IRC-Galleria

Ostettiin tänään kaksi lipastoa. Yksi sellainein oikein iso, josta Sannikin on jo ilmeisesti vuosia haaveillut. Toinen samaa sarjaa oleva ostettiin eteiseen. Se on pienempi. Meni kyllä useampi tunti niitä kootessa. Laatikoiden lukumäärä onkin jo melkoinen. Yhteensä kaksitoista isompaa ja kahdeksan pienempää laatikkoa. Hyvä ettei kämmenet hiertyneet rakoille. Ja onneksi älysin alkaa käyttää akkukonetta ruuvien kiertämiseen. Jospas sitä pikkuhiljaa saisi niitä tavaroitakin paikoilleen kun nyt niille on tilaakin. Haluaisin vielä sellaisen astiavitriinin tuonne keittiön puolelle, jotta vapautuis kaappitilaa ruokatarvikkeillekin. Ja kaikelle muulle. Viimeistään ensi viikon alussa meidän pitäisi saada myös se kauan kaivattu astian pesukone. Pitänee vältellä vaikka väkisin astoiden käsinpesua siihen saakka.

Ja noita lipastoja ei sitten ostettu ruotsalaisesta Nikea-ketjusta vaan ihan sotkasta haettiin. Onpahan jotain vaihtelua tuohon Nikean rivistöön!

Sainpa viimeinkin ihan viimeisenkin turvaverkon laitettua ikkunaan. Tahvon onnettomuuden jälkeen tulikin sitten kiire saada noihin ikkunoihin esteet, ettei kissa putoa udestaan. Ostin rautakaupasta mattolistaa, hyttysverkkoa ja rautaverkkoa. Mattolistasta rakensin kehikon, johon kiinnitin hyttysverkon ja rautaverkon. Nämä kehikot ruuvasin sitten ikkunoihin kiinni oikein tukevasti. Eipä tule hyttyset sisään eikä Tahvo mene ulos. Eikä kukaan muukaan ainakaan noista ikkunoista. Tosin Tahvo on saanut nyt pieniä kammoja tuota ikkuna-aukkoa kohtaan. Ei se edes tahtonut katsoa ikkunasta ulos kun pidin sitä sylissä, vaan se rimpuili siitä pois. Eläinsairaalassa kylläkin sanottiin ettei kissat opi moisista tapahtumista, mutta ehkä miedän Tahvo onkin erikoistapaus, vaikka aika paksupäinen se välillä osaakin olla. Onneksi tahvo on kunnossa. Antibioottia se ei kylläkään tykkää syödä. Aina saa tapella ne tabletit sen suuhun. Enää kaksi kolmasosaa kuuria jäljellä.

Tosi spurguhan ei mitään kiljua hienompaa juomaa koskaan juo. Kuitenkin jos spurgu joutuukin yllättävään tilanteeseen ja kiljut loppuvat pahasti kesken, mutta kaupat ovat vielä auki, ei ole mitään hätää. Tällä pikakiljureseptillä präjää aina siihen asti kunnes seuraava annos onkin jo valmis. Tarvitaan vain litran verran kossua tai oikeastaan mitä vain viinaa. Mitä kamalamman makuista sen parempaa. Sen lisäksi pitää normaalista ruokakaupasta hakea 50g paketti tuore hiivaa. Lisäksi jokin kymmenen litran kannellinen ämpäri sekoittamiseen on hyvä olla. Sekoitetaan litra viinaa, 50g hiivaa ja 3 litraa vettä hyvin kesekenään. Tosin tunnelmallisuuden vuoksi pikakiljuun voi jättää pieniä hiivakökköjä luomaan aidomman kiljun tuntua. Samalla kun laittaa käymisastiallisen vettä sokeria ja pikahiivaa porisemaan, ei puliukolla ole huolen häivää.

Aion alkaa koota mustaa listaa tämän yhteiskunnan epäkohdista ja etenkin kohdistuen byrokraattiseen hallintoon. Keksin samalla, että se on varmastikin hyvää ajan kulua silloin kuin ei varsinaisesti ole muutakaan tekemistä.

Koko mustan listan kärkisijoilla tulee varmasti aina olemaan Helsinki. Koko kaupungin toimimattomuus joka suhteessa. Eihän siinäkään esimerkiksi ole järkeä, että helsinkiläisten lisäksi Helsingissä käy töissä huomattava osa vantaalaisia ja espoolaisia, sekä muita ulkopaikkakuntalaisia. Sitten kun kaikki muukin on ylikeskitettyä, niin tehokkuus kärsii joka osa-alueella ja tuottavuus kärsii. Jostain syystä kaikkea siitä huolimatta pyritään keskittämään aivan Helsingin keskustaan.

Toinen on kaupunkien pysäköinnin valvonta. Olen täysin vakuuttunut, että pysäköintimääräyksiä ja sääntöjä käytetään osittain ja tietoisesti rahan keruuseen. Varsinaisesti pysäköinnin valvonnalla on tarkoitus taata turvallinen liikenne ja antaa jokaiselle vuorollaan mahdollisuus pysäköidä. Ja virhemaksuja kerätään vain ja ainoastaan rahoittamaan pysäköinnin valvonta, eikä tuomaan kunnalle tai kaupungille tuloja.

Sonera ja Elisakin saivat jo nimensä alustavalle mustalle listalle. Ehkä unohdan jos eivät enää hypi kuluttajan silmille. Ovat kummassakin firmassa laittaneet minulle viiden euron maksumuistutusmaksun ilman maksumuistutusta Tuntuvat muutenkin sotkevan omia kuvioitaan minkä kerkeävät. Taitaa konsernien koko olla jo maksimissaan. Ainakaan henkilöstövähennyksiin ei liene varaa silloin kun asioita ei edes nykyisellä miehityksellä kyetä hoitamaan.

Sitten kun jaksan ja on aikaa, otan puhelimen käteen ja alan selvittää asioita. Tietysti kiperiä kysymyksiä sisältäviä kirjeitä on myös varmasti hauska lähettää ja jännittää, minkä laisia luupäisiä vastauksia virastojen väki lähettää takaisin.

On Tapiola. Totesin sen varmaksi tänään. En ole aikaisemminkaan siitä alueesta pitänyt, mutta mitta tuli täyteen. Niin sekavaa ja hankalaa paikkaa on enää vaikeaa löytää. Helsinkiähän minä olen jo perinteisesti pitänyt eräänlaisena peräkylänä jota ei millään tapaa ole suunniteltu suurkaupungiksi. Liikenne ainakin tökkii niin, että hermoja raastaa. Siitä huolimatta taitaa Tapiola viedä siitä voiton.

Lisäksi menee hermo kyseisen paikan pysäköintimaksuihin. Maksullista pysäköintiä kaikkialla ja joka paikassa erilaiset pysäköinnin maksutavat. Pahimmat ovat ne, joihin kun ajaa sisään, joutuu maksamaan että pääsee pois. Mitäpä jos erehdyspäissään ajaa edes sisäänmenopuomille ja taakse tulee jono ja toteaa, ettei tahdokaan maksaa pysäköinnistään. Tuleeko vain tyynesti odottaa puomin edessä, että joku päästää pälkähästä vai tyynesti peruuttaa takana tulevaa päin. Entäpä jos ei omista rahaa senttiäkään sillä hetkellä. Saattaa tulla luvattoman kallis keikka. Kuka takaa kuluttajan suojan tällaisen kaltaisissa tilanteissa.

Ei enää niin kauheasti huvita starttailla tuota omaa autoa. Syynä on se outo haju mikä autoon pöllähtää samalla kun auto hörähtää käyntiin ja tuuletuslaitteet puskevat pahaa hajua auton sisälle. Ja mikä pahinta, se haisee luteilta. Inhoan luteita enemmän kuin mitään muuta elukkaa maan päällä, koska niiden haju on niin inhottava ja seuraa kaikkialle perässä. Muistan kuinka joskus pienenä miehenä olen luteita kiusannut ja saanut niiden hajut päälleni. Ja hajut ovat seuranneet aina jonkin matkaa. Lakkaisi se auto vain haisemasta, niin olisi Tahvonkin mukavampi matkustaa meidän kanssamme.

Tämä poika taitaapi pitää seuraavan viikon ihka oikeaa lomaa. Tai vapaata. Kumpaa se nyt sitten onkaan. Joka tapauksessa on hyvä että on edes kerran elämässään viikon vapaa kaikesta vastuusta ulkomaailmalle tekemisistään ja olemisistaan.

Kyllä osaa taas olla sellainen loppuviikko ja viikonloppu, että vastoinkäymisiä riittää yksi toisen perään. Välillä ihan masentaa kun tuntuu vain paskaa valuvan niskaan. Onneksi on niitä ihan hyviäkin hetkiä mukana, mutta huonoja sattui taas olemaan enemmän.

Porukoitten hopeahääpäivilläkin paras ja melkein ainoa hauska hetki oli, kun joku sinertävään pukeutunut naisihminen käveli pois päin ja päästi rupsun, jonka ilmeisesti vain minä ja Sanni kuulimme. Sitä sitten naurettiin oikein vedet silmissä.

Kissakin kusee vääriin paikkoihin.

Jotenkin alkaa elämä olla lopuillaan. Ainakin tekemisen suhteen. Aina sitä samaa: ei mitään. 'Huoh!'

Kävin eilen koeajamassa uudempaa autoa. Sellaista, jonka olenkin aikonut hankkia. Oikein kunnon diesel farmari vuosimallia -97. Jostain syystä en kyllä tahtonut löytää kunnon tuntumaa autoon. Olihan se ihan mukava ajaa ja kulku hyvin eteenpäin, mutta jokin arvellutti. Ehkä outoa teki myös se että oma autoni on bensiinimoottorilla ja automaattivaihteilla. Koeajon jälkeen lähdin taas ajamaan omaa autoani, kun huomasin kuinka mukavan tasaista ja luksuksen omaista ajoa autoni minulle tarjosi. Voi olla että vuoden 1997 autosta pitäisi maksaakin kaksinkertaisesti katsomaani verrattuna (siis toisen merkkinen ja mallinen auto), jotta ajotuntuma olisi yhtä mukava. Toisaalta minähän haen vain edullisia ja varmoja kilometrejä roppakaupalla lisää.