IRC-Galleria

Miksi ne ihmiset joilla on kaikista vähiten varaa arvostella, ja jakaa mielipiteitään tekee sitä eniten.
Hyvänä esimerkkinä eräs vanhanuoriherra joka on elämänkatsomukseltaan lestadiolainen. Kyseinen herra porskuttelee menemään jo päälle viidenkymmenen ikävuoden, mutta kusettaa itseään ajattelemalla että on vielä parikymppinen. Kaikki muut ihmiset huomaa helposti kuinka vuodet ovat jo jonkun aikaa tehnyt tehtäväänsä, ja hiuksetkin on kadonneet sen verran tehokkaasti, että naamanpesu loppuu vasta takaraivon kohdalla.

Urheilussakin hän on voittamaton, ja ulkonäöllisesti vähintään maailmanluokkaa. Kalju pääkin on tietoisesti valittu hiusmalli, jota kuitenkin pitää piilotella lippiksen alla. Pystytukista hänelle tulee mieleen kukko! Kyllä juurikin se lintu joka kiekuu niin pirusti. Pitäisi varmaan tutustua raamatun kirjotuksiin moraalista, mutta voisin kuvitella että muiden ihmisten arvosteleminen ei ole sen kirjan virallinen kanta oikealle käytökselle. Hän ajattelee että ihmiset joilla on tatuointeja ovat pilanneet kehonsa, ja se pitää tuoda ilmi jokainen kerta kun hän näkee tatuoinnin.

Missä vaiheessa se aivotoiminta alkaa takuta niin pahasti, että ei mene perille että hänen mielipiteensä ei kiinnosta, eivätkä tule vaikuttamaan elämääni millään muulla tavalla kuin siten että alkaa vituttaa. Mutta ei sen takia että hän sanoo asioita mitkä liittyy minuun, vaan pelkästään sen takia että hän sanoo ne. Hän on itse kertonut että omaa huonon itsetunnon, ja luultavasti sen takia yrittää nostaa itseään jalustalle ja sortaa maata muiden jalkojen alta.