IRC-Galleria

[Osa blogeista tulee ulkomaankielellä, kopioitu Vrajajournal.Com sivuilta.]

Back among the masses! Advaitadas asked me the other day whether I'd be ending my Internet mauna anytime soon. I realize it's been some 40 days since my last communications. The bulk of the audience here has read my note on going totally off the grid for a bit over the month. My plan was to vanish somewhere to the more isolated and less inhabited areas of the dhama for an intense month of bhajana. Yet a man only proposes, and often it so happens that the cosmic management has something else in store.

My plans to vanish got twice delayed. The first delay was with Franz, who came over and with whom we spent a wonderful, even if short, time touring the dhama and meeting mahatmas. I had determined to leave on the morning after I went to see Franz off to Vrindavana. However,the evening brought me together with Madhusudana Dasji from the U.K. — one of Babaji Maharaja's earliest disciples from the West — along with his family and friends, whom I ended up taking onto Giriraja parikrama. Babaji Maharaja introduced me to Madhusudana, "Here is your old friend, Madhavananda! (Even if we had never met.) First he made publicity all over world, and now he has become a babaji!" — with a big smile on his face. Not that I'd have become one in form, but I suppose my lifestyle bears some semblance to that of a vairagi.

The day after wasn't good for parikrama, so we ended up for a date on the day after that. And then, just two days before Niyama-seva was to start, I was to finally vanish into my long awaited solitude. It was only with the boundless kripa of Radharani that a wonderful mahatma appeared at my door in the morning prior to my departure — without any particular reason aside a strange spark of inspiration that led him to leave his morning duties and come over to my house. This babaji told me exactly all that I realized I needed to hear to get my devotions into proper order. (More reflections on my inner evolutions at a later date.)

Sri Bhakticarana Das Babaji Maharaja is his name (Image: Madhava), a mahatma of Advaita-parivara in the lineage descending through Siddha Sri Manohara Das Babaji Maharaja of Govinda-kunda. Despite his young apparance, Baba is at the ripe age of 61 years, having lived three decades of bhajana in Vraja and Bengal. After a wonderful discussion, Baba told me he has a free room at his kutir at which I was welcome to live in and do bhajana. In the next two hours, I had carried all my belongings (which fortunately isn't that much) over to his place and settled down.

The subsequent month has been one of intense teaching, service and inner growth. Time is a bit on a short supply, but there is much to be shared, much that I wish to share as a matter of sharing with everyone the revitalizing rasayana elixir of sadhu-sanga in which the currents of divine love surge with fierce power, infusing the worldly domain with power of upliftment from a world beyond.

I will be getting back to my pending correspondence over the next week or so, bear with the delays of this wretch.

Edelleen hiukka tavoittamattomissa... Haen lapparin takas tassa kohtapuoleen ja sitten pitaa viela kayda naapurikaupungissa maksamassa nettilasku etta saadaan linjat auki taasen.

Pikkulintujen laulamaa viime viikolla: Paikalliset pikkuvorot ovat keksineet etta Madhavalla on iso ja ihmeellinen tietokone Amerikasta (Packard Bell Celeron 1.3M parin vuoden takaa) ja suunnittelevat sen vohkimista. =P

Kuskasin lapparin toisaalle viikoksi pariksi turvaan jottei haihdu "parempiin kasiin". Sita myoten netti yms. hiukka vahissa tassa lahipaivien aikana. Kirjoittelen nyt naapurikaupungin nettikahvilasta (siksi aakkoset puuttuvat xP).

Palataan asiaan, ja pahoittelut kommunikaatiotauosta!

Naapurustossa asustava Baba vetäisi kertaheitolla suunnitelmani uusiksi... Asustelen tällä hetkellä hänen pienessä ashramassaan, jonka ainoat asukit olemme. Eilen sain vedettyä sähköt tänne huoneeseen, ja sitä myöten olen taas jossain määrin maailman kartalla. Myöhemmin lisää.

Muutaman päivän olleet poikki, nyt sain vähän virtaa taas taloon. Palailen asioihin heti alkuviikosta, nyt on eräs tuttava kylässä ja kierrellään seutua.

Lähtö eimihinkään-ttömyyteen viivästyy tätä myöten parilla päivällä.

Jatkoa tallomastani skorpionista. Lueskelin tässä hetki sitten lattialla löhöillen läppäriltä erästä tekstiä ja huomasin silmäkulmassani pientä liikettä. Tarkempaan katsottuna siinä vieressäni luikerteli käärmes, ilmeisen selvästi nuori, noin 30-40 cm pitkä.

Kuva: Madhava

Laitoin läppärin sivuun, otin keppini ja huomasin käärmeen varsin liukasliikkeiseksi. Liikkui "sivuttain" hätääntyessään. Ohjasin siis uuden ystäväni etäältä kohti ulko-ovea viskomalla vettä huoneen toisella laidalla olleesta ämpäristä sen kulkua ohjatakseni.

Kamera kun oli, otin kuvan. Tämä oli siis Common Krait (http://en.wikipedia.org/wiki/Common_Krait), eräs Intian neljästä vaarallisimmasta käärmeestä.

Yöeläiminä näitä käärmeitä eivät usein ihmiset kohtaa, josta johtuen niiden aiheuttamat kuolemat ovat vähäisempiä -- vaikka niiden äärimmäisen neurotoksinen myrkky onkin monta kertaa kobran myrkkyä vaarallisempaa. Ennen vastamyrkyn keksintää 85% puremista johti kuolemaan, ja sen jälkeenkin 50% pureman saaneista kuolee. Common Kraitia pidetäänkin siksi toisinaan maailman vaarallisimpana käärmeenä.

Vaikutti pinnalle päin harmittomalta otukselta. Tarjoan kupin kuumaa ensi kerralla.

Uteliaille näkymä tämänhetkisestä majastani: Madhava

Tärkeimmät dokumentoitu kuvahuomioissa. Ja siinä siiten onkin 95% maallisesta omaisuudestani.

Jaaha. Tuli sitten vanha naapurin täti oven taakse ilmoittamaan, "Ne on täällä taas, piuhat irti!"

"Ai mitäh?"

Taas ovat siis tulleet tänne taloja purkamaan, ja ei saa olla rekisteröimättömiä sähköjohtoja linjoissa kiinni ettei tule sanomista.

Siispä pihdit käteen ja naapuritalon katolta kohti sähkölinjoja kurottamaan. "Naps." Ja samalla muutaman naapurin piuhat, pyysivät irrottamaan kun kerran siellä ylhäällä olin.

Palataan asiaan kunhan taas virtaa irtoaa.

Huomenissa taas Ekadasi, paastoa ja pohdintaa. Vielä hiukkasen asettuminen meneillään. Paljon tullut luettua, ja sama linja näyttää jatkuvan. Riittävä tankkaus ennen tulevaa vaellustani.

No niin, nyt on sitten saatu sähköt paikalleen ja nettikin näyttäis jotenkin toimivan. Saas nähdä jäänkö tähän asumaan, ilmeisesti tänne ei verkko kanna niin hyvin josta johtuen pätkii yhteydet vähän turhan pitkälti. Ja naapurit ovat turhan meluisia.

Huoneessani asuu gekko, joka tekee iskujaan kommandon raivolla. "Sklap" kuuluu aina ötökän kohdatessa kohtalonsa. Säpsäyttelee mukavasti hereille öisin. No, tekee työtään tehokkaasti. Ja vielä sisäsiistikin, toisin kuin päälleni ulostanut edellisen talon gekko; sievästi oli vääntänyt kikkareensa juuri siihen ulos menevään roskakasaan.

Tänne toissailtana ängenneen hiirulaisen kanssa leikittiin viime yönä kissaa ja hiirtä useampaan otteeseen. Tänään aamulla sain sen vihdoin juoksemaan oikeaan suuntaan ja talolta pois bambukeppini rytmikkäällä säestyksellä.

Joku kuukausi takaperin kävelin pimeää tietä. Yhtäkkiä jalkaani iski valtava polte; kuin olisi tulisen hiilen päälle astunut. Hätkähdin siitä ensin turvallisen matkan päähän ja palasin katsomaan, muttei sieltä mitään löytynyt. Päädyttiin siihen johtopäätökseen, että kyseessä oli todennäköisesti ollut myrkyllinen piikki eräästä näistä alueen pusikoista. Jomotteli jonkun aikaa.

Mutta tänään selvisi asian todellinen laita. Kävin vielä vanhasta talosta hakemassa pöytäni, ja sähköt olivat silloin poissa. Eli pimeässä talossa fikkarin kanssa. Ja sama polte iski taas jalkaan. Lattiaa syynättyäni sieltä löytyikin vähän matkan päästä viisisenttinen skorpioni. Ensimmäinen täällä livenä näkemäni. Hänelle ei enää armoa jaettu.

Joko vastustuskykyni on huomattava, tai sitten kyseessä oli huomattavasti vähempimyrkyllinen laji. Valtaosahan niistä ei ihmiselle hengenvaarallisia ole, vaikka legendat ovat monet. No, nytpä tiedän mikä iski kun seuraavan kerran jalkaa vihloo... Toivottavasti ei tavaksi tule.