IRC-Galleria

BabaBom

BabaBom

^ ElektroMagneettiVäinämöinen ^ ...☺☺☻´ { www.halfSatori.com | www.atMatrix.com }
Ote Swami Sivanandan teoksesta Valo, voima ja viisaus. (Light, Power and Wisdom: http://www.dlshq.org/download/download.htm#lightpower)


—o)O(o—


Kaikkia luonnon ilmiöitä hallitsee eräs tärkeä laki, syyn ja seurauksen laki, Karman laki. Tämä nimenomainen laki ylläpitää maailmankaikkeuden sisäistä harmoniaa ja loogista järjestystä. Ei tämän mahtavan lain toiminnan parista voi mikään ilmiö paeta.

Syy on sidottu seuraukseen, ja seuraus on syyssä läsnä. Seuraus on syyn kaltainen. Maailma kulkee tämän perustavanlaatuisen, ensisijaisen lain mukaan. Tämä laki on taipumaton ja muuttumaton.

Mikä tahansa teko tulee väistämättä heijastumaan itseesi samalla voimalla ja vaikutuksella. Jos teet hyvää toiselle, tosiasiassa autat itseäsi. Sillä ei ole mitään muuta kuin Itse. ”Atmaivedam Sarvam” on Srutien ja Upanisadien empaattinen julistus. Tämä hyveellinen teko tulee heijastumaan itseesi samalla voimalla ja vaikutuksella. Se tulee sinulle riemua ja iloa tuomaan.


—o)O(o—
Palaamme taas pienen tauon jälkeen Chandogyan pariin, vuorossa kappaleet 20-22. Mietteet tuttuun tapaan hakasulkeissa.


—o)O(o—


20.

Jolloin hän on henkisen opettajan luona, silloin hän uskoo. Joka ei henkistä opettajaa kuuntele, hän ei usko. Ainoastaan kuuleva uskoo. Joka tapauksessa, tämä opettajan kuuleminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä joka ei totuuden kokeneelta kuule, kuinka hän voisi totuuden mahdollisuuteen uskoa? Siksi varmastikin on etsittävä seuraa näiden ymmärryksen täyttämien viisaiden.]


21.

"Jolloin suorittaa pyhät velvollisuutensa, silloin tosiasiassa opettajan luona opiskelee. Joka ei toteuta velvollisuuksiaan, hän ei tosiasiassa opettajan luona kuuntele. Ainoastaan velvollisuutensa toteuttava opettajan luona kuuntelee. Joka tapauksessa, tämä velvollisuuksien toteuttaminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä joka ei velvollisuuksiaan toteuta, ei hän vilpittömästi opettajansa luona kuuntele. Sanotaanhan, "Kuule ymmärtääksesi totuuden näkijöiltä, tervehdi kunnioittaen, kysele ja palvele."]


22.

"Jolloin hän löytää autuutta, silloin hän toteuttaa velvollisuuksiaan. Joka ei saavuta autuutta, hän ei toteuta velvollisuuksiaan. Ainoastaan autuutta löytävä toteuttaa velvollisuuksiaan. Joka tapauksessa, tämä autuus tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä autuus syntyy ikuisen itsen elpyessä, tähän kaikki velvollisuudet tähtäävät. Jollei velvollisuus tuo tekijäänsä kohti autuutta, ei velvollisuutta tosiasiassa toteuteta.]


—o)O(o—

Kirje taivaan ääriin

Vuosien varrella henkistä elämääni etsiessäni, monta ovea avatessani ja monta valintaa tehdessäni, kulkemastani pyhästä tiestä on tullut minulle kaikki kaikessa, siinä määrin että ajan käyttäminen siihen liittymättömään tuntuu luonnottomalta, itselleni vieraalta. Huomaan kulkeneeni pitkälle, kauas pois ihmiskunnan iloista ja suruista, tavallisesta arvomaailmasta ja elämästä, ja sitä myöten kokolailla erakoitunut omaan olkimajaani.

Paljon kaunista ja ihmeellistä olen sisääni haalinut. Siitä huolimatta, tai kenties juuri sen tähden, olen silti monella tapaa tämän maailman asukki, inhimillinen ihmissielu, kanssakäymistä ja rakkauden vuorovaihtoa kaipaava. Mutta täällä etäisessä, omassa maailmassani kuljen kokolailla yksin; kanssani samaa ilmaa hengittävät, kanssani samoista asioista iloitsevat ovat niin kovin harvassa. Ei liioin sydämeni anna sijaa paluulle entiseen, paluulle tilapäisten ilmiöiden pariin joille ihmiset mielenkiintonsa omistavat, ei — sieluani en sosiaalisuuden alttarilla uhraa.

Eilen työstämäni teksti Caitanya-puusta ja pyhän rakkauden hedelmistä oli varsin koskettavaa tutkittavaa; vaikeaa on sanoin kuvata tuntemuksiani sen syvyyksiin sukeltaessani, sen ambrosiaa maistaessani, sen merkityksiä pohtiessani. Sydäntäni tutkiskellessani ymmärrän nyt, että syvällä sisimmässäni minua varmastikin kosketti juuri ajatus tästä pyhän rakkauden täyttämästä maailmasta, jossa jokainen olisimme henkisen viisauden ja hyvän tahdon täyttämiä, pyyteettömän rakkauden hullaannuttamia.

Tämä visio ajasta, jolloin maistaisi koko ihmiskunta tätä ikuisuuden eliksiiriä, ylittäisi materian murheet, eläisi ikuisessa rauhassa ja hengen valossa. Maailmasta, jossa emme olisi erakoita kauas kuljettuamme, vaan olisimme kulkeneet tätä pyhää tietä yhdessä, kohtaisimme toisemme jumalaisen täydellisyyden kauniissa maailmassa syntymän ja kuoleman tuolla puolen.

Pitkä on matka tästä haaveisiini. Lienee kaukaista utopiaa, mutta ei tämä kaunis ajatus mieltäni jätä, sitä pitää alati suuren loitsun tavoin vallassaan. Anna kätesi, kuljetaan yhdessä tätä tietä monin jalokivin koristettua, halki lehtojen ja puutarhojen, halki rämemaiden ja syvien soiden. Jaetaan keskenämme matkan varrelta keräämämme rakkauden ja pyhän valon hedelmät, ihmeellisellä matkallamme tästä ikuisuuteen.

Rakkaudella
Madhavananda

Radhan nimen meditaatioLauantai 25.08.2007 14:04

• Radhan nimen meditaatio •
Rādhā on pyhän rakkauden jumalatar, suunnattoman rakkauden tyyssija, shaktin eli jumalaisen energian juurihahmo. Rādhān nimen meditaatio suo osaksemme hengen aarteet lukemattomat aina säkenöivään, täydelliseen pyhään rakkauteen saakka. Tässä esittelemme vaivattoman ja kiehtovan meditaatiotekniikan.
http://www.klimtemppeli.com/artikkelit_fi.html#Radhan_nimen_meditaatio


—o)O(o—


Rādhān nimi koostuu kahdesta tavusta, Rā ja Dhā. (Pitkät vokaalit: Raa, Dhaa.) Hengitä syvään ja rauhallisesti sieraintesi kautta. Sisään hengittäessäsi anna tavun Rā virrata sisääsi, anna sen kohota aina sahasraraasi, kruunuchakraasi asti, ja anāhatan, sydänchakrasi kautta kaikuen laskeutua koko olemuksesi. Ulos hengittäessäsi anna tavun Dhā kohota mūlādharasta, juurichakrasta, maṇipūran eli solar plexuksen kautta sieraimiisi ja ulos, anna hengityksesi yhtyä taas kosmisen prāṇan, maailmankaikkeuden kaiken täyttävän elämän energian kanssa.

...

Koko teksti: http://www.klimtemppeli.com/artikkelit_fi.html#Radhan_nimen_meditaatio

Tietoisuuteni aarniometsän siimeksessä eilen samoillessani törmäsin ihmeelliseen, ambrosiankaltaisia hedelmiä notkuvilla oksillaan kantavaan puuhun. Kuin loitsijain keisarin lumoamana keskeytyi meditaationi, istuin ja aloin kirjoittaa. Viiden tunnin antoisa uppoutuminen toi muassaan seuraavan kirjoitelman tästä kohtaamastani puusta.


—o)O(o—


• Caitanya-puu ja pyhän rakkauden hedelmät •
Tämä ote Sri Caitanyan Caitanya-caritamrita –nimisestä elämänkerrasta kertoo vertauskuvallisesta puusta jonka rungoksi Caitanya itse kasvaa, jonka puutarhuri hän on, ja jossa hänen kasvattamansa ja jakamansa ambrosiankaltaiset pyhän rakkauden hedelmät kypsyvät.
http://www.klimtemppeli.com/kirjallisuus_fi.html#Sri_Caitanya


—o)O(o—


Herra sanoi, ”Nimeni on Visvambhara, maailmain ylläpitäjä. Jos pyhällä rakkaudella maailman täytän, toteutuu nimeni tarkoitus.”
Näin pohtien herra ryhtyi puutarhurin toimiin, alkoi puutarhan valmistelun Navadvīpassa. Sri Caitanya, puutarhuri, toi maailmaan antaumuksen toivepuun sen istuttaen, sitä toiveensa vedellä kastellen.

...

Kuten fiikuspuun joka oksalla kasvaa hedelmiä, näin antaumuksen puu täyttyy hedelmillä kauttaaltaan. Nämä päärungon oksiin ja oksanhaaroihin kasvaneet pyhän rakkauden hedelmät kukistavat ambrosian. Näitä kypsiä pyhän rakkauden hedelmiä, makeita kuin nektari, jakoi puutarhuri Caitanya niistä maksua ottamatta.

Eivät riittäisi kolmen maailman kaikki rikkaudet ja jalokivet yhdessä korvaamaan yhden hedelmän arvoa. Pyydettiin niitä tai ei, olivat vastaanottajat kelvollisia tai eivät, tätä lainkaan pohtimatta hän niitä antoi. Yhteenliitetyin käsin tämä puutarhuri niitä joka suuntaan sinkosi, sylillinen toisensa jälkeen, nauroi ja riemuitsi köyhien niitä poimiessa ja syödessä.

...

Kuka missä tahansa lahjoittaakin pyhän rakkauden hedelmän, tulevat ihmiset kaikki hullaantumaan hedelmää maistaessaan. Huumaajista suurinta, pyhän rakkauden hedelmää, syövät he vatsansa täydeltä, hullaantuvat joka ikinen, nauravat, tanssivat, laulavat. Kuka maassa kieriskelee, kuka lujaan ääneen jylisee — tämän nähdessään puutarhuri autuaana nauraa.

Näitä pyhän rakkauden hedelmiä syö tämä puutarhuri ja on siksi alati hullaantunut, valloissaan, kuin lumottuna. Kaikki kansat hän teki itsensä kaltaiseksi, pyhästä rakkaudesta hullantumatonta väkeä ei missään nähty. Jotka aiemmin pilkkasivat humalaisiksi kutsuen, myös he hedelmiä syödessään tanssivat, sanoivat, ’Mainiota! Mainiota!’.

...

Koko teksti: http://www.klimtemppeli.com/kirjallisuus_fi.html#Sri_Caitanya


—o)O(o—

Elämän tarkoituksestaTorstai 23.08.2007 23:22

Yhtäällä sun toisaalla elämän tarkoituksesta keskustelua käydään. Ja hyvä niin. Sillä onhan tarkoituksetonta elämää loppujenlopuksi ikävä elää, jos asiaa oikein tarkkaan ajatellaan. Ynnään tähän lyhyesti omia aatoksiani aiheesta.


—o)O(o—

° Elämän tarkoitus on kulkea täältä kuolemattomuuteen, häilyvästä ikuisuuteen, pimeydestä valoon, harhasta totuuteen, ylittää loputon olemassaolon taisto.

° Elämän tarkoitus on oivaltaa identiteettimme ikuisena, rajattoman onnen täyttämänä materian ylittävänä henkisenä tietoisuutena.

° Elämän tarkoitus on toteuttaa suhdettamme kaiken olevan kauniiseen alkuperään ja tyyssijaan, kaiken sisällään pitävään ikuiseen jumalaan.

° Elämän tarkoitus on puhdistaa tietoisuutemme himosta, vihasta, ahneudesta ja kateudesta, näistä viheliäisistä tuhon siemenistä.

° Elämän tarkoitus on koristaa tietoisuutemme pyyteettömällä jumalrakkaudella, syvällä olemassaolon viisaudella ja hyvällä tahdolla kaikkia kohtaan.

—o)O(o—


Tässä viisi yhteenpunoutuvaa ajatusta elämän tarkoituksesta. Ylläolevien tarkoitusten eläminen kaataa sydämeeni syvän tyytyväisyyden eliksiiriä, räiskii rajattomia toivon kipinöitä valaisemaan usein niin harmaata maailmaamme, täyttää olemassaolon astiaani pisaroilla siitä, jota uskon jumalaisen täydellisyyden olevan.
Jatkona edelliseen, kaksi katkelmaa Caitanya-caritamrita -nimisestä teoksesta jossa myös Radhan olemuksesta keskustellaan.

Kuva: Madhava

राधा कृष्णप्रणयविकृतिर्ह्लादिनी शक्तिरस्माद् ।
एकात्मानावपि भुवि पुरा देहभेदं गतौ तौ ॥

"Radha on Krishnan rakkauden muuntuma, henkisen ilon energiasta tullut.
Vaikkakin sielultaan yksi, ovat he ikimuistoisista ajoista ilmenneet kahdessa eri hahmossa."

রাধাকৃষ্ণ এক আত্মা, দুই দেহ ধরিÂ’ ।
অন্যোন্যে বিলসে রস আস্বাদন করিÂ’ ॥

"Radha ja Krishna, yksi sielu, kaksi hahmoa omaksuen
he jaetuista rakkauden leikkiensä sulomauista nauttivat."
Eräälle ystävälleni yritin eilen pähkinänkuoressa alustaa aihetta Krishna ja kulkemani tie. Alla katkelma keskustelusta.

—o)O(o—

On olemassa yksi kaiken sisällään pitävä absoluuttinen kokonaisuus, jonka erilaisia ja eritasoisia ilmentymiä kaikki oleva on. Koska pelkkä yhtenä absoluuttina möllöttäminen on juuri sitä eli yhtenä olemista, tämä yksi ilmenee kahdessa eri hahmossa kokeakseen rakkauden vuorovaihtoa. Nämä hahmot ovat Radha ja Krishna. Shakti ja Shaktiman, eli Radha, kaiken energian ikuinen periaate, ja Krishna, energianlähteen ikuinen olemus.

Näistä kahdesta ovat lähtöisin kaikki eri ilmentymät. On olemassa ylläpidon jumaluus Vishnu ja onnenjumalatar Laksmi, on Shiva ja Parvati... Tässä maailmassa miehen ja naisen hahmot heijastuvat tästä samasta arkkityypistä. Jos vaikka hiukka vajavaisina. Myös abstraktimpina periaatteina, kuten luomisen sysäys ja luomistyön ilmentävä luonto, taolaisen maailmankuvan Yin ja Yang, ja niin edelleen.

Näistä kahdesta siis lähtöisin kaikki eriytynyt, ilmentynyt, monimuotoisuutena havaittava. Sekä henkinen että aineellinen. Eri ilmentymissään nämä kaksi "periaatetta" pyörittävät koko olevan kulkua. Alkuperäisissä hahmoissaan Radhana ja Krishnana ovat uppoutuneet rakkautensa maailmaan.

Olemassaololla on lukemattomia eri tasoja. Tämä tämänhetkinen kokemamme todelisuus ei selvästikään ole niistä se maailma par excellence. Eri maailmoja eri tarkoituksia varten.

Tietoisen olemassaolon kolme peruselementtiä ovat Sat (olemassaolo, ikuisuus), Cit (tietoisuus) ja Ananda (autuus, rakkaus), jotka ovat meillä tällä hetkellä kokolailla hukassa monilta osin, peittyneenä. Mutta löydettävissä. Maailma jonka parissa Radhan ja Krishnan rakkaus ilmenee on näiden kolmen periaatteen täydellisin ilmentymä. Tämän olemassaolon tason herättämiseen, sen saavuttamiseen, siihen osallistumiseen, tämä edustamani tie tähtää.

Näitä samoja periaatteita on ripoteltu kautta eri hindulaisuuden traditioiden, ja eriävällä terminologialla myös kautta maailman eri uskontoihin ja ajatusmaailmoihin. Tämän kulkemani polun parista olen löytänyt näiden ideaalejen kauneimmat ja täysimmät ilmiöt, ja siihen mukaan myös fiksun ja toimivaksi havaitun tien jolla teoria muuntuu todellisuudeksi.

—o)O(o—

Narottama — Pyhän rakkauden apostoliKeskiviikko 22.08.2007 21:31

Narottama Das Thakura oli eras 1600-luvun valovoimaisimpia pyhimyksiä. Monet ovat värikkäät ja ihmeelliset kertomukset hänen rakkauden täyttämästä elämästään; tämä jumalainen sielu oli todellinen pyhän rakkauden apostoli, kuljetti sitä sydämessään ja jakoi koskettavien laulujensa kautta kaikille kohtaamilleen, rajatta ja ehdoitta.

Narottaman syntymän oli ennustanut itse Sri Caitanya, Bengalia kiertäessään katsonut kohti Kheturin kylää hurmion valtaamana toistaen kerta toisensa jälkeen, ”Narottama! Narottama!”. Sanoi Caitanya kumppanilleen Nityanandalle, ”Tähän Padmavati-jokeen asetettakoon kaikki tämä jumalainen rakkaus häntä odottamaan, tästä rakkaudesta Narottama syntyköön. Padmavati! Narottamaksi tiedä hänet, jonka kosketuksesta aaltosi kohoavat.”

Kahdentoista vuoden iässä Narottama näki Sri Caitanyan unessaan, kuuli hänen ohjeensa ja riensi kylänsä varrella virtaavan Padmavati-joen rannalle. Joelle kumartaen hän astui sen vesiin ja niin kohosivat Padmavatin aallot, Caitanyan sanat todeksi tulivat. Padmavati varoitti Narottamaa, ”Älä tästä rakkaudesta juo — se sinut hullaannuttaa.” Mutta janoinen Narottama ei tätä kuullut, joi sydämensä kyllyydestä. Niin suuri oli rakkauden voima ja loiste, että kullanhohtoiseksi muuttui hänen koko olemuksensa. Tästä alkoi Narottaman tie.

Täyttä elämänkertaa en tällä erää esitä, vaan kaksi kiehtovaa ja koskettavaa tapahtumaa hänen elämänsä loppupuolelta. Kuoleman ylittäminen, ylösnousemus ja ihmeet eivät ole yhden pyhän miehen yksinoikeus, nämä piirteet jakavat syvän jumaloivalluksen täyttämät kautta maailman.


—o)O(o—


*Narottaman jumalainen paluu*

Eräänä päivänä Narottama sai kuulla suruviestin läheisen ystävänsä Ramacandra Kavirajan kuolemasta. Uutisen kuullessaan jokin syvällä hänen sisimmässään romahti; syvälle metsään juosten hän itki, murehti menettämäänsä Ramacandraa, kaatui maahan äänensä takellellessa. Ei ollut mitään hänen kumppaneillaan Raja Narasimhalla, Rupa-narayanalla, Govindalla ja Santosalla hänen lohduttamisekseen tehtävissä, hänen muassaan he vain itkivät.

Viikon päivien kuluttua herran toiveesta Narottama kokosi itsensä ja lähti kohti Gangesia kylpeäkseen. Varoen ja huolissaan, hänen oppilaansa saattoivat tämän Budhurin kylään ja sieltä edelleen Gambilaan, Gangesin rannalle. Yhtäkkiä Narottaman täytti valtava kuumuus. Hän käski oppilaitaan valmistamaan oman hautarovionsa ja vaipui syvään hiljaisuuteen. Neuvottomia ja murheen murtamia olivat he tämän kuullessaan.

Tässä tilassa Narottama vietti kolme päivää, kolme yötä. Oppineen papiston jäseniä saapui häntä tapaamaan, muttei hän heitä tavannut, ei liioin muita ihmisiä. Narottama oli vajonnut samādhiin, syvään kuolemankaltaiseen transsiin.

Kolmen päivän kuluttua Narottaman oppilaat kylvettivät hänet Gangesissa, kantoivat taivaalliselle alustalle hautarovion ylle. Papiston jäsenet herjasivat kateudessaan ja katkeruudessaan Narottamaa, sanoivat: ”Tässä hänen syntiensä tulos, alhaisen kastin mies joka julkeasti pappisväkeä vihki oppilaikseen. Siinä hän makaa puhekyvyttömänä, voimattomana, kuoleman omana. Ja katsokaa hänen pappiskastista tullutta oppilastaan, Ganga-narayanaa, joka mestarinsa tilaa todistaa. Mikä lie hänen kohtalonsa!”

Ei Ganga-narayana näiden sanain nuolten iskiessä vihaa sisällään tuntenut, vaan murhetta ja myötätuntoa heidän puolestaan. Rovion äärelle saapuen hän rukoili Narottamaa, ”Monet harhautuneet olet sinä aiemmin pelastanut. Nyt nämä mahtiasi tuntemattomat harhaiset sinua herjaavat, nämä karkeat sanat sydämemme särkevät. Suo heille hyvä tahtosi, pelasta heidät omalta hävitykseltään.”

Kuullessaan Ganga-narayanan avuttomat sanat Narottama palasi tajuihinsa. Roviolta nousten hän kutsui, ”Radha-Krishna! Caitanya!”, ja käveli alas auringon tavoin loistaen. “Haribol! Haribol!”, huusivat riemun täyttämät ihmiset. Kuin tyhjästä antoivat jumalat taivaan kukkien sateen ryöpytä hänen ylleen.

Kauhu valtasi etäältä tapahtunutta seuranneet uskottomat papit. He murehtivat, katuivat viheliäitä ajatuksiaan. Kyynelsilmin he tulivat Ganga-narayanan luo, anoivat hänen hyvää tahtoaan. Heidän rukoustensa liikuttamana hän lähestyi Narottamaa, pyysi heidän puolestaan tämän anteeksiantoa.

Papit lankesivat Narottaman jalkojen juureen, antautuivat hänen suojaansa pahat tekonsa tunnustaen. Syvästi heidän eleestään liikuttuneena, Narottama syleili heitä jokaista, täytti heidät antaumuksen voimalla ja opasti heitä tutkimaan antaumuksen kirjoituksia Ganga-narayanan ohjauksessa. Hän sanoi kaikille, ”Muutaman päivän päästä matkaan Kheturin kylään, tulkaa te kaikki mukaani. Tänään menemme Budhuriin.” Näin puhuttuaan hän kylpi Gangesissa. Sana tapahtuneesta kiiri kautta maan.


—o)O(o—

Jos on merkittävä hänen paluunsa kuoleman rajamailta, niin on myös hänen lähtönsä keskuudestamme, julistus hänen suuresta jumalaisesta luonteestaan.

—o)O(o—


*Narottaman poistuminen*

Eräänä aamuna Narottaman valtasi suunnaton murhe, kyyneleet valuivat vuonojen tavoin hänen kauniista silmistään. Hän makasi maassa sanattomana, lootuskasvonsa kuihtuneena. Takeltelevalla äänellä hän lauloi, muisteli edesmenneitä sydämen kumppaneitaan —

”Kuinka kaltoin kohtelee kohtalo mua, miss’ on Srinivasa, kipu sydämeeni jäänyt vain...
Kanssain oli Ramacandra, läksi hän, sanaakaan mä kuule en; elämääni häntä jälleen kaipaan, tyhjäks’ käynyt eloni tää on.
Svarupa, Rupa, Sanatana ja Raghunatha laupea, ja Bhattat kaksi, armoanne kaipaan;
Opettaja Srinivasa, jonka palveluksess’ Ramacandra, saanko heitä koskaan takaisin?
Heidän kasvojaan en nää, se sydämeni lävistää, kuten kyyhkyn myrkkynuoli julma, terävä.
Jalokivet huolell’ kätkin vaatteesein, ken ne kaikki varastanut on, miks’ Narottaman syössyt murheen syvään alhoon...”

Tämän lausuttuaan hän vaikeni. Kaikkien mieliin palasivat eräät ennennäkemättömät tapahtumat. Ymmärtäen oppilaidensa mielet, Narottama lohdutti heitä. Tullen Gaurangan temppelin pihaan, hän jälleen omisti itsensä herran jalkojen juuressa ja lähti kohti Budhuria Govindan ja muiden kanssa. Päivän hän vietti Budhurissa tavaten Govinda Cakravartin ja muut. Kauniiden puheiden päätöksi yö vietettiin sankirtanan, hurmion täyttämien laulujen parissa.

Budhurista Narottama matkasi pian Gambilaan. Kylvettyään Gangesissa, hän istui veteen ja pyysi Rama-krishnaa ja Ganga-narayanaa hieromaan kehoaan. Mutta ei heille suotu tämän palveluksen mahdollisuutta, sillä silkasta heidän käsiensä kosketuksista suli Narottaman keho maidon tavoin, sekoittui Gangesin virtaan. Yhtäkkiä joen virta kiihtyi, aallot sen korkeiksi kohosivat. Tapahtunut hämmensi jokaisen.

Nähdessään moisen maailmasta poistumisen jumalat antoivat kukkien sataa taivaasta; ”Hari! Hari!” huudot kaikuivat kaikkialla. Narottaman oppilaat saapuivat Ganga-narayanan talolle, kärsivällisinä säilyttivät mielensä maltin.

Govinda Kaviraja ja muut järjestivät pikapikaa hautajaisseremonian Gambilan kylällä ja matkasivat ripeästi Budhurin kautta Kheturiin, Narottaman kotikylään. Siellä Raja Narasimha, Rupa-narayana, Krishna-simha, Canda Raya, Gopiramana, Govinda, Raja Santosa ja muut aloittivat suuren festivaalin järjestelyt.

Hurmiollisten sankirtana –laulujen alkaessa Gaurangan temppelin pihalla pian laulun huumassa Devidasa, Gauranga, Gokula, Govinda Kaviraja ja muut unohtivat itsensä tyystin, kieriskelivät maassa, jylisivät leijonien tavoin, kastelivat maan kyynelillään. Yhtäkkiä Gurun, Krishnan ja Vaisnavien hyvän tahdon myötä kaikki näkivät Narottaman tanssivan heidän muassaan. Hänen kadotessaan kaikki menettivät kärsivällisyytensä. Näin Narottama ilmestyi uudelleen, lohdutti heitä jokaista. Kuka Narottaman olemusta käsittämään kykenisi?
Palaamme Chandogyan pariin. Seitsemännessä osiossa tietäjä Narada kyselee Sanat-kumaralta absoluutin luonteesta. Osion loppua kohden (kappaleet 17-25) Sanat-kumara keskustelee absoluutin ymmärtämisestä. Mietteet hakasulkeissa.


—o)O(o—


17.

"Jolloin hän Totuuden ymmärtää, silloin hän totuutta kuvailee. Joka ei sitä ymmärrä, hän ei sitä kuvaile. Ainoastaan sen ymmärtävä sitä kuvailee. Joka tapauksessa, tämä ymmärrys tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä kuinka totuutta ymmärtämätön voisi sitä tosiasiassa koskaan kuvailla? Vain totuuden ymmärtävä osaa totuuden olemuksesta viestiä.]


18.

Jolloin hän havaitsee, silloin hän ymmärtää. Joka ei havaitse, hän ei ymmärrä. Ainoastaan havaitseva ymmärtää. Joka tapauksessa, tämä havaitseminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä kuinka totuutta näkemätön voisi sitä ymmärtää? Suora havaitseminen ja omakohtainen kokemus ovat varmastikin ymmärryksen juuret.]


19.

"Jolloin hän uskoo, silloin hän havaitsee. Joka ei usko, hän ei havaitse. Ainoastaan uskova havaitsee. Joka tapauksessa, tämä uskominen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä joka ei anna näkemiselle mahdollisuutta, kuinka hän voisi havaita tai ymmärtää? Ainoastaan sydämensä kokemuksen mahdollisuudelle avaava voi havaita.]


—o)O(o—


Jatkuu huomenissa...