Opiskelu tunutu jotenkin todella rankalta. Todella rankalta, vaikka samaan aikaan painaa syyllisyys siitä, ettei ole opiskellut kuin ehkä puolitehoisesti. Rankkuus tuntuu vielä niin ettei kunnolla edes kykene omaksumaan uutta tietoa. Kuitenkin olisi pyrkimys lähes 40 tuntiin viikossa, mikä on myös normaalin työviikon mitta.
Kuitenkin pitkäaikaisiin kokemuksiin perustuen työllä ja opiskelulla on se huomattava ero, että työssä käymä soveltaa paljon jo opittua tietoa ja omaksuu silloin tällöin tarvittaessa uusia asioita. opiskelijat puolestaan pääsevät harvakseltaan soveltamaan jo opittua tietoa ja pääsääntöisesti joutuvat tavalla tai toisella omaksumaan jatkuvasti uutta tietoa.
Nimen omaan uuden tiedon omaksuminen onkin niin rankkaa verrattuna vanhan tiedon soveltamiseen. Uutta tietota omaksuessa aivojen rakenteessa tapahtuu huomattavast suurempia ja radikaalimpia muutoksia kuin vanhaa tietoa soveltaessa, jolloin lähinnä rakenne muutokset vain vahvistuvat.
Tehokasta opiskelua ihminen jaksaa asiasta ja hieman tehokkuudesta riippuen, omaan kokemukseeni pohjautuen 4-6 tuntiä päivässä. Puolestaan töitä ihminen normaali oloissa jaksaa jopa 8-12 tuntia vuorokaudessa ilman suurempia taukoja. Aina työstä riippuen. Lyhyempiä työpäiviä jaksavat ne, joilla on joko fyysisesti hyvin rankka työ tai hyvin tylsä ja haasteeton työ ja ne joiden työ vaati suurimpia aivojen ponnisteluita.
Miksi sitten pyrkiä ylirankkaan opiskeluun, josta puuttuu teho. Mielummin siirryttäisiin järjestelmään, jossa lyhyemmässä ajassa tehokkaasit ja hyvin järjestellysti opiskellen saavutettaisiin samat tulokset ajamatta ihmisiä uupumuksen ja ajan puutteen partaalle.