IRC-Galleria

...niin eivät ole silloin siinä olevat ihmisetkään. Mutta silti jostain pakottavasta syystä ihmiset pyrkivät olemaan täydellisiä. Pitää olla täydellinen vanhempana, opettajana, kaverina, työntekijänä ja ihmisenä. Mutta kukaan ei voi olla täydellinen ja siksi edes lievä pyrkimys täydellisyyteen on minusta niin kovin turhaa. Ainakin minä olen todennut jo sen ihan toukkaikäisestä että en voi olla täydellinen. Kukaan ei voi olla. Ihmisenä olemiseen kuuluu virheitä. Niistä joko oppii tai ei, mutta virheitä tulee aina. Ja niitten kanssa on vain opittava elämään, tai ehkä ne pitäisi vain unohtaa. Olisi opittava elämään sen kanssa että ei ole täydellinen. Ihmiset hakevat täydellistä työpaikkaa, täydelistä ulkonäköä, täydellistä elämänkumppania. Tällaisten asioitten perässä juokseminen vie elämästä mielekkyyden. Siinä että hakee parempaa mitä-tahansa elämäänsä, ei tietenkään ole väärin. Jokaisella pitää olla jotain mitä tavoitella ja odottaa tulevaisuudelta. Muuten elämä kyllä menettää mielekkyytensä. Mutta samaan aikaan pitäisi olla myös jo tyytyväinen niihin asioihin mitä on "saavuttanut".

Joillekin ihmisille elämä on pelkkää suorittamista. Kilpailua kohti hautaa. Ja nykyään yhteiskunta, työelämä ja sosiaaliset verkostotkin tuntuvat vaativan kilpailua. Hinnalla millä hyvänsä. Ja toki, kyllä kilpailemalla jonkun, jonkin tai itsensä kanssa voi saavuttaa enemmän. Mutta väitän että olemme siirtymässä maailmaan jossa kilpaileminen ja kustannustehokkuus ovat kaiken a ja ö. Kenenköhän kanssa itse kukin kilpailee paremmuudesta?

Keskiverto kansalainen voi kuitenkin todeta, että jos ei ole saanut elämäänsä tarpeeksi täydellisiä asioita eikä koe muutenkaan olevansa täydellinen, niin ainakin hänen elämänsä ja hän itse on normaalia. Mitä sitten on normaalius? Keskiarvo tietystä joukosta ihmisiä joitten kanssa sinulla on jotain yhteisiä tekijöitä? Olet normaali jos sinulla on heteroseksuaalinen parisuhde, pari lasta, koira ja arviolta 100 000 € lainaa. vai oletko sittenkään? Ehkä sinussa on paljonkin asioita joista ajattelet erilailla kuin tämän keskiarvo joukon muut ihmiset. Teet asioita erilailla, sinulla on erilaiset mieltymykset, erilaiset tavat tuntea eri tilanteissa, erilainen luonne, erilaiset perversiot/fantasiat erilaiset sairaudet, ehkä päässäsi on jotain vikaa, kärsit jostain psyykkisistä ongelmista. Mitä enemmän alat tarkastella itseäsi yksityiskohtaisesti, sen erilaisempi huomaat olevasi. Tietystikkin mitä yleisluontoisemmalta kannalta asioita tarkastelee sitä enemmän sinulla on yhteistä. Olemme kaikki ihmisiä. Ihmisen täytyy syödä, paskoa, kuseskella, nukkua. Sen verran sinulla on ainakin todistettavasti varmoja yhtäläisyyksiä, jotka tekevät sinusta normaalin ihmisen. Mutta näillä tarkasteluilla olet myös ihan samanlainen ja normaali kuin muutkin eläimet. Jolloin kestät vertailun vaikkapa kalaan ja teillä on jotain yhteistä ja olette normaaleja eläinkunnan olentoja. Molemmat syö, paskoo jne.

Tässä kohtaa voit miettiä tietysti että "Niin, mutta ihmiset osaavat ajatella ja pystyvät tuntemaan. Niin ja me harrastamme seksiäkin huvitus mielessä." Sitä onko kalalla millainen tietoisuus, ajatukset ja tunteet niin on vaikea kylläkin tietää, mutta luulenpa kalallakin on jotain vastaaviin viittaavaa. Mutta kalat ei tosin saa oletettavasti kovinkaan suurta nautintoa parittelusta, koska ne toimivat hieman eri tavalla. Ja suurimmalla osalla eläinkunnasta on ns. kiima-aika jolloin parittelu tapahtuu. Ja se onkin kyllä työtä. Siitä on vaikea irrottaa huvia jos parittelee kahden viikon ajan parhaimmillaan kymmeniä kertoja päivässä. Sen verran ihminen nyt ainakin on sitten kehittynyt, varmuudella. Me harrastamme seksiä huvin vuoksi. No joo käsittääkseni tietty osa muistkin kädellisistä harrastaa seksiä. Mutta silti.

Jos siis tarkastelemme normaaliutta, se on käsite joka muodostuu sen mukaan kuinka laajaa joukkoa käsitellään. Entä jos jossain muualla maailmankaikkeudessa on elämää? Pitäisikö kehittyneempi olento meitä juurikaan kalaa kummempana? Olisimmeko me enää heidän normaaliutensa käsitteen sisällä? Kokisivatko he minkäänlaista yhteenkuuluvuuden, samanlaisuuden tunnetta meidän kanssamme?