein vaikeinta lapsen hoidossa on ne hetket jolloin lapsi itkee ja itse on täysin tiedoton itkun syistä, eikä kykene kunnolla auttamaan. Kokemukseni mukaan useimmiten on kyseessä ollut kuitenkin nälkä itkua Eelin tapauksessa, mutta samalla sitä on ollut sotkemassa kovat vatsavaivat, jolloin Eeli ei nälästään huolimatta tahdo syödä, vaan itkee kipujaan.