Sunnuntai-iltana junailin itteni takasin Mikkeliin, juna oli yllättäen melkein tunnin myöhässä. VR ei koskaan osaa aavistella talven tuloa, Ismo vähän ounas kaikki :<
Maanantaina aloin laskeskella sitä, milloin pääsen muuttamaan täältä pois, enhän halua olla huonona tyttärenä suotta äidin nurkissa. :)
Oon aivan Stam1nan lumoama, jotenkin niin täydellistä! Nyt vaan haluisin pölliä joltain ne kaikki levyt. Ajattelin vaihtaa välillä tämmöseen periaatteessa kevyempään (Dimmu Borgirin ja mun honeymoon on vähän ohi, suhde pikkasen tasaantunut) ja toisaalta vähän raskaampaan (tosiaan, verrattuna esimerkiksi Mewiin tai Museen). Mutta, Regina Spektorin Hotel Song on ihana, vähän myönnytystä kevyelle musiikille.
Viikonloppuna katoin ennätysmäärän leffoja (jee kolme puol), yks niistä oli The Fall. Se oli... no joo, vähän LSD-pitoisesti tehty, hyvin esteettinen ja mun silmää hivelevä, mutta Lee Pace, ah, miksen ole ennen kuullut tästä ihmisestä? Miksei Mikkelissä kellään oo tommosta hymyä? (;
Nyt menen tappelemaan korvani kanssa, kyllä se kolmemillinen sinne menee, vaikka vähän pidemmällä yrityksellä!