IRC-Galleria

Nukkuminen on aina yhtä mielenkiintoinen asia tutkia ja kokea. Unta on niin monen laista, eri pitusia, eri laatuisia jne. Tuskin nukkumiseen saadaan vielä kunnon vastauksia aikoihin, mutta ainapa siitä on hauskaa spekuloida.

Jälleen kerran törmäsin erääseen nukkumiseen liittyvään ongelmaan. Eli jatkuvaan väsyneenä heräämiseen, riippumatta juurikaan unten pituudesta. Ongelmaan myös liittyy se että kykenee oikeastaan nukkumaan miten pitkään hyvänsä, kunhan vain ensin saa unen päästä kiinni, eikä anna itsensä valveutua missään vaiheessa liikaa.

Normaalistihan kun ihminen nukkuu hyvin normaalit yöunet, hän herää aamulla omia aikojaan levänneenä siten, ettei hänen oikeastaan tee edes mieli jatkaa nukkumista, vaan aloittaa päivän askareet. Näin siis normaalissa tapauksessa. Epänormaalissa tapauksessa herääminen on hyvin vaikeaa ja virkeää olotilaa on lähes mahdotonta saavuttaa.

Joidenkin mielestä syy päivä väsymykseen on liika nukkuminen, mutta mielestäni se on vain seurausta huonoon unen laatuun. Koska missään vaiheessa ei saavuteta oikeaa unen tilaa, ei ole mahdollistakaan herätä levänneenä. Mutta kuitenkin on mahdollista nukkua pitkiä aikoja, joten vain tilaisuuden salliessa useimmat ongelmasta kärsivät nukkuvat pitkään.

Uniongelma on mielestäni enimmäkseen stressin aiheuttamaa. Asiat vaivaavat liikaa myös yöllä, joka estää nukahtamista ja riittävän syvän unen saavuttamista. Kun stressistä vain pääsee eroon ja kykenee heti perään nukkumaan tarpeellisen määrän unta, eli herää levänneenä on uniongelmat ja väsymys siltä erää ratkaistu.

Mielestäni ongelmaa on turha yrittää ratkoa paremmilla sängyillä, tyynyillä tai peitoilla tai muilla vastaavilla, elleivät ne sitten aiheuta fyysistä stressiä,kuten ihottumaa tai painaumia. Paras lähtökohta on siis ongelmien ratkominen ennen nukkumaan käyntiä. Vain silloin on mahdollista vaipua syvään uneen ja todellakin herätä leänneenä.

Piippuun.

Tietokoneet ovat usein ihan kelpoja ja toimivia työn ja vapaa-ajan välineitä. Tietokoneiden toimivuus kuitenkin tuntuu olevan aina vain kysen alaisempaa, mitä pidämmälle kehitys mietä vie. Toisten tietokoneet toimivat varsin moitteettomasti vuosikaudet ja toisilla ne takkuilevat jatkuvasti.

Kuka, ketkä ja mitkä ovat syyllsiiä ongelmiin ja siihen ettei niitä ratkaista. Teorioitahan löytyy. Ja veikkaan että kaikissa mielikuvituksellisimmissakin teorioissa on aina jotakin perää. Ja ongelmat ovat useiden eri tekijöiden aiheuttama kombinaatio, kuten kaikessa muussakin elämässä.

Virukset ja haittaohjelmat ovat varmasti se suurin ongelma, jonka kanssa saa jatkuvasti juosta kilpaa. Niin käyttöjärjestelmien kuin viruksentorjuntaohjemistojen tekijät. Ja esimerkiksi Microsoftin ohjemliston suhteen ongelma on, että monet haittaohjemlien ja virusten levittäjät ja ohjelmoijat tekevät ilkivaltaansa vain periaatteestaan Microsoftin kaltasia lähes monopolisia yrityksiä vastaan, horjuuttaakseen niiden valta-asemaa.

Virustentorjunta on maailmalla erittäin suuri bisnes. Maksaahan tietokoneen täysi suojas vuodessa 60-80 euroa. Ja tietokoneiden määrä maailmassa on jo valtaisa ja lähes kaikissa on jonkin lainen suojaus. Jos virukset loppuisivat, tai niitä tehtäisiin yhtäkkiä huomattavasti vähemmän, saattaisi koko bisnes romahtaa. Siksi eräs teoria esittääkin, että viruksentorjujat ovat yhteydessä joihinkin viruksen tekijöihin ja maksavat heille virusten tuottamisesta, jolloin heillä riittää viruksia torjuttavaksi. Ja kuluttajat joutuvat maksamaan kepulipelistä kovaa hintaa.

Windows on aina windows, se joka miehen käyttöjärjestelmä, joka asennetaan jokaiseen koneeseen. Windows on ainoa, jota lähes kaikki osaavat käyttää. Windowsille on olemassa eniten ohjelmia, pelejä, sovelluksia jne. Miksi siis jokainen ei ostaisi windowsia. Jokainenhan tahtoo itselleen mahdollisimman laajat käyttömahdollisuudet. Microsoftin Windows onkin tästä syystä saavuttanut itselleen monopolin kaltaisen valta-aseman, joka varmasti vähentää motivaatiota laatia kunnon käyttöjärjestelmää. Windowsilta puuttuu edelleenkin ne pätevimmät ja kovimmat kilpailijat, vaikkakin moni on kuronut sen etumatkaa jo kiinni. Mutta tällä voitaneen selittää windowsin jatkuvat toiminnalliset virheet.

Lieko sen lisäksi laite- ja ohjelmistovalmistajilla suurehkoja yhteistyöongelmia, jonka seurauksena laitteistot eivät toimi välttämättä kunnolla keskenään, eivätkä ohjelmiston kanssa. Näin käy kun kaikki salaavat omaa laite- ja ohjelmistotietoaan. Syntyy ristiriitoja, jotka hakaavat tietokoneet.

Sen lisäksi kukaan ei ole koskaan laatinut helppoa ja pätevää vian määritystä. Edes ammatikseen koneita korjaavat eivät osaa suoralta kädeltä määrittää syitä ongelmiin, vaan joutuvat usein arvailemaan vaihtoehtojen joukosta. Ammattitaidolla he tosin osaavat rajata arvattavien mahdollisuuksien määrän pienemmäksi kuin amatöörikäyttäjät.

Joka tapauksessa minua kyrpii enemmän kuin vähemmän se, että tietokoneeni leipoi kiinni jo kolmannen kerran tämän vuoden puolella. Eikä kunnon selitystä siihen ole löytynyt. Uusia osia koneeseen. Tiedostot varmuuskopiointiin ja toivotaan että jatkossa järjestelmä pysyy pystyssä. Tai ei.

Taas on ihmisten ylipainoisuus herättänyt keskustelua. Ja kuulemma jossain laadukkaassa lehdessäkin oli artikkeli tilanteen parannusehdotuksin. Ja yllättäen päällimmäisenä syynä pidettiin jälleen kerran ruokavaliota, jota pitäisi edelleenkin vahtia. Ehkäpä jopa tiukemmin kuin aiemmin. Esim Yhdysvalloissa ylipainoisten lasten määrä on kolminkertaistunut parissa kymmenessä vuodessa.

Parannusehdotukset, joita kuulin ovat mielestäni vain osan ongelmasta ratkaisemista. Eikä edes sen paremman osan. Esimerkiksi ehdotettiin, että makeisten ja muiden herkkujen mainontaa voitaisiin rajoittaa, jotta niiden myynti vähenisi. Myöskin tietyn kalorimäärän (joulet!) ylimenevissä tuotteissa voisi olla varoitusmerkki sen korkeasta energiapitoisuudesta. Mysökin makeiset voitaisiin sijoittaa kaupassa sellaiselle korkeudelle, etteivät ole lasten ulottuvissa. Mitä vähemmän lapset näkevät makeisia, sen vähemmän niitä kinuavat.

Radiotoimittaja piti sellaista korjausehdotusta kysenalaisenä, että isokokoisten ihmisten vaatteisiin laitettaisiin auttavan puhelimen numero, aivan kuten joissakin savukeaskeissakin. Ikään kuin muistutukseksi ylipainosta. Radiotoimittajan mielestä ei liene lihaville ihmisille mukavaa, mikäli saavat aina aamulla pukiessaan musitutuksen lihavuudestaan.

Edelleenkin ihmettelen, kuinka julkisesti markkinoidaan jatkuvasti laihdutuskuureja, diettejä sekä herkuttelun rajoittamista - pelkästään. Ilman liikuntaa, ilman muita terveellisiä elämäntapoja. Totuushan on se etteivät ihmiset syö niin paljoa liikaa, kuin tulokset näyttävät, vaan liikkuvat aivan liian vähän. Toki liika lihavuus on riski jo itsessään ja sellaisesta pitää päästä eroon keinolla millä hyvänsä. Vaikkapa rasvaimulla.

Mutta taas aktiivisesti liikkuva lievästi ylipainoinen ihminen voi olla huomattavasti terveempi, notkeampi ja kovakuntoisempi kuin normaalipainossa pysyvä ravintoaan rajoittava ihminen. Kun kysytään, kumpi heistä on terveempi ihminen, veikkaisin liikuntaa harrastavaa leivästi ylipainoista, koska dietillä jää helposti monia tärkeitä ravintoaineita tai niiden imetytymistä editäviä aineita vaille. Immuunitaso lsakee ja elimistö muutenkin rappeutuu. Olihan jossakin dokumentissa ihmisistä, jotka yrittivät keksiä pitkän iän salaisuutta. Nelikymppinen pariskunta söi paljon vitamiinipilleireitä yms. ja muuta ravintoa nauttivat vähemmän. He näyttivät siinä iässä samalta kuin moni kuusikymmentävuotias.

Karkkia kinuavat lapset. Fakta on se, että nykyään ei osata pitää lapselle kuria, vaan tarpeeksi pitkän kiukuttelun jälkeen annetaan lopulta periksi. Ja lapsi saa tahtomansa makeiset. Ekä kyse ole vain lasten lihoamisesta vaan kaikesta muusta lasten käyttäytymisestä. Lapset eivät opi nykyään muutenkaan käytös tapoja (tietenkin tapauskohtaisesti). Huutavia ja kiukuttelevia lapsia, periksi antavia vanhempia, jonka seurauksena lapsityranniaa. SItäkö tahdotaan?

Mielestäni ihan hyvä idea että vaattessa ilmoitetaan, että ne ovat ylipainoisten vaatteita, koska menstihan käy niin, että lihotaan pikkuhiljaa. Ja kun ollaan jo sairaalloisen lihavia sydäninfarktin partaalla, huomataan vasta ylipainoisuus. Se tulee siis vastaan aivan yllättäen. Se, että tajuaa olevansa lihava. Miksei siitä voisi sitten varoittaa ajoissa. Ja jos jatkuvasti törmää ajatukseen, olevansa lihava, voisi se negatiivisen kautta motivoida laihduttamaan.

Siispä ihmettelen miksei missään mainosteta todella liikunnan tärkeyttä ylipainoisuuden ja terveyden hoidossa. Siihen ei ole vielä keksitty sopivaa markkinointikeinoa, mutta miksei ole! Ja lisäksi, miksei vanhempia opeteta ja neuvota kästtelemään kiukuttelevia lapsiaan, kun ovat niitä hankkineetkin, niin kurin pito kuuluu heille. Lisäksi ihmetyttää vanhemmat jotka antavat alle 10-vuotiaiden lastensa syödä itsenä koulukiusattavaan läskin kuntoon, jonka elämä pilaantuu pahasti paino- ja itsetunto-ongelmiin.

Jatkuva painostus liikuntaan ja oikeaan ravintoon on varmastikin hyvä keino kaikkeen, silloin kun se on yhteiskunnallista ja yleinen käsitys, ei kukaan kehtaa olla siitä poikkeava. Ja yhteiskunnallisen paineen alla alkaa jokaisessa meissä tapahtua pieniä muutoksia. Herätkää pahvit ja käykää edes kerran pävässä hengittämässä pelkkää raitista ilmaa sisällä olon sijaan.

Vaikkakin ihminen on kovasti kehittynyt tuhansien vuosien saatosta ja erkaantunut kehityksessä esim muista kädellisistä, tapahtuu kehityksen myötä myös paljon haitllista taantumusta. Ehkä jopa voitaisiin sanoa, että kun tekniikka kehittyy, niin sosiaaliset taidot ja sosiaalinen kanssakäyminen taantuu.

Tekniikkahan nykyään mahdollistaa esimerkiksi lähes kaiken asioinnin internetin välityksellä ilman että aitoa ihmiskontaktia tarvitsee ylipäätään ottaa. Monet työt ovat myös muuttuneet varsin yksin tehtäviksi töiksi ilman sosiaalisia kontakteja.

Todellinen ongelma kuitenkin jälleen kerran ilmenee omassa lähiympäristössä, perhe- ja kaveripiirissä. Jos tarkastellaan joitakin apina laumoja, kuuluu sen jatkuvaan ja päivittäiseen toimintaan sosiaalisten suhteiden ylläpito. Sukiminenhan on apinoilla se tunnetuin ja mahdollisesti tärkein sosiaalisuuden ylläpito. Apinat huolehtivat toisistaan fyysisesti ja saavat siitä lujemmat henkiset siteet.

Miksi siis ei ihminenkin tekisi näin. Hoitaisi sosiaalisia suhteita myös fyysisen huollon kautta. Esimerkiksi parisuhteessa lähes päivittäinen jalkojen, käsien tai hartioiden hieronta varmasti korjaa monta muuta ongelmaa ja puutetta suhteesta, sekä lujittaa ihmisten välistä sidettä. On selvää, ettei toisin huomioiminen sanoin tai ajatuksin pelkästään riitä vaan tulee ottaa mallia eläinmaailmasta.

Liekö toisen huomioon ottaminen kaikissa suhteissa vähentää stressiä myös kodin ulkopuolella sen lisäksi että sosiaaliset siteet lujittuu. Kaikkea voi myös soveltaa kaveripiiriin ja jopa työympäristöön Ihminenhän kuuluu samaan aikaan useaan "laumaan" ja jokaisessa laumassa on hoidettava samankaltaisia asioita.

Onse kumma kun maailmassa ei kunniaa jaeta niille, joille se oikeasti kuuluu. Ei edes osaa siitä oikeudesta. U2 ja Greenday ovat "yhteisessä biisissään" The Saints are coming coveroineet skottipunkkibändiä The Skids, mutta tästäpä ei juurikaan ole mitään mainintaa.

En tarkalleen muista, kuulinko vai muistelinko kyseisen kappaleen olevan cover-versio, mutta joka tapauksessa päädyin googlettamaan kappaleen alkuperäisesittäjää. Googlekin tarjosi sivukaupalla vastauksiksi U2:ta ja Greebdayta. Ja the Skidseistä en meinannut löytää mainintaakaan. Ehkä syynä onkin että bändi toimi 70-80-lukujen taitteessa.

Toinen mieleen painunut tapaus on kun PMMP coveroi Noitalinnahuraan 80-luvun radiohitin, Pikkuveljen. Jälleen kerran ei asiasta mainintaa. Kaiken kukkuraksi, mikäli taas oikein muistan, radiossa puhuttiin Smurffien uusimmasta levystä, josta sitten mainittiin, että siinä on mm PMMP:n hitistä Pikkuveli smurffien oma versio. Että mitä!!!! Siis kenen biisi? Taas taidettiin kunniaa jakaa väärään suuntaan.

Mielestäni on aina vähintäänkin reilua, kun coverbiisiä julkisesti esittää ja varsinkin kun sen julkaisee, että mainitaan kuka on kyseisen kappaleen alkuperäinen esittäjä. Mainitaanhan runojakin luettaessa, kenen runoa luetaan, eikä pelkästään, että kuka lukee. Vai eikä musiikkimaailma arvosta alkuperäisiä uran uurtajia. Minun mielestäni ainakin enemmän kunnioitusta vanhoja konkareita kohtaan tulisi todellakin osoitaa, eikä vain hyppiä varpaille.

Ihmisille on varsin helppo tuputtaa vaikka minkälaisia käsityksia, vaikka tarkoitus ei oliskaan tahallisesti tehdä sitä propaganda-mielessä. Ja sitähän tapahtuu jatkuvasti joka arkipäivä. Onhan toki olemassa tahoja, jotka tahtovat ikään kuin "pitää kätensä puhtaana" ja tuputtavat sopivia propagandistisia puolivalheita.

Esimerkiksi ydinvoimaloiden turvallisuus herättää aina jatkuvasti kovaa keskustelua. Huomion alla ovat varsinkin itäblogin maiden ydinvoimalat, jotka ovat saaneet itselleen nimen Tsernobyl-tyypin ydinvoimalat, mikä on mielestäni varsin harhaan johtava käsite. Tsernobyl-tyypin ydinvoimalathan helposti käsitetään suureksi turvallisuusriskiksi ja hyvin vaarallaisiksi ja arvaamattomiksi.

Todellisuus Tsernobylin ydinonnettomuudesta kuitenkin on, että riski kyseisessä ydinvoimalassa olivat sen työntekijät. Syy voimalan räjähdykseen nimittöin oli, että öiseen aikaan, kun voimalassa muutenkin oli vähemmän työntekijöitä kuin päivällä, leikittelivät työntekijät voimalalla. Kytkivät automaatiiset turvalaitteet pois ja ajoivat voimalaa äärimmilleen, ikään kuin etsiäkseen sitä rajaa, jota pidemmälle ei voisi mennä.

Tietääkseni tätä leikkiä oli jatkunut pidenmpään, kunnes haettu raja ylittyi ja tapahtui jonkin sortin höyryräjähdys, joka singotti radioaktiivista ainetta kaikkialle ympäristöön. Räjähdys ei siis suoranaisesti liittynyt ydinreaktioon, vaan voisi tapahtua esimerkiksi hiilivoimalassa.

Ihmettelenpä vain, mikeis tuollaisiin puheisiin kiinnitetä lainkaan huomiota vaan annetaam medioiden työntää tajuntoihimme mitä vain. Eikä mielestäni ole oikein että siirretään ihmisten virheet ja vastuut koneille ja laitteille. Kyse on ihmisten virheistä ja ihmisten virheinä se täytyy käsitellä, jotta ihmiset muistavat jatkossa pysyä varovaisempina ja huolellisempina.

Ilokseni sain taas huomata, kuinka pohtimani teoriat saattavat joskus käydä käytännössä toteen. Tällä kertaa oiva esimerkki siihen löytyy niin paljon rakastamastani musiikkibisneksestä, mutta kuitenkin musiikkibisneksen siltä puolelta, jota minä vihaan. Pakkokaupalliselta puolelta, Idols ja popstars -kisoista.

Esimerkiksi, kun katsotaan Idolskisojen voittajia ja finalisteja. Monet heistä ovat painuneet unholaan. Varsinkin tuntuu, että nimen omaan voittajat eivät ole alkuunkaan menestyneet. Ja syy siihen on, etteivät he ole herättäneet tarpeeksi todellista huomiota, vaan ovat valtaosalle väestöstä täysin neutraaleja. Toki joitakin fanejakin löytyy. Äänestyksessä jokaisen äänestäjän on valittava mielestään paras ja kun paras on valittava yhdeksi neutraaleista vaihtoehdoista, voi olla voittaja kuka hyvänsä.

Voittajaksi harvoin selviytyy sellainen, jota inhotaan tarpeeksi. Kuten hyvä ystäväni Antti Tuisku, joka herätti osassa suurta inhoa, osassa ihastusta ja osa suhtautui neutraalisti. Antti ei voittanut kisaa, mutta taitaakin olla suosituin Idols-kilpailija suomessa. Antti Tuisku ei voittaut Idols-kisaa, koska hänen vihaajansa eivät sitä hänelle tahtoneet suoda, vaan äänestivät muita estääkseen Antin voiton.

Antilla oli kuitenkin todellisuudessa enemmän fanaattisia ja kovia kannattajia, kuin kenelläkään muulla, ja ajan myötä se onkin osoittautunut toteen Antti Tuiskun suosiolla. Suosion lisäksi Antilla on lauma ammattitaitoisia tuottajia ja muusikoita, jotka kieltämättä tekevät laadukasta jälkeä, vaikka itse Antti ei mielestäni vieläkään ole mikään erinomainen miesmäinen ilmestys.

Joka tapauksessa teoriani toimii. Jos tahtoo menestyä, pitää kerätä huomiota. Aiheuttaa paljon ristiriitaisia tunteita jne. Sillä myy seksin ja asenteellisuuden lisäksi.

Huomasinpa vaan, että saan olla onnellinen, koska minulla on kaikki asiat vähintäänkin hyvin. Kaikilla ei ole....

Olen joutunut havaitsemaan MTV:ltä mielestäni jonkin sortin ristiriitaa. Pussycat Dolss'ien musiikkivideolla I Don't Need a Man, on jotakin mystistä. Ensinnäkin kun tytöt siinä niin kovasti laulavat kertosäettä, I don't need a man ja siitä huolimatta keimailevat mitä seksikkäimmissä ja viettelevimmissä vaatteissa. Minulla on siis tähänkin kaikesta huolimatta muutama teoria:

a) Aikaisempiin musiikkivideoihin ja kappaleisiin pohjautuen voisin kuvitella, että laulun sanoma olisikin jotakin siihen suuntaan, että: I don't need a man but I need lots of men. Eli tytöille ei mitenkään kelpaa tai riitä yksi mies, vaan niitä tarvitaan useita. Ja sen lisäksi kukaan tietty mies ei ole sellainen, jota tytöt varsinaisesti jäisivät kaipaamaan.

b) Yksinkertaisesti tytöt ovatkin lesboja. Tai ainakin tahtovat seksuaalivähemmistöjen viestiä. Kertovat kuinka eivät kaipaa miestä (vaan naista) ja siksi keimailevat vähissä pukeissa kihnuttaen omaa trimmattua vartaloaan viettelevän tanssin tahtiin.

c) Tai sitten musiikkivideo yksinkertaisesti tuottaa ristiriidan kyseisen kappaleen kanssa, koska levy-yhtiön isot pomot ovat käskeneet ja Pussycat Dolss't ovat niin tahtoneet, että joka ikisellä musiikkiviedolla on pakko keimailla mahdollisimman seksikkäästi, oli laulun aihe mikä tahansa. Sitähän se taas varmaan on, seksin myymistä musiikin sijaan. Ja ostajiahan löytyy. Ainakin siihen asti kunnes Pussycat Dolls rupsahtaa vanhaksi pieruksi, jonka jälkeen ei ole olemassa kuin marginaaliryhmä, jolle se seksuaalisuus myy. Ja koska musiikkikaan ei ole juuri mistään kotoisin, jää koko PCD unholaan hyvinkin pian, koska joutuvat väistymään nuoremman lihan edeltä.

Seksihän myy niin kauan kuin se on todellakin seksikästä. Jokaisella on oma seksikäs aikakautensa, ja sen loputtua ei käteen jää mitään. Kunpa taas elettäisiin musiikkibisneksessäkin sitä kunnon asenteiden ja uran uurtamisen aikakautta, jolloin jokaista huipulle menijää, voisi todella arvostaa. Siitä että huipulle pääsijä on uniikki yksilö ja siitä että on suuresti tehnyt työtä sen eteen, että on ylipäätään tullut huomatuksi ja saanut levytyssopimuksen.