IRC-Galleria

Kun miettii mitä elämä oikeestaan valtaosalla ihmisiä on, niin raaka fakta on se että harva osaa nauttia ja arvostaa sitä niinkuin pitäisi. Saattaa olla monen kohdalla laiskuutta ja pelkoa yrittää muuttaa mitään, koska se normi töissäkäyminen ja perus arki mitä moni harrastaa on niin tuttua ja turvallista että siinä on helppo pysyä.

Ihminen on outo olento, joka ei edes ymmärrä ottaa opiksi virheistään, tai onha se virheestä kiinni. Mutta ne perus turhuudet mitä itse tulee harrastettua on palavien nesteiden juonti ja niiden vaikutuksen alaisena tulee toisinaan toimittua jokseenkin kyseenalaisesti.

Sitten ku on juonu kaiken mikä syttyy tuleen ja minkä saa käsiinsä, ni on yleensä enemmän tai vähemmän paskana seuraavana päivänä. Mutta sitten kun siitä palautuu on se paskana oleminen ja oksentaminen poistunu mielestä ja alkaa taas miettiä että mihin baarii tänään lähtisi.

Ehkä se on sitä että ei ole muuta tekemistä viikonloppuisin kuin heilua siellä kuppiloissa, tai ehkä siitä että se on hauskaa, vai saattaisiko se olla sitä että kun viikolla joutuu noudattaa tiettyjä rutiineja, niin viikonloppuisin haluaa päänsä vapaaksi niistä rutiineista ja muista ajatuksista mitä pyörii päässä?

Musta tuntuu että se on kaikkia näitä, ja myös vähän sitä että masokistisesti haluaa nähdä että mitä kaikkea se oma kroppa kestää, eli jonkunmoisten rajojen hakemista, mikä on kieltämättä hauskaa mutta sen ymmärtää tyhmäksi vasta siinä vaiheessa kun on tapahtunu jotain ei toivottua, tai alkaa ajatella että on tapahtunu jotain ei toivottua.

Happiness is just a shadow to hide reality. Life goes from bad to worst day by day, people lose their humanity and this place becomes devils playground. I´am toxicated by this, i can feel my heart beating, but this is not way to live. If i want to see a world without lie should i hide ? go blind? or just die? Unsecurity rises and people will do anything to survive. No one cares if you cry, take all money you can, thats the way of life. That makes me out of my fucking mind.

Luin töissä kahvitauolla jonkun internetistä tulostetun lapun jonka otsikkona oli ”Näin suomi uppoaa”, jatkoin lukemista ja heti alkumetreillä silmiin osui viisaan pääministerimme kultaiset sanat, ”tämä lama ei koske maatamme” ja heti seuraavaksi kerrotaan kuinka kaikki käyrät menee miinuksen puolelle paitsi työttömyys, joka jatkaa tasaista nousuaan.

Heti alkuun muistui mieleeni tuntemattomista syistä johtuva pyhä vihani armasta pääministeriämme kohtaan. Siinä on mies jolta ei sanat lopu kesken, mutta kuka vaan osaa suoltaa paskaa, niinkun näätte kun luette tätä tekstiä. Herra Vanhasen ensimmäinen täsmäisku alkaneeseen työttömyyteen oli koittaa ajaa läpi eläkeiän nosto. Näppärä keksintö, joka kenties oli seurausta hiihtoreissulla tapahtuneen suksien pitovoiteen tuntikausia kestäneestä imppaamisesta. Tottakai päälle 50 vuotiaat kokeneet työntekijät saavat töitä kun joka paikasta potkitaan väkeä jo muutenkin pois, jeah right...

No eihän se mitää, huonoja ideoita tulee välillä kaikille, ja mitä se haittaa vaikka menettää vähän sitä ansaitsematonta kannatusta. Hyvä masa ei muuta kuin hakkaat lisää nauloja omaan arkkuusi.

Pistää miettimään kuinka kiero paikka eduskunta on, jos vertaa esimerkiksi Masan ja Ilen älynväläyksien seuraamuksia. Ourait Ilellä petti harkintakyky, ja luultavasti myös näkö ei ollut ihan parhaassa terässä kun hän kävi keskusteluja Kohu blondi tukiaisen viidak.. siis puutarhan hoidosta. mutta mitäs sitte, ei huonosta mausta ehkä ihan erottaa olis pitäny. Jos työtoverit olisi kustantanu Ilelle optikko käynnin, niin vastaavista kohuista ei olisi ollut enää vastasuudessa pelkoa.

Sitten päästään Masaan jolla on kohuja riittänyt, Masa on harrastanut ruususia suhteita, ja päässyt oikein kirjoihin ja kansiin, on ollut seksiviesti kohuja vaikka kenen albaani mimmien kanssa, mutta silti elämä on kuin ruususilla tanssimista. Ei puhettakaan erottamisesta, vaikka mitäs sitä, hieno mies kaikin puolin, ainakin jos tarpeeksi kaukaa seuraa miehen toimia, ööö vaikka kuusta asti. Pyydä hei vaihteeksi lisää liksaa..

Mielestäni suomen äänestys homma pitäisi laittaa uusiksi. Se pitäisi järjestää siten että voisi antaa myös miinus äänen, ajappa Masa sellainen läpi, ni minun ääneni saat varmasti. Sitten kun itse tajuat tehneesi tarpeeksi noita hölmöjä juttuja, niin anna kuulua itsestäsi, kerätään kolehti että saat menolipun ahvenanmaalle, vaikka ei kai ahvenanmaalaisetkaan mitään pahaa ole tehneet.

TÄMÄN KIRJOITUKSEN TARKOITUKSENA EI OLE LOUKATA ILEÄ, JOHANNAA, SUSANIA, EIKÄ AHVENANMAALAISIA.

Sori.

Miksi ne ihmiset joilla on kaikista vähiten varaa arvostella, ja jakaa mielipiteitään tekee sitä eniten.
Hyvänä esimerkkinä eräs vanhanuoriherra joka on elämänkatsomukseltaan lestadiolainen. Kyseinen herra porskuttelee menemään jo päälle viidenkymmenen ikävuoden, mutta kusettaa itseään ajattelemalla että on vielä parikymppinen. Kaikki muut ihmiset huomaa helposti kuinka vuodet ovat jo jonkun aikaa tehnyt tehtäväänsä, ja hiuksetkin on kadonneet sen verran tehokkaasti, että naamanpesu loppuu vasta takaraivon kohdalla.

Urheilussakin hän on voittamaton, ja ulkonäöllisesti vähintään maailmanluokkaa. Kalju pääkin on tietoisesti valittu hiusmalli, jota kuitenkin pitää piilotella lippiksen alla. Pystytukista hänelle tulee mieleen kukko! Kyllä juurikin se lintu joka kiekuu niin pirusti. Pitäisi varmaan tutustua raamatun kirjotuksiin moraalista, mutta voisin kuvitella että muiden ihmisten arvosteleminen ei ole sen kirjan virallinen kanta oikealle käytökselle. Hän ajattelee että ihmiset joilla on tatuointeja ovat pilanneet kehonsa, ja se pitää tuoda ilmi jokainen kerta kun hän näkee tatuoinnin.

Missä vaiheessa se aivotoiminta alkaa takuta niin pahasti, että ei mene perille että hänen mielipiteensä ei kiinnosta, eivätkä tule vaikuttamaan elämääni millään muulla tavalla kuin siten että alkaa vituttaa. Mutta ei sen takia että hän sanoo asioita mitkä liittyy minuun, vaan pelkästään sen takia että hän sanoo ne. Hän on itse kertonut että omaa huonon itsetunnon, ja luultavasti sen takia yrittää nostaa itseään jalustalle ja sortaa maata muiden jalkojen alta.

On sunnuntai-maanantai yö, ja kirjotusten aika kun uni ei taas tuu millään. Tällä kertaa se ei edes johdu perus krapula kiemurteluista, vaan jostain ihan muusta. Herätyskello soittelee muutaman tunnin päästä että olis syytä lähtee töihin, mutta ei vaan väsytä. Jutut pyörii taas päässä, mutta tällä kertaa ei edes vituta. Heh.. Kevät tekee kovasti tuloaa, ja ei malttais odottaa että lumet sulaa, ja pääsee ajaa prätkällä. Hyvä fiilis :)

Elämä on kumma palapeli, palasia on niin hitosti ja kaikki ne sopii niin moneen paikkaan että on tosi vaikeeta tietää mikä pala oikeesti kuuluu mihinkin. Sit ku tulee vaikeita tilanteita etee, ni aina yrittää noukkia ne palat sieltä muiden joukosta ja koittaa katsoa ja ihmetellä että miten ne natsaa keskenään. Joutuu tekee vaikeita päätöksiä jotka saattaa aiheuttaa monia unettomia öitä ja muita murheita, ja sitten ku ne palat on löytäny paikkansa siinä suurella pöydällä, ja kuvittelee pääsevänsä jatkamaan eteenpäin taivas kirkkaana. Saattaa joku tulla ja sekottaa sen just rakennetun kohdan siten että joutuu taas johonki tilanteeseen mihin ei enää toivonut joutuvansa.

Minkä takia kukaan ei oo kirjottanu lakia mooraaleista ja etiikasta? Vaikka se tarkottais sitä että joku 99.8% maailman ihmisistä olis vankilassa, ni olis helpompi tietää että toimiiko moraalisesti oikein jos siitä olis säädetty joku laki tai asetus. (jos tällänen on olemassa mulle voi ilmottaa)
Sellanen mittari mul on että jos mietin onko joku juttu oikein, ni yleensä se ei ole. Koska jos tietää tekevänsä oikein ei koskaan pysähdy miettimään että tekeekö oikein. Harmi että tätäkään hienoa ”mittaria” ei voi soveltaa kaikkiin elämään liittyviin asioihin, vaan joskus pitää tehä kompromisseja ja niissä kuten kaikessa muussakin voi mennä ihan vika suuntaan.

Sitten ku sekotetaan pakkaa vielä lisää on niitäkin hetkiä että vaikka kuinka tekis omasta mielestään oikein kaikilla asteikoilla mitattuna, niin se teko voi jonkun muun silmissä olla just se väärä. Mutta siitä oon varma että kaikilla on oikeus mielipiteisiin, ja ne on sarjassamme niitä asioita mistä on kaikkein turhin alkaa vääntämään taistelua. Kaikille on annettu oma mieli ja ajatuksen juoksu, eikä ikinä pidä muuttaa niitä kenenkään takia. Pieniä myönnytyksiä on pakko tehdä ihan väkisin, ja taas voidaan ihmetellä että missä kulkee se raja?

Miettikääpäs sitä...

Taas on se aika vuodesta kun kaupat täyttyy ihmisistä. On ostamisen ja kauppiaiden onnen aikaa, on sen aikaa että ihmiset stressaa siitä mitä ostaa lähimmäisille lahjaksi. Ja kohta on sen aikaa kun jengiä kuolee omaan laattaansa, sokeutuu ja menettää sormia ja varpaitaan leikkiessään ilotulitteilla.

Lapsille tää on todellista juhlaa, ja se pitää niille suoda. Lapsuus on sitä aikaa kun ei tarvii miettiä mitään arjen paskatilanteita, vaan ajatukset pyörii leikkien, ja sen ympärillä että miten voi viellä viivyttää nukkumaan menoa. Varsinkin joulun aika on suurta juhlaa :) sukat on pyöriny jalassa jo monta viikkoa, kun tietää että kohta se joulupukki tulee ison lahjasäkin kanssa, ja on koulusta vapaata.

Mun pohjimmaiset ajatukset pyörii sillä sektorilla että saan olla vapaalla töistä, ja tehä mitä haluun. Itsekkin tosin oon alentunu joulun kaupallisuuden tasolle, ja tuhlannu aikaani juoksemalla kaupoissa hankkien lahjoja. Mutta miksi? Voisko se johtua siitä että haluu että henkilö kelle lahjan ostaa on tyytyväinen siihen? Ehkä..

Onko sillä lahjalla sitte väliä? no todella varmasti on, vaikka siltä ei kai pitäs olla. Mutta moniko oikeesti ajattelee niin?

Mua henkilökohtasesti vituttaa erittäin paljon tällänen juhlapyhän mukanaan tuoma velvote hankkia ihmiselle lahjoja, mistä kaikki ei tuu edes käyttöön, joten jos ens jouluna kysyn sulta että mitä haluut lahjaks. Ni on parempi vastata rehellisesti, tai ei tipu mitään.

Tästä juhlasta on tullu tekosyy saada lahjoja, esineitä mitä ei muuten saa ellei osta ite. Se perus idea on kadonnu. En mee ihan nii perus seikkoihin että rupeisin puhuu jeesuksen syntymästä, vaan siitä että tän pitäs olla perhejuhla, ja tarkottaa yhdessäoloa perheen kanssa.

Itse meen vanhempien luo, missä syödään ja jutellaan niitä näitä, käydään muistamassa läheisiä haudoilla ja ehkä käyn faijan kanssa saunassa. sit jaetaa lahjat. jonka jälkee mä häivyn baarii mietiskelemään kaikkia turhia juttuja mitä päässä liikkuu. Eli se siitä yhdessäolosta, en aio sitä itsekkään siis kovin paljon harrastaa.

Lupaus vuodelle 2009 on se että opettelen perkele kutomaan, ja kudon kaikille joululahjaks sukat tai lapaset, katotaa sitte oliko se ajatus sittenkää tärkein?

I am finished...