IRC-Galleria

Onse kumma kun maailmassa ei kunniaa jaeta niille, joille se oikeasti kuuluu. Ei edes osaa siitä oikeudesta. U2 ja Greenday ovat "yhteisessä biisissään" The Saints are coming coveroineet skottipunkkibändiä The Skids, mutta tästäpä ei juurikaan ole mitään mainintaa.

En tarkalleen muista, kuulinko vai muistelinko kyseisen kappaleen olevan cover-versio, mutta joka tapauksessa päädyin googlettamaan kappaleen alkuperäisesittäjää. Googlekin tarjosi sivukaupalla vastauksiksi U2:ta ja Greebdayta. Ja the Skidseistä en meinannut löytää mainintaakaan. Ehkä syynä onkin että bändi toimi 70-80-lukujen taitteessa.

Toinen mieleen painunut tapaus on kun PMMP coveroi Noitalinnahuraan 80-luvun radiohitin, Pikkuveljen. Jälleen kerran ei asiasta mainintaa. Kaiken kukkuraksi, mikäli taas oikein muistan, radiossa puhuttiin Smurffien uusimmasta levystä, josta sitten mainittiin, että siinä on mm PMMP:n hitistä Pikkuveli smurffien oma versio. Että mitä!!!! Siis kenen biisi? Taas taidettiin kunniaa jakaa väärään suuntaan.

Mielestäni on aina vähintäänkin reilua, kun coverbiisiä julkisesti esittää ja varsinkin kun sen julkaisee, että mainitaan kuka on kyseisen kappaleen alkuperäinen esittäjä. Mainitaanhan runojakin luettaessa, kenen runoa luetaan, eikä pelkästään, että kuka lukee. Vai eikä musiikkimaailma arvosta alkuperäisiä uran uurtajia. Minun mielestäni ainakin enemmän kunnioitusta vanhoja konkareita kohtaan tulisi todellakin osoitaa, eikä vain hyppiä varpaille.

Ihmisille on varsin helppo tuputtaa vaikka minkälaisia käsityksia, vaikka tarkoitus ei oliskaan tahallisesti tehdä sitä propaganda-mielessä. Ja sitähän tapahtuu jatkuvasti joka arkipäivä. Onhan toki olemassa tahoja, jotka tahtovat ikään kuin "pitää kätensä puhtaana" ja tuputtavat sopivia propagandistisia puolivalheita.

Esimerkiksi ydinvoimaloiden turvallisuus herättää aina jatkuvasti kovaa keskustelua. Huomion alla ovat varsinkin itäblogin maiden ydinvoimalat, jotka ovat saaneet itselleen nimen Tsernobyl-tyypin ydinvoimalat, mikä on mielestäni varsin harhaan johtava käsite. Tsernobyl-tyypin ydinvoimalathan helposti käsitetään suureksi turvallisuusriskiksi ja hyvin vaarallaisiksi ja arvaamattomiksi.

Todellisuus Tsernobylin ydinonnettomuudesta kuitenkin on, että riski kyseisessä ydinvoimalassa olivat sen työntekijät. Syy voimalan räjähdykseen nimittöin oli, että öiseen aikaan, kun voimalassa muutenkin oli vähemmän työntekijöitä kuin päivällä, leikittelivät työntekijät voimalalla. Kytkivät automaatiiset turvalaitteet pois ja ajoivat voimalaa äärimmilleen, ikään kuin etsiäkseen sitä rajaa, jota pidemmälle ei voisi mennä.

Tietääkseni tätä leikkiä oli jatkunut pidenmpään, kunnes haettu raja ylittyi ja tapahtui jonkin sortin höyryräjähdys, joka singotti radioaktiivista ainetta kaikkialle ympäristöön. Räjähdys ei siis suoranaisesti liittynyt ydinreaktioon, vaan voisi tapahtua esimerkiksi hiilivoimalassa.

Ihmettelenpä vain, mikeis tuollaisiin puheisiin kiinnitetä lainkaan huomiota vaan annetaam medioiden työntää tajuntoihimme mitä vain. Eikä mielestäni ole oikein että siirretään ihmisten virheet ja vastuut koneille ja laitteille. Kyse on ihmisten virheistä ja ihmisten virheinä se täytyy käsitellä, jotta ihmiset muistavat jatkossa pysyä varovaisempina ja huolellisempina.

Ilokseni sain taas huomata, kuinka pohtimani teoriat saattavat joskus käydä käytännössä toteen. Tällä kertaa oiva esimerkki siihen löytyy niin paljon rakastamastani musiikkibisneksestä, mutta kuitenkin musiikkibisneksen siltä puolelta, jota minä vihaan. Pakkokaupalliselta puolelta, Idols ja popstars -kisoista.

Esimerkiksi, kun katsotaan Idolskisojen voittajia ja finalisteja. Monet heistä ovat painuneet unholaan. Varsinkin tuntuu, että nimen omaan voittajat eivät ole alkuunkaan menestyneet. Ja syy siihen on, etteivät he ole herättäneet tarpeeksi todellista huomiota, vaan ovat valtaosalle väestöstä täysin neutraaleja. Toki joitakin fanejakin löytyy. Äänestyksessä jokaisen äänestäjän on valittava mielestään paras ja kun paras on valittava yhdeksi neutraaleista vaihtoehdoista, voi olla voittaja kuka hyvänsä.

Voittajaksi harvoin selviytyy sellainen, jota inhotaan tarpeeksi. Kuten hyvä ystäväni Antti Tuisku, joka herätti osassa suurta inhoa, osassa ihastusta ja osa suhtautui neutraalisti. Antti ei voittanut kisaa, mutta taitaakin olla suosituin Idols-kilpailija suomessa. Antti Tuisku ei voittaut Idols-kisaa, koska hänen vihaajansa eivät sitä hänelle tahtoneet suoda, vaan äänestivät muita estääkseen Antin voiton.

Antilla oli kuitenkin todellisuudessa enemmän fanaattisia ja kovia kannattajia, kuin kenelläkään muulla, ja ajan myötä se onkin osoittautunut toteen Antti Tuiskun suosiolla. Suosion lisäksi Antilla on lauma ammattitaitoisia tuottajia ja muusikoita, jotka kieltämättä tekevät laadukasta jälkeä, vaikka itse Antti ei mielestäni vieläkään ole mikään erinomainen miesmäinen ilmestys.

Joka tapauksessa teoriani toimii. Jos tahtoo menestyä, pitää kerätä huomiota. Aiheuttaa paljon ristiriitaisia tunteita jne. Sillä myy seksin ja asenteellisuuden lisäksi.

Huomasinpa vaan, että saan olla onnellinen, koska minulla on kaikki asiat vähintäänkin hyvin. Kaikilla ei ole....

Olen joutunut havaitsemaan MTV:ltä mielestäni jonkin sortin ristiriitaa. Pussycat Dolss'ien musiikkivideolla I Don't Need a Man, on jotakin mystistä. Ensinnäkin kun tytöt siinä niin kovasti laulavat kertosäettä, I don't need a man ja siitä huolimatta keimailevat mitä seksikkäimmissä ja viettelevimmissä vaatteissa. Minulla on siis tähänkin kaikesta huolimatta muutama teoria:

a) Aikaisempiin musiikkivideoihin ja kappaleisiin pohjautuen voisin kuvitella, että laulun sanoma olisikin jotakin siihen suuntaan, että: I don't need a man but I need lots of men. Eli tytöille ei mitenkään kelpaa tai riitä yksi mies, vaan niitä tarvitaan useita. Ja sen lisäksi kukaan tietty mies ei ole sellainen, jota tytöt varsinaisesti jäisivät kaipaamaan.

b) Yksinkertaisesti tytöt ovatkin lesboja. Tai ainakin tahtovat seksuaalivähemmistöjen viestiä. Kertovat kuinka eivät kaipaa miestä (vaan naista) ja siksi keimailevat vähissä pukeissa kihnuttaen omaa trimmattua vartaloaan viettelevän tanssin tahtiin.

c) Tai sitten musiikkivideo yksinkertaisesti tuottaa ristiriidan kyseisen kappaleen kanssa, koska levy-yhtiön isot pomot ovat käskeneet ja Pussycat Dolss't ovat niin tahtoneet, että joka ikisellä musiikkiviedolla on pakko keimailla mahdollisimman seksikkäästi, oli laulun aihe mikä tahansa. Sitähän se taas varmaan on, seksin myymistä musiikin sijaan. Ja ostajiahan löytyy. Ainakin siihen asti kunnes Pussycat Dolls rupsahtaa vanhaksi pieruksi, jonka jälkeen ei ole olemassa kuin marginaaliryhmä, jolle se seksuaalisuus myy. Ja koska musiikkikaan ei ole juuri mistään kotoisin, jää koko PCD unholaan hyvinkin pian, koska joutuvat väistymään nuoremman lihan edeltä.

Seksihän myy niin kauan kuin se on todellakin seksikästä. Jokaisella on oma seksikäs aikakautensa, ja sen loputtua ei käteen jää mitään. Kunpa taas elettäisiin musiikkibisneksessäkin sitä kunnon asenteiden ja uran uurtamisen aikakautta, jolloin jokaista huipulle menijää, voisi todella arvostaa. Siitä että huipulle pääsijä on uniikki yksilö ja siitä että on suuresti tehnyt työtä sen eteen, että on ylipäätään tullut huomatuksi ja saanut levytyssopimuksen.

Silmä kertoo paljon ihmisestä. Kun häntä katsoo silmiin, voi päätellä monia asioita. Valehteleeko, iloitseeko sureeko joku. Nimen omaan mielialat ovat helppoja havaita. Mutta ne perustuvat usein ilmeeseen, jolloin pitää nähdä silmää ympäröivää ihoa. Silmästä voidaan nähdä jotakin, vain katsomalla itse silmämunaa. Tai sitä miltä se näyttää.

Nimittäin masentuneen tai muuten huonolla mielialalla olevan silmä, mutta erityisesti masentuneen silmä on sumea. Ei siis normaalin näköinen. Sumea ja eloton, tahdoton olemaan. Selkeästi väsynyt. Masennusksesta tai muusta pahasta mielialasta toipumisen huomaakin helposti silmän selkeästä kirkastumisesta. Se näyttää terveeltä ja elämänhaluiselta, aivan erilaiselta kuin masentunut silmä.

Kokeile ja vertaa silmiesi väriä ja eloisuutta peilistä katsomalla, kun olet eri mielialoilla ja totea todeksi tai vääräksi.

"Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi" on yksi kelpo raamatun opetus. Vaikkakin teemme elämässämme jatkuvasti erilaisia tuomiota. Luomme mielipiteitä asioista. Joko hyviä, pahoja tai melko neutraaleja. Vähiten tuomitsevaa on pitää mielensä avoimena ja yrittää ymmärtää kaiken peritarkoitus sulkematta pois mitään mahdollisuuksia tai perusteita, oli sitten kyseessä miten hyvä tai paha asia.

Toisaalta liian neutraali suhtautuminen kaikkeen, niin hyvään kuin pahaankiin, luo varsin neutraalin ja värittömän elinympäristön. Mitään ei enää koe millään tavalla. Mikään ei tunnu miltään. Kukaan ei ole enemmän arvoinrn kuin toinen. Ystävät, sukulaiset ja tuttavat - kaikki käsitykset menettävät olennaisen merkityksensä.

Siksi sanonkin, tuomitse, jos on tarvetta, mutta tuomitse oikeuden mukaisesti. Pidä perhe ja ystävät lähellä ja nauti heidän läsnäolostaan. Yritä ymmärtää ja antaa vihamiehillesi anteeksi, heillä on oma näkökulmansa. Luo mielipiteitä asioista. Luo ne niin, että läheisesi voivat olla ainakin osittain samaa mieltä. Pidä siitä huolimatta itselläsi oikeus omaan mielipiteeseen.

Muille saa nauraa, jopa kaveriporukassa. Selänkin takana, mutta naurakaa hyväntahtoisesti. Jokaisen, jolle nauretaan, tulee myös ymmärtää tämä. Ketään ei vihata syyttä. Jokainen voi myös itse pitää huolta siitä, ettei itse joudu naurun alaiseksi. Ei ainakaan niiden, joita itse arvostaa ja joilta kaipaa arvostusta. Mutta muistakaa, että nauru tuo oikeaa iloa ja nauru lähentää. Nauru ei saa muuttua missään vaiheessa rotuvihaksi, tai vihaksi ketään yksilöä tai ihmis- tai eliötyyppiä kohtaan. Edelleenkin pitää muistaa tehdä oikeuden mukaisia tuomioita.

Hyvän elämän itselleen ja ystävilleen saavuttaa parhaiten siten, ettei suoraan hyväksy kaikkia malleja joita meille annetaan, vaan miettimällä kaiken uudelleen itse. Omassa päässään. Ja sitlä pohjalta rakentamalla mieleensä itselleen ja ystävilleen ideallisen elinympärsitön, unohtamatta myös niita kaukaisia eliöitä, joita emme koskaan näe, mutta teoillamme on silti myös heihin etäinen vaikutus.

Josku olisi kivaa olla joku oikein kunnon mafiapomo tai vastaava. Olisi valtaa enemmän kuin laki sallii. Enemmän kuin virallisilla vallanpitäjillä valtakunnassa. Ainakin demokraattisissa valtiossa. Diktatuurissa tai monarkiassa lähtökohta tietenkin olis toinen, mikäli siis olisi valtion johtomies.

Valta kiinnostaa. Eikä aina ole mukavaa mukautua toisten valintoihin ja päätöksiin. Mafiapomolla on valtaa ja tottelevaiset alaiset. Ei edes itse tarvitsisi varsinaisesti käskeä ketään. Sanoo, vain oikeille ihmisille, kuinka asioiden tulisi olla ja niin tapahtuu. Ympäröivä maailma mukautuu.

Vois tehdä mitä haluaa. Se olisi vasta hienoa. Ja mikä parasta, kaikki olisi juuri niin valmistelta, että kaikki mihin ryhtyy, sujuisi kuin tanssi. Ei liikaa hälyä, mutta sen verran apujoukkoja, että homma kuin homma luonnistuu. Voi viettää aikaa niiden kanssa, joiden kanssa haluaa. Ja ne keiden kanssa ei tahdo olla tekemisissä, ikäänkuin häviäisivät koko maailmasta - raa'asti tai hienovaraisesti.

Ei tarvitsisi opiskella. Ja jos tarvitsisi tai opiskelisi huvikseen, olisi helppoa itse määrittää omat arvosanansa. Päästä kurssit kuin kurssit läpi. Muutenkin jos joutuu tilanteeseen, jossa toisella on eriävä mielipide, hoituisi sekin hyvin nopeasti samaksi mielipiteeksi.

Onneksi en kuitenkaan ole kiinni vallan kahvassa. Kolikolla on aina kääntöpuoli...

Jaloissani on jotain vikaa. Ja pljon vikaa onkin. Monia vikoja monelta suunnalta. Ja oikeastaan jotkin ovat vieläpä varsin käsittämättömiä. Olisko jo amputaation paikka.

Normaalisti liiasta seiskelusta ja kävelystä, alkaa jalkapohjissa tuntua epämiellyttävä paine. AIvan kuin niissä olisi liikaa verta. Tekee mieli nostaa jalat ylös. Tekee mieli jalkahierontaa. No. Jalkojen ylös nostaminen ei auta. Korkeintaan estää tunnetta pahenemasta. Hieronta auttaa taas niin kauan kuin jalkoja hieroo. Kuka sitten jaksaisi hieroa koko ajan. Jalkojen vetämätön olo leviää lopulta koko vartaloon. Ei jaksa tehdä mitään. Mikään ei huvita tai kiinnosta.

Uusi iki-ihana ominaisuus on jalkojen kylmä hikoilu. Illalla peiton alla nukkumaan käydessä, alkaa tuntua, kuinka säärien pinnalle alkaa kerrostua märkä, liukas, kylmä, hikinen kerros. Ei minulla ei ole kuuma, eikä kylmäkään. Otan jalat pois peiton alta ja hiki alkaa haihtua. Jalat kyllä kylmenevät, mutta niitä ei palele. Jalat takaisin peiton alle ja hetken kuluttua hikoilu alkaa taas.

Olisiko jokin ruokamyrkytys. Yhdistettynä johonkin muuhun. Jalkojen liikaan tai liian vähään käyttöön. Vähäiseeen venyttelyyn. Nestehukkaan. Ja miksei tähänkin ole ruokakaupan hyllyllä purkillista nappulaa, jolla kaikki vaivat kaikkoaa. Kulkisimme lääkehuuruissa kaikki ja elämä olisi lyhyempi ja mukavampi.

Mikä on kaunista. Mikä sitten tekee siitä kaunista. Miksi muille kaunis ei ole välttämättä minulle kaunista. Luonnollisesti, kuten kaikelle, myös tälle löytyy selitys. Ehkä oikea selitys. Tai sitten ei.

Oikeastaan minulle hyvin harva asia on kaunista. Useimmiten abstraktit asiat on minulle paljon helpompi kokea kauniina. Sen lisäksi tällä hetkellä konkreettisista asioista minulle vain yksi asia, oma kultani, jonka näen päivä päivältä aina vain kauniimpana.

Jos muistelen ensi kohtaamistamme Sannin kanssa, pidin häntä oikeastaan enemmänkin oudon näköisenä kummajaisena, mutta siitä alkaen jokin muutti sitä, miten hänet näen. Ja se muutos jatkuu. Ajan kanssa kummajainen olikin silmissäni jotakin kaunista. Enkä voi missään tapauksessa sanoa, etteikö omilla tunteillani olisi osaa siihen, miten asiaa näen. Avain sana on rakkaus.

Miten se sitten muuttaa näkemystä asioihin. Ihmismieli rakentaa valmiita mielikuvia, illuusioita, joita kokemukset ajan kanssa muokkaavat moniin eri suuntiin. Enkä oikeastaan ole varma, voiko ihminen nähdä mitään täysin illuusiottomasti. Ja jos voi, niin kuka mysökään määrää sen, mikä nähty malli on se illuusioton malli.

Oma toiveeni ainakin on se, että se miten näin Sannin ensikohtaamisellamme, olisi se illuusio, väärin rakentunut kuva. Ja se miten näen hänet nyt, olisi rakkauden pesemä kirkas, aito ja oikea kuva. Oikea malli ja oikea maailma.

Vastaavat illuusiomallit vaikuttavat kaikkeen siihen, miten havaitsemme ympäritöämme. Oli havaintomme aito tai vääristynyt. Kuitenkin voimme omilla asenteilla vaikuttaa illuusiomme laatuun ja ympäristömme mielekkyyteen. Olemalla iloinen ja reipas, saamme myös kauniimman ympäristön itsellemme.