IRC-Galleria

Kamala ikävä pikkumiestä vaikka onkin ollut vasta muutaman tunni mamman ja papan hoidossa. Sanniakin on niin suuri ikävä tällä hetkellä että pää halkeaa. Parempi kai mennä nukkumaan. Onneksi huomenna on sellainen päivä että saan molemmat, Sannin ja Eelin. Ja saadaan viettää taas yö koko perheen kanssa. Tuntuu kuin viikonlopustakin olisi jo iäisyys aikaa.

Nyt kun minulla on ollut niin sanotusti omaa aikaa ja olen jopa pojalta saanut rauhan, olenkuunnellut CMX:n Talvikuningas-levyä ja todennut sen jo muutaman kuuntelukerran jälkeen Suomen parhaaksi rock-levyksi. Toissa päivänä katselin Voicelta Voicela ohjelmaa, jossa oli A. W. Yrjänän haastattelu Talvikuninkaaseen liittyen ja sainkin tietää pari uutta asiaa. Ensinnäkin Talvikunigas sisältää vain yhden musiikkikappaleen, joka on jaettu kahteentoista osaan (vrt. sinfoniat). Koko levyllä vallitsee sama teema 'Talvikuninkaan saaga' joka on jonkin lainen scifi-tarina, jonka tiimoilta Yrjänä tiettävästi rustailee myös kirjaa.

Yrjänän haastattelussa yrjänä mm. mainitse, että tuottaja oli todennut levyn demomateriaalista, että onpa melkoisen outoa, mutta jo aiemmin 11 studioalbumia tehnyt yhtye sai melkoisen vapaat kädet oikeasti toteuttaa itseään ja tulos oli mitä uskomattomin. Raskaan puoleista rockia kunnon progehenkäyksellä sisältäen myös kevyempiä kohtia ja taas paluita raskaampaan rockiin. Yrjänäkin totesi, että 12. albumi on yleensä se paras ja niin se tässä tapauksessakin tuntuu olevan. Albumihan avautui minulle heti ensikuulemalla, kun paria aiempaa albumia on joutunut kuuntelemaan enemmänkin, eikä niistä ole huippusuosikkia päässyt muodostumaan.

Tavlikuningasta voisi soittaa vaikka yötä päivää, mutta periaatteen vuoksi panin nyt jotakin muuta soimaan väliin. Ihan vain vertailun vuoksi.

Nukkuminen on sitten mukavaa. Sain taas pitkän ensimmäisen unijakson yöllä. Liki main kuusi tuntia. Jonka jälkeen käsittääkseni sain kahdessa jaksossa nukutta kummassakin noin kaksi tuntia. Itse asiassa en ole aivan varma tehtyjen yösyöttöjen määrästä vaikka olinkin tänäyönä poikkeuksellisen virkeä. Aamulla pitikin tapella sen syöttämisen ja vatsavaivojen kanssa kolmatta tuntia. Ja vihdoin sain pojan nukahtamaan ja laitoin Eelin vaunuissa parvekkeelle tutimaan itkuhälyttimen kanssa. On se ihanaa saada hetken rauha hereilläkin ollessa ja vaikkapa syödä se myöhästynyt aamupala.

Kaikkein vaikeinta lapsen hoidossa on ne hetket jolloin lapsi itkee ja itse on täysin tiedoton itkun syistä, eikä kykene kunnolla auttamaan. Kokemukseni mukaan useimmiten on kyseessä ollut kuitenkin nälkä itkua Eelin tapauksessa, mutta samalla sitä on ollut sotkemassa kovat vatsavaivat, jolloin Eeli ei nälästään huolimatta tahdo syödä, vaan itkee kipujaan.

Ilokseni huomasin eilen, että videokamerassa oli vakavaa vikaa, eikä sillä vonut kuvata kuin mustaa. Kaikki näytti samalta kuin linssinsuojus olisi ollut päällä, vaikkei edes ollut. Onneksi vanhoja tallennuksia sentään voi katsella moitteettomasti, eli pitänee kopioida ne pian talteen, jos vaikka joutuu ameran vaihtoon... Lähetin kameran Suomen merkkihuoltoon sähköpostia ja kysyin eri huoltovaihtoehdoista ja onko se ylipäätään kannattavaa noin vanhaan (4 vuotta) kameraan. Uutena taisin kamerasta maksaa noin 500 euroa, eikä tuon nykyinen arvo varmaan ole kuin maksimissaan 200-300 euroa toimivana. Jos edes sitäkään. Eikä silloin ymmärrettävästi kannata tehdä kovin kaksista huoltoa. Miksiköhän kaiken pitää aina olla rahasta kiinni.

Joku kiintolevyllä varustettu Full HD-tason kamera olisikin kiva korvike. Jos sekään ei olisi rahasta kiinni. Nyt ei auta muu kuin odotella huollon vastausta...

Odottelen Sannia kotiin. Se on Sellossa käymässä kampaajalla. Sen pitäs tulla takaisin lyhyen rokkitukan kanssa. Varmaan jotakin sellaista kuin sillä on ennenkin ollut. Nythäh se on jo tovin ollut pidemmillä hiuksilla. Tule jo kotiin!

Tänään on erittäin turha liputuspäivä. Eli suomeksi sanottuna ruotsalaisuuden päivä, joka ei siis millään logiikalla kuulu Suomeen. Ainakaan nimensä perusteella. Toki on ymmärrettävää, että suomenruotsalaiset haluavat oman liputuspäivänsä ja sitä kautta säilyttää omaa porvariasemaansa, mutta kaikin muin muodoin koko lippujen salkoon nostelu on suurta pelleilyä.

Johan sen liputuspäivän nimikin sanoo, että se on ruotsalaisuuden päivä. Ja ketä sitä juhlii. No tietenkin suomenruotsalaiset. Tätä voidaan tällöin pitää puhtaana tunnustuksena, että suomenruotsalaiset haluavat olla ruotsalaisia, eivätkä ruotsinkielisiä suomalaisia. Muutoinhan kyseessä olisi suomenruotsalaisuuden päivä. Suomeruotsalaiset ovat muutenkin Suomen paskin vähemmistö. Kitistään joka asiasta ja vaaditaan etuuksia ikäänkuin enemmistön nimissä. Verrattuna muihin vähemmistöihin ja niiden väkimääriin, on suomeruotsalaiset, kyllä aivan omaa luokkaansa haalimaan itselleen etuoikeuksia.

Mielestäni ainoa liputus, jonka koko poppoo ansaitsee on lippu lippulaivan perässä, matkalla Ruotsiin, jonne kaikki kuuluvat ja ilmeisestikin myös tahtovat.

Taas näitä päiviä ettei ole muuta tekemista kuin ollaan galleriassa. Päikkäreitäkään ei voi ottaa.

Vihdoinkin keksin (uudelleen) eli muistin miten saa paremman otteen taiteelliseen luovuuteen eli musiikin tekemiseen. Jos ja kun keksii kitaralla jonkin kierron, on se syytä nauhoittaa eli nykyisin taltioida tietokoneelle ja sen kautta alkaa kuulostelemaan ja keksimään muutoksia ja lyrikoita kitaran päälle. niinhän se aikoinaan ennenkin meni. Nyt pitää vain löytää riittävän pätevä ohjelma koneelle jollaa tätä harjoittaa.

Tänään menen kauppaan Eelin kanssa. Pitää ostaa itkuhälytin, jotta pojan voi laittaa rauhallisin mielin parvekkeelle nukkumaan. Ulkona se nukkuu niin paljon paremmin. Tietysti tarvitsen itse ruokaa, ja pal. Jääkappi ammottaakin jo tyhjyyttään. Sekin vähä mitä sieltä löytyy on varmasti pilaantunutta.Nyt kuitenkin pitää odottaa ettö Eeli herää syömään ja sitten kun se nukahtaa, voidaan lähteä kauppaan. Pitää mennä Prismaan, Selloon taas.

Eelillä on taas ikuisuushikka. Mennyt ainakin 20 minuuttia ja nukkumaan pitäis päästä.