IRC-Galleria

Jokaisella kulttuurilla on oma loiston aikakautensa. Jokaisen kulttuurin loistokausi on lopulta päättynyt kun seuraava on astunut sen asemaan. Länsimainen kristitty kulttuuri onkin ollut jo muutaman vuosisadan huipussaan. Pian alkaa olla sen luhistumisen aika. Siitä on jo merkkejä, mutta mielestäni on jo muutoinkin aika vaihtelulle.

Kaikista maailman kulttuureista juuri länsimainen kristitty kulttuuri on yksi kaikista suvaitsemattomampia, vaikka se itsestään toista väittää. Ja jo sinänsä suvaitsemattomasta kulttuurista löytyy vielä sitäkin suvaitsemattomampia ryhmittymiä jotka valitettavasti ovat jopa melkoisen vaikutusvaltaisessa asemassa.

Suvaitsemattomuudesaa ei aina ole pahaa. Ainakaan silloin kuin se kohdistuu oikeasti pahoihin asioihin. Mutta länsimaissa se tuppaa kohdistumaan kaikkeen, joka on erilaista ja poikkeavaa. Erilaista kuin jokainen länsimainen itse. Varsinkin kun jossakin varttu hieman omanlaisensa ihminen aletaan tätä syrjiä.

Lieneekö idässä, jossa on paremmin suvaitsevat ja kukoistukseen nousevat kulttuurit. Talouskavukin jo sitä ennustaa. Tietenkään mikään kommunismi ei edusta suvaitsevuutta, mutta kaiken kulttuurin juurissa sitä on.

En itsekään koe tätä länsimaisuutta omakseni. En tunne kovinkaan kuuluvani tänne. Ehkä joskus tunnen ja varsinkin nuorempana kun osasin olla vain pisarana meressä. Nyt tahdon todella kasvaa yksilötasolla ja olla oma itseni sekä tulla hyväksytyksi minuna kaikissa paikoissa ilman että minua vierastetaan pelkän länsimaisen kulttuurin kasvatuspohjalta. Miksi miehet mukamas eivät saisi käyttää korvakoruja. Onhan monia kulttuureja joissa mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sen enemmän hänellä on lävistyksiä tai tatuointeja.

Ja vaikka joku näyttäisikin hulttiopunkkarilta, ei se sano sitä, etteikö hän voisi olla ahkera ja järkevä ihminen, jonka ajatuksia ja mielipiteitäkin kannattaa kuunnella. Olihan Toni Wirtanenkin aikoinaan melkoisen punkkarin ulkokuoressa, mutta eipä estänyt kirjoittamasta useaa Laudaturia ylioppilaskirjoituksissa.

On kulttuurivallankumouksen aika. On ihmisten aika.

Amerikassa on taas keksitty. TV-shop sen meille kertoo. Tällä kertaa Yhdysvalloissa on keksitty imuri, jonka imutehoa voidaan säätä. Toisin kuin muissa (amerikkalaisissa imureissa). Myöskin suuri keksintö oli se, että imurin moottori ja likasäiliö eivät ole imurin varressa vaan erillisessä lattialla kulkevassa säiliössä, josta lähtee taipuisa letku imurin varteen. (Onko tämä sitten niin uutta?). Olihan imurissa jopa tekniikkaa josta en ollut vielä kuullutkaan. Pölypussien sijasta imurin imemä ilma ja lika suodattuvat veden läpi. Tällöin ei tarvitse vaihtaa pölypusseja vaan joka kerran otetaan imuriin uusi vesi ja käytön jälkeen kaadetaan likainen pois. Onhan imurin etuina sinänsä se, että sillä voidaan vallan mainiosti imuroida märkiäkin likoja ja jopa vettä.

Hieman epäselväki mainoksesta jäi, millä tekniikalla ilma lopun perin suodattuu veden läpi ja mikä esimerkiksi estää imuria roiskimasta kura vettä ilmaan tai kostuttamasta ilmaa kohtuuttomia määriä. Sitten on vielä seikkoja, että kuinka moni lopulta jaksaa aina imurointia aloittaessaan vaihtaa uudet vedet. Lisäksi imuri oli mainostettu hyvin kevyeksi. (Jostain syystä tässä vaiheessa näitä mainoksia, imuroidaan aina rappusia...). Onhan sen letkullisen varren liikuttaminen toki hyvinkin kevyttä, mutta kuinka kevyttä on raahata imuria, jossa on lisäksi pari litraa ylimääräistä vettä kaiken lian lisäksi.

On se varsin ihme kuinka tämä maailman kansallistuntoisin kansakunta osoittautuu kerta toisensa jälkeen jokseenkin kehityksestä jälkeen jääneeksi. Ja kerta toisensa jälkeen kehtaavat vielä sen myöntää tai vähintäänkin osoittaa toteen. Käyttävätpä vielä tuumia, jalkoja ja jaardeja pituuksian ilmoittamiseen. Ja paunoja painon ilmoittamiseen. Kuinkahan moni amerikkalainen osaa laskea ja ymmärtää kymmenlukujärjestelmän käytettävyyden.

Kyllä Juhlamokkamainos taas muistutti siitä, kuinka vihaankaan sä-passiivia. "Kun sä oivallat..." Minä en mitään oivalla. Minä katson televisiota. Ja sillä siisti. Sä-passiivi ei edes millään muotoa ole suomenkieltä. Eikä mitään muutakaan kieltä. Se on vain jotakin, mitä Mika Häkkinen on MTV3:n formulalähetyksissä sönköttänyt. Ei se oikeasti ole niin vaikeaa puhua oikeassa passiivimuodossa asioita. Ei aina tarvitse ajatella asioita jossakin oikeasti olemassa olevassa persoonassa. Vai onko nykyihminen niin totaalisen amerikkailaistunut eli tyhmentynyt. Kyllä sä-passiivi on suomenkielen paskaa!!!

Vaihteeksi käytiin nikeassa. Piti hakea tietokonepöytään pyörillä oleva laatikosto. Mentiinpä sitten Espoon eli Lommilan nikeaan katsomaan. Ensinnäkin siinä ostoshelvetissä ei voi kiertää nopeasti läpi ja poimia vain haluamaansa tuotetta. Toisekseen siellä on aivan liikaa vähä-älyisiä usein ruotsia puhuvia tientukkeita. Vihdoin kun löysimme etsimämme niin "tättädädää!" , etsimämme tuotteet olivat oikein tilapäisesti loppuneen. Sitten se seuraava projekti olikin päästä ulos siitä ostoshelvetistä - kierretään ja kaarretaan, kävellään ja kävellään lisää. Mitähän palotarkastaja tällaisesta sanoo. Sitten kun vihdoin oltiin ulko-ovella, ei sen liiketunnistin pelannut kunnolla, vaan piti oikein kävellä oven edestä puolentoista metrin päähän ovesta, jotta se aukeaisi. Mitähän palotarkastaja siitä sitten sanoo, kun ei sieltä pääse ulos.

Meillä ollaan sit tätä nykyä rautanaamoja kaikki paitsi Tahvo ja linnut.

Siis kuka ihmeessä on keksinyt perustaa puhelinpalvelun, jossa voi kuunnella musiikkia maksua vastaan. Kaipa joskus pienenä olen nähnyt moisen mainoksenkin. Siis eihän palvelussa sinänsä mitään vikaa ole, vaan sen toteuttavassa tekniikassa.

Puhelinhan ei käytä hyväkseen koko kuuloalueen taajuuksia vaan pienintä mahdollista taajuusaluetta, josta on kuitenkin helppoa saada selvää. Eli koko taajuuskaista on vain 3400 Hz levyinen kun sen sijaan ihmisen kuulo on noin 30 Hz:stä aina 20 kHz:iin asti. Ja musiikissa hyvin varmasti hyödynnetään kaikki nuo ihmiskorvan kuulemat taajuudet aina bassoista korkeisiin kitaran särähdyksiin.

Puhelimessa kuunneltu musiikki ei siis vastaa 17% ihmisen kuuloalueesta. Kuinka joku voi kuvitella tai väittää, että tällä tavalla tarjottu palvelu täyttää kenenkään tarpeet. Ainoastaan se täyttää lähes huijarimaisesti palvelun keksineen henkilön tai yrityksen tilejä. Vieläpä kun muistan jonkun idiootin nuoren miehen soitelleen isolla rahalla vanhempiensa laskuun. Moisella rahalla olisi täyttänyt levyhyllyä varsin monella kunnon levyllä.

Tässä talossa asuu joku melkoinen norsu. Ylimmän kerroksen asunnoissa on yleensä se hienous, ettei ole tömisteleviä yläkerran naapureita. Mutta täällä se norsu tömistelee niinkin kovaa ettei tarvitsekaan olla yläkerran naapuri, jotta sen kuulee. Toistaiseksi on selvittämättä, että onko kyseessä seinänaapuri vai alakerran naapuri, mutta tömistely puolen kahdentoista aikaan yöllä siten että nukkuminen on vaikeaa ja pinnaa kiristää niin, että tekisi mieli antaa norsuille kunnon selkäsauna ei mielestäni ole alkuunkaan aiheellista. Entäpä tämän norsun tai mikei norsulauman alakerran naapuri. Miltä heistä mahtaa tuntua kun täällä ylimmässä kerroksessakin vaikutukset ovat huomattavat. Oli nimittäin jo lähellä etten lähtenyt talomme rappukäytävään tekemään ratkaisevaa kierrosta ja selvittämään missä se norsu asuu. Heidän onnekseen sain itseni rauhoitettua ja nukahdin rymistelyiden välissä. Eikä siinä vielä kaikki. Aika kultaa muistot ja nukkuessa unohtaa. Kuten en nyt aamulla muistanut eilistä norsun tömistelyä, ennen kuin se kuului taas tänä aamuna.

Kaksi kauluskaija poikaa. kuviakin on jossain arkistossa. Sopuhinnalla hyvään kotiin. Saa kysyä lisää.

Ostokset itselle ja muille: Tarvitsin itse töihin pari sopivaa laatikkoa kaapeleille ja muille laitteille. En vain ole vielä ehtinyt järjestellä tavaroita uusiin laatikoihin. Pakko se on pian tehdä sillä entiset pahviset hajoavat käsiin ja niitä on liikaa.

Sannille ostettiin uusi kännykkä. Edellinen oli risa ja Sanni onkin jo turhan kauan kituutellut sen kanssa. Ihan hyvä perus nokialainen puhelin. Ainakin toimii.

Tahvolle ostettiin raapapuu jossa on sille superpesä. Lisäksi kissanminttujauhetta. Laitoin jauhetta Tahvon raapapuupesään ja se alkoi heti kiehnäämään siinä urakalla. Siitä pitäisi tulla tahvon uusi lempipaikka.

Ensinnäkinse alkaa siten että toivotetaan usealla eri kielellä, mahdollisimman hitaasti (ja selkeästi) puhuen "tervetuloa teliasoneran asiakaspalveluun". Tämän jälkeen saadaan odottaa nauhalta että, mitä numeroa painaa. Varsinkin silloin se on mukavaa, kun ei ole varmassa tiedossa, mihin aihepiiriin kyseinen asia kuuluu.

Sitten pyydetään konetta yhdistämään henkilökohtaiseen asiakaspalveluun. Seuraavaksi ilmoitetaan, että jonoa asiakaspalveluun on yli 30 minuuttia. Sen jälkeen saadaankin kuunnella surkeaa ja huonolaatuista musiikkia. Musiikki voimenee ja hiljenee vuoronperään hyvin epäsäännöllisesti. Eikä siinä vielä kaikki. Kesken musiikin kuuluu piip-ääni, jonka jälkeen miesääni ilmoittaa "hetki vielö ole hyvä". Voihan yli 30 minuuttia jonkun mielestä olla vain jokin hetki, lähes huomaamattoman mittainen ajanjakso, mutta monelle se on liikaa.

Yli 30 minuuttia = hetki vielä 

□