IRC-Galleria

Yön seremoniat hoidettu ja Krishna nukkumaan mennyt. Pitkä ja kaunis päivä takana.

Aamulla tietty aloitettiin aamumeditaatioilla yms. rutiineilla. Päivällä sitten iski jo väsy, kun eilinen ei ollut sellainen oppikirjan mukainen täyspaastoon valmistautumispäivä... Tunti räminä-kulkuvälineellä kuumana päivänä naapurikaupunkiin, siellä useampi tunti asioita, paluu myöhään iltapäivällä. Huh.

Auringon pahimman paahteen mentyä ohi iltaviiden jälkeen kävin pitkästä aikaa Govardhana-kukkulalla tekemässä parikraman eli kierroksen ympäri. 21 kilometriä ja vajaa nelisen tuntia, rutiinia kun on niin meni aika vauhdilla. Mutta täyspaasto ja kuuma päivä keräävät lämpöä kehoon vaikka iltasella liikkeellä olinkin; kierros päättyi pulahdukseen Radha-kundan lammessa. Johan mahdoinkin siellä kelluskella hyvän aikaa.

Kotiin palattuani laulujen aika; tunnin verran siinä lienee humahti. Intensiivistä välillä niidenkin kanssa, kokemukset jotka välillä heräävät pitkän joogaharjoituksen tuloksena saattavat putkahtaa pintaan jo muutaman minuutin kirtanan eli pyhien laulujen jälkeen, jos niihin laittaa täyden sydämensä.

Keskiyöllä Krishnan kanssa kaksin häärättiin, koko kylvetysseremonia ja päätteeksi suitsukkeita ja kukkasia. Ja lopuksi Krishna nukkumaan. Itse käväsin vielä päätteeksi vilpoisessa suihkussa... Täällä tekee kuumuus taas paluutaan, monsuuni alkaa olla ohi.

Huomiseksi minut kutsui eräs tuttavani Gokulaan, Krishnan varhaisen lapsuuden seudulle, jossa on Nandan ja Yashodan, Krishnan isän ja äidin, talo, lukuisia temppeleitä ja kauniita paikkoja. Nandotsava eli Nandan riemun festivaali on tapahtuman teema, juhla vastasyntyneen Krishnan johdosta. Tällä alueella asuvat hänen sukulaisensa, ja siellä tietty juhlaa riittää. Siitä raportoidaan huomenissa iltaa kohti.

Nyt pian nukkumaan, kello on jo yksi ja aamulla pitää seitsemältä jo lähteä liikkeelle, sitä ennen saada aamurutiinit hoidettua. Ja paasto rikottua, ensin veteen liotettua kandisokeria jossa sitruunamehua, suolaa ja mustapippuria --- antaa energiaa ja huuhtoo sisukset --- ja tunnin päästä jotain kiinteämpää. Tuntia ei ole aikaa kun aurinko nousee vasta kuudelta, mutta enpä varmaan omenaa ihmeellisempää syökään. Gokulassa kuitenkin sitten tarjoavat enemmän kun pystyn syömään, nämä vieraanvaraiset paikalliset.

Krishna ilmestyi noin 5000 vuotta sitten tänä päivänä, eli Bhadra-kuukauden pienenevän puoliskon kahdeksantena päivänä puolelta öin. Alla vapaasti käännettynä kuvaus silloin vallinneesta ilmapiiristä. (Bhagavata 10.3)


–o)O(o–


"Krishnan hyväenteisen syntymän aikaan koko maailmankaikkeus täyttyi kaikilla hyvyyden, kauneuden ja rauhan ominaisuuksilla. Taivaalla vallitsivat Rohini-tähtikuvio ja Asvinin kaltaiset tähdet. Aurinko, kuu ja muut planeetat ja tähdet olivat kaikki levossa.

"Kaikki suunnat näyttivät suunnattoman miellyttäviltä, kauniit tähdet tuikkivat pilvettömällä taivaalla. Monin kylin, kaupungein, jalokivin ja vehrein niityin koristeltu maa oli joka suhteessa hyväenteinen. Joet virtasivat kirkasta vettä täynnään, lootuksia ja liljoja täynnään olevat järvet olivat suunnattoman kauniita.

"Täynnä kukkia ja lehtiä olevissa puissa ja kasveissa käet ja mehiläiset lauloivat konserttiaan jumalten iloksi. Raikas tuuli puhalsi tuntoaistia ilahduttaen ja mukanaan kukkien tuoksua kantaen. Pappien sytyttäessä uhrituliaan tulet paloivat vakaina ja kirkkaina, tuulenvireen niitä vaivaamatta.

"Näin, Syntymättömän ollessa ilmestymäisillään, ahdingossa ja vainojen alla eläneet papit ja pyhimykset tunsivat suurta rauhaa sydäntensä sopukoissa, ja ylhäisiltä planeetoilta kaikuvat taivaallisten rumpujen äänet täyttivät maan. Kinnarat ja Gandharvat lauloivat, Siddhat ja Caranat esittivät rukouksiaan, Vidyadharat ja Apsarat tanssivat riemuissaan.

"Tietäjät ja jumalat antoivat kukkien sataa riemumielin. Pilvet kokoontuivat taivaalle ja päästivät pehmeitä valtameren aaltojen pauhua muistuttavia ukkosen jyrähdyksiä. Yön syvässä pimeydessä jokaisen sydämessä asuva Vishnu ilmestyi jumalaisesta äidistään Devakista aivan kuten täysikuu nousee itäisellä taivaalla."


–o)O(o–


Tätä syntymää juhlistetaan tänään keskiyöllä lauluin ja Abhiseka-seremonialla. Seremoniassa Krishnan patsas kylvetetään Pancamritalla eli viidellä nektarilla: maidolla, jugurtilla, gheellä, hunajalla ja sokerivedellä, sekä lopuksi vedellä, joita kaadetaan yksi toisensa jälkeen hänen ylleen. Valtavat määrät Krishnan ihailijoita ja palvojia kokoontuu temppeleihin tätä pyhää seremoniaa todistamaan; ilmapiiri sädehtii rakkautta ja toivoa.

Täällä on keskiyöhön kolme minuuttia aikaa; tämän pituisena päättyköön tämän päivän päiväkirjamerkintä. Tässä vielä kaksi kuvaa illan alttariltani: Madhava - Madhava

Vielä audio tähän aiemmin laittamiini rukouksiin ja hymneihin. Joidenkin rytmit ovat hiukka monimutkaisia, pitkiä säkeitä kun ovat.

http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/barhapidabhiramam_mrigamada_tilakam_128kbps.mp3

Kuvaukset Krishnasta ja Vrajan paimenettarista — erotiikkaako? Aihe, josta olen ajatellut jo jonkin aikaa kirjoittavani. Kosketettakoon sitä tässä lyhyesti, kun kerran asiasta erityisesti tänään kysyttiin.

On olemassa himosta syntyvää aineellista erotiikkaa. Seksuaalista rakkautta, jota johtaa omien halujensa tyydyttyminen. Mikäli käsitys erotiikasta rajataan tähän maailmalliseen himon ja rakkauden viitekehykseen, vastaus on ei — niissä ei ole erotiikka.

Mutta kulkekaamme syvemmälle rakkauden mysteeriin. On olemassa yksi Ikuinen Jumaluus, Shaktiman eli kaiken mahdin tyyssija, rajaton ja kaiken sisällään pitävä Absoluuttinen Kokonaisuus joka omassa toiveessaan ilmentää lukematonta monimuotoisuutta. Tämä toive ilmentää Shaktin eli Jumaluuden itsensä kanssa yhtä olevan Energian, joka toteuttaa tämän monimuotoisuuden lukemattomat ilmentymät.

On olemassa maailma jossa ilmenemme me, himojamme takaa-ajavat ja toteuttavat olennot. Tätä kutsutaan Jumaluuden ulkoiseksi energiaksi; se on ilmennetty meidän vuoksemme, meidän toimiemme kentäksi. On olemassa maailma, jossa kaiken tapahtuman periaate ja eteenpäinvievä voima on Jumaluuden ikuinen autuus ja rakkaus. Tätä kutsutaan Jumaluuden sisäiseksi energiaksi; se ilmenee rajattoman Jumaluuden ikuisen autuuden laajenemisen kenttänä.

Tässä ylimaallisessa maailmassa vallitsee Jumaluuden ja hänen Energiansa välinen rajattoman, täydellisen rakkauden virta, joka ilmenee Krishnan ilmentyessä ihmishahmoisena meidän ihmisymmärryksemme puitteisiin mahtuvassa muodossa, muodossa jossa voimme sen havaita, sitä kuulla ja mietiskellä, siihen viehättyä ja sen avuin saavuttaa tämän Jumalaisen olemassaolon tason, täyttyä ikuisella ja rajattomalla jumalviisaudella ja rakkaudella.

Mainitsemani jumalainen rakkaus tunnetaan sanskritiksi nimellä prema. Prema tarkoittaa pyhää, rajatonta ja alati laajenevaa henkistä rakkautta, pyyteetöntä ja palavaa toivetta tuoda onnea rakkauden kohteelle. Täydellisessä olemassaolossa vallitsevien Jumaluuden ja hänen Energiansa ilmentymien, kuten Vrajan paimenetarten, välinen rakkaus on maidonvalkeaa, kristallinkirkasta, auringon tavoin hohtavaa ja itsekkyyden lian tahraamatonta molemminpuolista pyyteettömän antaumuksen virtaa.

Krishnan ja Vrajan paimenetarten jumalaisia, ajoin eroottisiakin leikkejä ei siksi tule ajatella minkään tuntemamme toiminnan kaltaisena ilmiönä. Tämän ilmiön, nimittäin Absoluuttisessa Ykseydessä tapahtuvan rakkautta laajentavan Jumalaisen Monimuotoisuuden, taustalla olevat voimat ovat jotakin inhimillistä viitekehystämme valtaisan paljon suurempaa; Krishnan ja gopien välisessä rakkaudessa Kaikkeus nauttii itsensä kanssa omassa olemuksessaan.

Tietäjä Suka kuvaa pyhässä Bhagavatassa kuuluisaa Rasa-tanssia, jossa Krishna tapaaa Vrajan paimenettaret lumoavana syksyisen täydenkuun yönä Yamuna-joen rantoja kaunistavissa jasmiinikukkien huumaavan tuoksun täyttämissä vehreissä metsissä. Tässä yhteydessä eräästä hänen mainitsemastaan runosäkeestä löydämme osuvan yhteenvedon pohtimastamme aiheesta.

evaṁ pariṣvaṅga-karābhimarśa-
snigdhekṣaṇoddāma-vilāsa-hāsaiḥ /
reme rameśo vraja-sundarībhir
yathārbhakaḥ sva-pratibimba-vibhramaḥ //

"Näin heitä syleillen, heitä hyväillen,
Viehtyneenä katsellen, levein ja leikkisin hymyin,
Tämä onnenjumalattaren valtias nautti Vrajan kaunotarten seurassa
Aivan kuten lapsi leikkii oman peilikuvansa kanssa."

Pyhän rakkauden virran viemänä ikuinen tietoisuus löytää Jumalaiseen olemassaolonsa ja ilmenee omassa luonteessaan dynaamisena, sädehtivänä osana tätä henkisen maailman rajatonta autuuden loistetta. Siinä olemassaolon täydellistymä, siinä vastaus iänikuiseen kysymykseemme elämän tarkoituksesta.

Seuraavassa joitakin kääntämiäni kuvauksia Krishnasta, hänen olemuksestaan ja hänen toimistaan, jotka ovat oivallisena pohjana meditaatiolle.


—o)O(o—


barhāpīḍābhirāmaṁ mṛgamada-tilakaṁ
kuṇḍalā-krānta-gaṇḍaṁ
kañjākṣaṁ kambu-kaṇṭhaṁ smita-subhaga-mukhaṁ
svādhare nyasta-veṇum /
śyāmaṁ śāntaṁ tri-bhaṅgaṁ ravikara-vasanaṁ
bhūṣitaṁ vaijayantyā
vande vṛndāvanasthaṁ yuvati-śata-vṛṭaṁ
brahma gopāla-veśam //

”Kruununaan sievä riikinkukonsulka,
Otsassaan huumaavan myskin tuoksuinen tilaka,
Poskillaan keinuvat delfiininmuotoiset korvakorut...
Lootussilmäinen, kaulansa kuin simpukka,
Kasvoillaan hyvän onnen suova hymy,
Huulilleen asettanut huilunsa...
Tumman sadepilven hohtoinen, tyyni,
Kolmesta kohtaa leikkisästi notkollaan,
Auringonhohtoisiin vaatteisiin pukeutunut,
Metsäkukkaseppeleellä koristettu...
Kumarran tätä Vrindavanassa asustavaa,
Satojen nuorten kaunottarien ympäröimää
Jumaluutta paimenpojan asussa.”


—o)O(o—


phullendīvara-kāntim indu-vadanaṁ barhāvataṁsa-priyaṁ
śrīvatsāṅkam udāra-kaustubha-dharaṁ pītāmbaraṁ sundaram /
gopīnāṁ nayanotpalārcita-tanuṁ go-gopa-saṅghāvṛtaṁ
govindaṁ kala-veṇu-vādana-paraṁ divyāṅga-bhūṣaṁ bhaje //

“Kehonsa loiste kuten kukoistava sininen lootus,
Kasvonsa kuten kuu, rakas riikinkukonsulka hiuksissaan...
Rinnassaan kultainen hiuskiehkura,
Kaulassaan kantaa ylvästä Kaustubha-jalokiveä,
Kauniisiin keltaisiin vaatteisiin pukeutunut...
Jolla keho, jota paimenettaret lootussilmillään palvovat,
Lehmien ja paimenpoikien seuran ympäröimä...
Palvon Govindaa, jumalainen kehonsa koristeltuna,
Huilunsoittonsa taiteeseen omistautuneena.”


—o)O(o—


kasturī-tilakaṁ lalāṭa-paṭale vakṣaḥ-sthale kaustubhaṁ
nāsāgre vara-mauktikaṁ karatale veṇuḥ kare kaṅkaṇam /
sarvāṅge hari-candanaṁ sulalitaṁ kaṇṭhe ca muktāvalī
gopa-strī-pariveṣṭito vijayate gopāla-cūḍāmaṇiḥ //

”Hänen otsaansa koristaa myskintuoksuinen tilaka,
Hänen rinnallaan Kaustubha-jalokivi...
Hänen nenänsä päätä koristaa helmistä hienoin,
Hänen rannekoruin koristetut kätensä huilua kannattavat...
Kaikkialle hänen kehoonsa sivelty santelipuutahdasta,
Tämä hurmaava, jonka kaulassa roikkuu helminauha...
Olkoon kunniassaan tämä paimenpoikien kruununjalokivi,
Rakastettunsa paimenettaret hänen seurassaan...”


—o)O(o—


krīḍāsakto madana-vaśa-go rādhayāliṅgitāṅgaḥ
sa-bhrū-bhaṅgaḥ smita-suvadano mugdha-nepathya-śobhaḥ /
vṛndāraṇye prati-nava-latā-sadmasu prema-pūrṇaḥ
pūrṇānando jayati muralīṁ vādayāno mukundaḥ //

”Omistautunut rakkauden leikkeihinsä,
Aistinsa lemmenjumalan valtaamat,
Kehonsa Radhan syleilyssä...
Kulmakarvansa kaarevat,
Hymy kauniilla kasvoillaan,
Mykistyttävien korujen kaunistama...
Rakkautta täynnään Vrindavanan metsän
Jokaista nuorta köynnöstä kohtaan...
Olkoon Mukunda, jonka huulilla huilu lepää,
Voittoisa täydellisessä autuudessaan!”


—o)O(o—


Seuraavassa kunnioitus Krishnan nitya-lilalle eli hänen ikuisille toimilleen ja leikeilleen sekä lyhyt yhteenveto hänen päivänsä eri vaiheista.

śrī-rādhā-prāṇa-bandhoś caraṇa-kamalayoḥ keśa-śeṣādy-agamyā
yā sādhyā prema-sevā vraja-carita-parair gāḍha-laulyaika-labhyā /
sā syāt prāptā yayā tāṁ prathayitum adhunā mānasīm asya sevāṁ
bhāvyāṁ rāgādhva-pānthair vrajam anucaritaṁ naityikaṁ tasya naumi //

”Sri Radhan hengen ja elämän ystävä, jonka lootusjalat ovat
Brahman, Sivan, Sesan ja muiden tavoittamattomissa...
Jonka täydellistynyt pyhän rakkauden palveluksen jakaminen
Hänen Vrajan leikeissään saavutetaan suunnattomalla janolla...
Jonka saavuttamisen tähden kuvailemme nyt meditaation palveluksia...
Jossa pyhän rakkauden tien kulkijat uppoutuvat pohdiskelemaan
ikuisia Vrajan tapahtumia — tälle kumarrukseni.”

kuñjād goṣṭhaṁ niśānte praviśati kurute dohanānnāśanādyāṁ
prātaḥ sāyaṁ ca līlāṁ viharati sakhibhiḥ saṅgave cārayan gāḥ /
madhyāhne cātha naktaṁ vilasati vipine rādhayāddhāparāhne
goṣṭhaṁ yāti pradoṣe ramayati suhṛdo yah sa kṛṣṇoÂ’vatān naḥ //

“Joka palaa yön päätyttyä metsän lehdoista kyläänsä,
Lypsää aamuin ja illoin lehmät ja nauttii aterioistaan,
Aamupäivällä leikkii ystäviensä kanssa ja paimentaa lehmiä,
Keskipäivällä ja yöllä nauttii leikeistään Radhan kanssa metsissä,
Iltapäivästä palaa kylälle ja illan kuluessa ilahduttaa ystäviään...
Suojelkoon tämä Krishna meitä!”

Seuraavassa muutama kääntämäni rukous Krishnalle.


—o)O(o—


kṛṣṇāya vāsudevāya haraye paramātmane /
praṇata-kleśa-nāśāya govindāya namo namaḥ //

“Krishnalle, Vasudevalle, Harille, Korkeimmalle Sielulle, Govindalle joka tuhoaa hänelle omistautuneidensa murheet — kumarrus hänelle kerta toisensa jälkeen!”

[Krishna tarkoittaa kaikkia viehättävää, Vasudeva kaiken olevan Jumaluutta, Hari häntä, joka vie pahan pois ja Govinda häntä, joka on lehmien, maan ja aistiemme riemu.]


—o)O(o—


hā kṛṣṇa karuṇā-sindho dīna-bandho jagat-pate /
gopeśa gopikā-kānta rādhā-kānta namoÂ’stu te //

“Hei Krishna! Armon valtameri! Vähäisten ystävä! Universumin valtias! Paimenten mestari! Paimenetarten rakastettu! Radhan rakastettu! Kumarrukseni olkoon sinulle!”


—o)O(o—


namo nalina-netrāya veṇu-vādya-vinodine /
rādhādhara-sudhā-pāna-śāline vana-māline //

”Kumarrus lootussilmäiselle, huilunsoitostaan riemuitsevalle, Radhan huulten nektaria juovalle, metsäkukkaseppeleen koristamalle...”


—o)O(o—

Huomenna on siis Krishnan syntymäpäivä, Sri Krishna Janmastami! Krishna ilmestyi keskuuteemme noin 5000 vuotta sitten täällä Vrindavanan seudulla ja toi maailmaan rauhan ja autuuden, syvän viisauden, sekä tietysti oman, kauniin itsensä ja hämmentävän ihmeelliset ja viehättävät toimensa ajatuksemme ja sydämemme täältä ikuisuuteen siepatakseen.

Krishnan syntymäpäivänä paastotaan, kukin oman kapasiteettinsa mukaan joko aivan kokonaan, vedellä, mehuilla tai hedelmillä — mahdollisimman kevyesti, ajan henkiseen elämään, meditaatioon, rukouksiin ynnä muuhun omistaen. Koska Krishnan kerrotaan ilmestyneen keskiyöllä, toiset rikkovat paastonsa vuorokauden vaihduttua Krishnan keskiyön seremonian jälkeen, toiset taas seuraavan aamun sarastaessa auringon noustua.

Tänä päivällä on Krishnalla sydän erityisen pehmoinen, rakkauden, armon ja hyvän tahdon eliksiiri virtaa hänen sulasta sydämestään kaikkien sitä janoavien elämäksi. Muista tänä päivänä Krishnaa, palvo Krishnaa, rukoile Krishnaa ja kuule tai lue hänen opetuksistaan ja teoistaan. Uppoudu tavalla tai toisella Krishnaan, elä hänen ikuisessa maailmassaan.

Voit rukoilla joko omin sanoinesi tai lausua kohta kanssasi jakamiani hymnejä ja mantroja. Voit sulkea silmäsi ja meditoida hänen sädehtivää, kaiken hyvän onnen herättävää olemustaan. Voit laulaa hänelle lauluja rakkauden. Voit, jos alttarillasi tai kotonasi on kuva Krishnasta, koristella sen lehdin ja kukkasin. Voit tarjota hänelle suitsukkeita, myös herkullista syötävää lautasellisen hänen eteensä antaumuksella tuoden.

Olkoon Krishna kanssasi! Olkoon Krishna sydämessäsi! Olkoon Krishna sinussa ja sinä Krishnassa! Luotakoon välillenne vertaansa vailla oleva, ikuinen ja autuas jumalaisen rakkauden sidos! Kirkastukoon hänen läsnäolossaan kaikki jumalainen viisaus sydämeesi! Hei Krishna, Krishna! Anna kätkettyjen aarteidesi olla tänä päivänä jokaisen!

Katkelma Swami Sivanandan teoksesta Valo, voima ja viisaus.


—o)O(o—


Ole riemukas ja iloinen. Pois masennus ja alakuloisuus. Ei ole mitään masennusta tarttuvampaa. Aja välittömästi pois masennus ja alakulo tutkiskelemalla, jumalaisia lauluja laulaen, rukoillen, Pranayamalla, reippaalla kävelyllä raikkaassa ilmassa, ajatellen vastakkaista ominaisuutta eli ilon tunnetta.

Elä vain ollaksesi siunaus muille. Tunne kaiken olevan yksinomaan valoa ja Autuutta. Älä annan mielen havaita ulkoisia kohteita. Kokoa kaikki mielen hajaantuneet säteet. Kehitä huomion voimaa. Kiinnitä mielenkiintoa ikävystyttäviin kohteisiin ja ajatuksiin. Monet mielen heikkoudet tulevat haihtumaan. Mielestä tulee vahvempi ja vahvempi.


—o)O(o—

Isä yritti saada makealle persoa poikaansa makeisten ahmimista lopettamaan, yritti yrittämistään, muttei millään onnistunut. Lopulta päätti viedä poikansa vuoristoon pyhää miestä tapaamaan, jotta tämä kertoisi pojalleen totuuden makeisten syönnistä.

Pyhä mies pyysi tulemaan kahden viikon kuluttua uudelleen.

Näin he tekivät, ja silloin tämä puhui vakavaan ja vaikuttavaan ääneen, "Poikani, poika hyvä, älä syö makeisia. Ne eivät ole sinulle hyväksi." Ja näin poika uskoi, lopetti makeisten syönnin.

Isä kysyi, "Mutta miksi pyysit meitä palaamaan kahden viikon päästä?"

Pyhä mies vastasi, "Katsos, silloin minä vielä itse söin makeisia. Voimaton olisi ohjeeni ollut."

Avoin kirje kaikille Kristuksen sanansaattajille.


—o)O(o—


Valkeuden lapset!


Veljeni, joka maailmalle valkeuden sanomaa julistat. Sinä, joka Kristuksen omaksi itseäsi kutsut. Ole sydämeesi katsova! Kuljetko todella teoissasi Kristuksen tietä, vai kuljetko tietä lihan ja kadotuksen, hurskas sana silkkana huultesi koristeena? Sanasi ovat Jumalasta, mutta totisesti sydämesi asuu vielä Saatanan valtakunnassa.

Kuule tämä, ja kuule tarkkaavaisesti ja täydestä sydämestäsi, sillä Kristuksen sanat olen puhuva. Totisesti, Kristuksen sanat olen puhuva, viestin joka sydämestäsi Saatanan vallan kitkee juurineen, viestin joka saattaa sinut kohti totuuden, pyhyyden, vanhurskauden ja valkeuden polkua.

Jeesuksen Kristuksen omaksi itseäsi esität, hänen sanomaansa saarnaat. Mutta seuraako sydämesi hänen tietään? Oletko kaikkesi, ajatuksesi, puheesi ja kättesi teot, hänen omakseen antanut? Oletko jo nuhteettomaksi tullut? Sillä sanotaanhan, ”itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana...” (Tess 5:23)

”Mutta ei kukaan meistä ole Jeesus Kristus, synnistä vapaa, ylhäältä laskeutunut. Synnissä me olemme syntyneet, ja synnissä me elämme.” Näin olkoon. Mutta syntiesi tulee lakkaaman! Muista Mestarisi sanat: ”Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.” (Joh 13:15) Ei Jeesus antanut hetkeäkään Saatanan omaksi, ei taipunut kiusausten edessä. Tule hänen kaltaisekseen!

Hylkää siis Saatanasi tiet, kulje Herrasi Jeesuksen sinulle näyttämää kirkkauden tietä ja toteuta hänen pyhä tahtonsa. Sillä sanoihan hän, ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt 7:21)

Et yksinomaan tunnustamalla ole vapahdettu, vapahdettu olet sydämesi tahrattomuuden näkyessä kättesi töissä. Sillä ei taivaan valtakunnassa ole Saatanalle sijaa, ei liioin Saatanan teitä seuraaville, Saatanaa sisimmässään kantaville. Kristuksen tietä seuraten tulet hänen omansa olemaan. Sanoihan mestari, ”Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." (Matt 12:50) Tule hänen veljekseen ja sisarekseen, kulje pyhänä ja peloitta hänen rinnallaan!

Kerran olet Kristuksen tietä tunnustanut menneisyydessäsi, kerran se on sydäntäsi koskettanut. Luuletko menneen tunnustuksesi kantavan tästä iäisyyteen? Tee sydämestäsi nuhteeton joka hetki, täytä se taivaallisella kirkkaudella. Täytä se vapaudella synnistä, vapaudella jonka ammennat eläessäsi alati Kristuksen valossa.

Katso kohti taivasta, kohota kätesi ja polvistu. Kutsu täydestä sydämestäsi Jumalan kirkkautta sydämeesi laskeutuvaksi. Kutsu nöyränä, kutsu katuen, kutsu paatoksella. Anna katumuksen kyynelten pestä kasvosi, anna niiden täyttää sydämesi; sillä Jumalan valosta syntynyt herkeämätön kyynelvirta on Saatanan sisältäsi pois pesevä. Kutsu aamuin, kutsu illoin, kutsu öin ja kutsu päivin, kutsu elämäsi jok’ikinen hetki armoa laskeutuvaa, kirkkautta valaisevaa. Tee tästä kutsusta elämäsi, tulet Kristuksessa asumaan.

Saarnaat Kristuksen sanaa eläen Saatanan vallassa. Missä on sanomasi voima? Sanotaanhan, ”Mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.” (Mark 4:19) Sinä sanoissasi puhdas mutta teoissasi saastainen, tekopyhän maineen olet itsellesi niittävä ja ihmiskunnan hedelmättömällä viestilläsi Kristuksen valosta vieraannuttava. Elä Kristuksessa, täyty hänen valollaan ja rakkaudellaan. Voimallinen tulee sanasi olemaan.

”Paljon on maailmassakin minulle rakasta”, kuulemme sanottavan. Tiedä himojesi maailman olevan Saatanasta, tiedä maailma Saatanan valtakunnaksi. Tunne sen nautinnot ja viehätykset kadotuksen tienä. Sillä sanoihan Mestari: ”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.” (Joh 12:25) Todellinen elämäsi on sisälläsi Jumalan valtakunnassa, sydämeesi laskeutuvassa pyhän Kristuksen temppelissä. Elä ainoastaan Kristuksessa, elä iankaikkisuuteen. Kitke pois jok’ikinen pimeyden tie, Kristuksesta eroava askel.

Jos Kristuksen omaksi itseäsi itseäsi kutsut, tutkiskele sydämessäsi näitä sanoja: ”Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” (Room 8:8-8:9) Kristuksen Hengellä täyttyessäsi lihan valta lakkaa. Sillä sanotaanhan, ”Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Gat 5:24)

Älä taivu maailman kaipuusi edessä, ”Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan.” (Gat 5:17) Ymmärrä tämä, ymmärrä tilanteesi ja murehdi. Kutsu Kristuksen Henki totuudessa sydämeesi, kutsu se iankaikkisesti. Manaa pois Saatanan henki taivaallisen pyhyyden voimalla, kaikkesi Kristuksen Henkeen antaen tulet pyhyydellä täyttymään.

Elävien kuolleiden maailmalle sieluasi myyt, sen asioita murehdit ominasi, sen nautinnoista riemuitset, lihan iloista, synnin ja unohduksen riennoista. Mutta eikö Jeesus sanonut, "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa." (Matt 8:22) Kulje Mestarisi jalanjäljissä kohti elävien maailmaa, kylvä sydämeesi kirkkauden siemenet. ”Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” (Gat 6:8)

Älä lykkää saamaasi armon tilaisuutta, kulje nyt hairahtumatta kirkkauden tietä. Sillä sanotaanhan, ”Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." (Joh 12:36) Vielä on edessäsi mahdollisuus, tartu siihen kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteensa. Ken tietää koska hukut, koska ovat päiväsi lasketut? Totisesti, olkoon tämä päivä viimeisesi tässä maailmassa.

Elä elämäsi alati Kristuksen valossa, täytä hänen pyhä tahtonsa. Seuraa vilpittömästi hänen tietään, tee hänen ohjeistaan kaikkesi. Vapaudu synnistä, saavuta ääretön, iankaikkinen elämä. Anna Jumalan Hengen täyttää kaikkesi. Täytä maailmasi Jumalan valkeudella, autuudella ja pyyteettömällä rakkaudella. Ole valkeuden lapsi jo eläessäsi!


Pyhässä olet todellisen elämäsi löytävä.


—o)O(o—