IRC-Galleria

Tämän kirjoitin toisaalle englanniksi. Oletan että valtaosa yleisöstä on kielitaitoisia. =)


—o)O(o—


Sometimes people, owing to a limited perspective on the scope of spiritual practices, are overly obsessed in clinging on to their japa-mala (rosary) to squeeze in a few more rounds of mantras into their daily quotas, to turn the count of 150.000 names into 200.000 and so on and so forth. This obsession, while the essence of the underlying thought and aspiration is sublime without a doubt, frequently leads to forcible and inattentive chanting in distracted circumstances, to prayers that do not touch the heart. Then, revise your perspective.

When times are peaceful, take your mala and chant with your fullest heart. Let every syllable be an expression of your divine yearning. Let no moment go wasted in chanting. Envision your innermost aspirations unfolding before your eyes. You'll find yourself thrilled at the very thought, the premonition of future success will energize you. With this chanting, your progress will be made in leaps, you'll meet your sublime aspirations soon.

When times are turbulent, let your mala rest and transform your environment. Is not the same ista-deva whose names you chant omnipresent, in the hearts of all and at the source of all? Understand the flow of events to unfold with the divine will of your lord, take every instant as an impetus for remembrance. Observe him and her in each moment, in each object, and at all times within you. You do not lose a fraction of a moment in this.

It is not a question of mental superimposition. It is a question of unearthing the existing reality buried under layers and layers of ignorance. Transform your consciousness through constant internal practice into a ceaseless, natural flow of divine contemplations. Your world will be altered. You will be fundamentally altered. Nay, you will attain the unaltered self, your self-conception will undergo a revolution, the minuscule mundane ego will vanish and give way to the consciousness of an eternal, spiritual being.

With the shifted perspective, there is no loss for you in letting your mala rest at times of action and in confronting the world you are faced with, for the same divinity you seek in the name and the mantra is now before your eyes in countless forms. Let not your aspirations for sadhana allure you from the underlying truths of existence and your spiritual pursuit, understand each moment of your life as an opportunity for the most powerful of all sadhanas. Do not become a separatist, for all that is perceived as separate from the lord is nothing but a facade of his mighty illusions.

Remembrance and realization of Radha and Krishna are the heart and substance of reality. Integrate this. It is not a vain, utopian hope. What you believe as attainable is within your grasp, for it is only you who determines the limits of your reach. Surrender under the weight of your karmic situation leaves you hopelessly crippled. Persevere and prevail, for earnest endeavors never go unfulfilled.

Neuvoja meditaatioon Swami Sivanandan Valo, voima ja viisaus -teoksesta.


—o)O(o—


Jos pahat ajatukset saapuvat mieleesi tehdessäsi Japaa ja meditaatiota, älä käytä tahdonvoimaasi niiden pois ajamiseen. Tulet vain menettämään energiaasi. Tulet vain rasittamaan tahtoasi. Tulet uuvuttamaan itsesi.

Mitä suurempia ponnistuksia teet, sitä enemmän pahat ajatukset tulevat palaamaan kaksinkertaisin voimin. Ne tulevat myös palaamaan piemmin. Nämä ajatukset tulevat voimistumaan. Ole välinpitämätön. Ole vaiti. Ne tulevat pian jatkamaan matkaansa. Voit myös tuoda tilalle hyviä vasta-ajatuksia tai ajatella Ishtasi, palvomasi jumalan, kuvaa ja Mantraa kerta toisensa jälkeen. Rukoile voimallisesti.

Älä koskaan sivuuta meditaatiota edes päiväksi. Ole säännöllinen ja järjestelmällinen henkisissä harjoituksissasi. Syö Sattvista* ruokaa. Hedelmät ja maito auttavat mielen keskittymisessä.


—o)O(o—


* Ruoan hienojakoisimman osan sanotaan muodostavan mielemme; olemme sitä mitä syömme. Sattvisen eli hyvyyden täyttämän ruoan pariin lasketaan esimerkiksi maito, hedelmät, vihannekset ja vilja. Tamasin ja Rajasin eli pimeyden tietämättömyyden ja intohimojen voiman täyttämiä raaka-aineita ovat esimerkiksi liha, kala ja kananmunat. Liiallinen mausteiden ja öljyn käyttö johtaa haittavaikutuksiin, kuten myös vanhentunut ja epämääräinen ravinto. Anna ravintosi tukea mielesi kirkkautta.

Päivän iloinen laulu. =)


—o)O(o—


nanda ke ānanda bhāiyo jaya kanhaiyā lāl kī /
jaya kanhaiyā lāl kī jaya kanhaiyā lāl kī //

"Hän on Nandan autuus, veljet! Eläkoon pieni Kanhaiya!
Eläkoon pieni Kanhaiya! Eläkoon pieni Kanhaiya!"

hathi dīnī ghoḍā dīnī ane dīnī pālakī /
nanda ke ānanda bhāiyo jaya kanhaiyā lāl kī //

"Norsuja hän lahjoitti, hevosia ja kantotuoleja!
Hän on Nandan autuus, veljet! Eläkoon pieni Kanhaiya!"

javāneń ko hāthi ghoḍe buḍḍheń ko palki /
nanda ke ānanda bhāiyo jaya kanhaiyā lāl kī //

"Nuorukaisille antoi norsuja ja hevosia, vanhuksille kantotuoleja!
Hän on Nandan autuus, veljet! Eläkoon pieni Kanhaiya!"


—o)O(o—


Hyvän tapahtuman kuten lapsen syntymän yhteydessä tapana on lahjoittaa avokätisesti kaikille paikalle saapuneille, kenelle mitäkin — ruokaa, vaatteita, rikkauksia, lehmiä, tai laulun mukaan norsuja, hevosia ja kantotuoleja. =)

Krishnan syntymäpäivän jälkeen vietetään Nandotsavaa, Nandan eli Krishnan isän suurta festivaalia tämän kauniin lapsen juhlaksi. Riemun ja autuuden aallot vellovat kautta Gokulan, ei löydy kylästä sieluakaan joka ei juhlaan osallistuisi, joka ei tätä ainutlaatuista lapsukaista rakastaisi.

Ystäväni K. K. (Krishna Kanhaiya), eräs paikallinen nuorukainen, kutsui minut mukaansa Gokulan kaupunkiin festivaaliin osallistumaan. Hänen enonsa asuu Gokulassa, on siellä tunnettu hahmo, paikallinen pappi ja monien opettajakin. Aamuseitsemäksi saavuin K.K.:n talolle, liikkeelle lähdimme kahdeksan pintaan. Radha-kundalta autoriksa vei meidät Gokulaan vajaassa tunnissa.

Saavuttuamme kadut olivat jo ihmisiä täynnään. Istuimme ensin enon talolla puolisen tuntia, tarjosivat pientä välipalaa — vinon pinon makeisia ja pikkusuolasta. Mukana oli eräs Gokulalle yksinomainen makeinen jota ei kuulema missään muualla valmisteta, ja jonka nimi ei mieleeni painunut...

Ensimmäinen etappi vei kohti pyhää Yamuna-jokea, jonka rannalla teimme enon johdolla pienen palvontaseremonian jossa joelle uhrattiin maitoa ja makeisia. Sieltä matka jatkui kautta Gokulan katujen temppelistä temppeliin, kiersimme osaavassa opastuksessa läpi kaikkien alueen tärkeiden paikkojen. Olin alueella ennenkin käynyt muutamaan kertaan, mutten koskaan näin syvällisesti. Juhlatunnelman täyttämä kylä raikui musiikista, täynnään riemutunnelmaa.

Caturtha Pitha -nimisessä temppelissä keinui pieni Krishna keinussa, vieressä pieni orkesteri lauloi seesteistä mutta riemun täyttämää lauluaan. Totesin enolle, "Is mandir mem bhav to bahut sundar hai" — "Tässä temppelissäpä on tunne kovin kaunis..." Hän kertoi sen olevan Pushti Marg -perinteen temppeli, valoitti myös tunnelman syytä.

"Pujassa ja sevassa, palvonnassa ja palveluksessa, on suuri ero. Pushti Marg (armon tie) on tie jota täyttää läheinen rakkaus ja palvelus Jumalalle, Maryada Marg (kunnioituksen tie) etäisempi ja muodollisempi luonteeltaan." Samoista käsitteistä puhui Sri Chaitanya termein Raga Marg (viehtymyksen tie) ja Vidhi Marg (sääntöjen tie).

Temppelikierroksen jälkeen kello lähestyi yhtätoista ja varsinaisen Nandotsava-festivaalin alkua. Päätemppeleistä alkanut musiikin ja tanssin säestämä kulkue johti Nandan Aukiolle, jossa juhlinta jatkui puolisentoista tunnin ajan. Nandan Gokula oli paimentolaiskylä täynnään luonnon antimia, riemun festivaaleihin kuului maidon, jogurtin, voin ja makeisten yltäkylläisyys — ja näin myös tänään, kulkueen mukana oli lukemattomia saviruukkuja täynnään kurkumalla värjättyä jogurttia, jonka annettiin vapaasti lentää kaikkialle, jättää riemukkaat keltaiset merkkinsä jokaiseen juhlijaan.

Festivaalilavalla olivat tradition vanhemmat ja tapahtuman järjestäjät, olipa myös Krishnaksi puettu sievä pieni poika keinuun istuutuneena ja huomion keskipisteenä. Ei näkynyt yleisössä ihmistä, joka ei sydämessään olisi tanssinut, aukiolla tanssivat useat sadat osallistujat. Minä mukaanlukien, totta kai. Raikasi laulu iloinen, "Nanda ke ananda bhaiyo, Jai Kanhaiya Lala ki!" — "Hän on Nandan riemu, veljet! Eläköön, pieni Kanhaiya!" Kanhaiya on eräs Krishnan lempinimistä.

Ensimmäisen vartin ajan tanssin tunnelma haki omalta osalltani hienosäätöä, en päässyt kiinni siihen rakkauden virtaan, jonka olisi lävitseni kuulunut kuohua. Aika muodonmuutoksen, sisäisen ja ulkoisen. Sakhi-bhava. Kiedoin ylävartaloa peittäneen chadarini ylleni sari-hameen tavoin, alkoi tanssi Vrajan paimentyttöjen tyyliin. Ja siellä oli taivaiden avain; näiden jumalatarten tunteet, Krishnalle rakkaimpien, ovat henkisen täyteyden taivaanlaki. Kuuman keskipäivän tanssia jatkui reilun tunnin verran. Makeisia ja hedelmiä satoi lavalta yleisön joukkoon virtanaan. Jogurtista mutainen ja liukas maa antoi oman panoksensa koreografian sulavuuteen, jos vaikka asettikin samalla sille rajansa.

Tapahtumaa videoivat useiden kanavien toimittajat, sen myötä myös tanssini askeleet kulkivat lukemattomien ihmisten koteihin. Pyysivätpä vielä haastattelun kolmelle kanavallekin tapahtuman päätteeksi, yhdelle paikalliselle ja kahdelle kansalliselle TV-asemalle puhuin Krishnan kauneudesta ja rakkaudesta sekä festivaalin riemusta. Kymmenen tuhannen kylälle tänään saapuvan joukossa olin lienee ainoa ulkomainen.

Tapahtuman päätteeksi suuntasimme takaisin enon talolle, he olivat valmistaneet maukkaan aterian festivaalin kunniaksi. Ei liian suuri, ei liian pieni — täsmälleen sopiva ja hyvää tunnetta täynnään. Hienoja ihmisiä nämä, tykästyin heihin runsaasti. Varmasti tulemme tapaamaan uudelleen.

Paluumatkalle lähtiessämme totesimme reilun puolen tunnin etsiskelyn jälkeen kuljettajamme lähteneen livohkaan autoineen. Mikä lie miehelle tullut, ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Paluu sujui mukavasti ensin kahdella tempo-riksalla. Kuvittele sardiinipurkkiin pari tusinaa ihmistä, ymmärrät mistä on kyse; täällä on kaikki erilaista ja hämmästyttävää.

Mathuran kaupungissa törmäsimme sattumalta erääseen K. K.:n ystävään moottoripyörinensä, samaan suuntaan matkalla. Kolme ihmistä kasseineen mahtui mukavasti Honda Heron kyytiin, matka kohti Radha-kundaa. Jaa mitä kypäriä? Näkeehän niitä täällä aina joskus sunnuntaisin. Täällä kaikki on "Hare Krishna Hare Rama", kuten eräs kuljettajani ammoin totesi mainitessani hiukka hiljempaa ajosta.

Päivä oli täysi ja kaunis. Itse asiasiassa sanoisin, että kyseessä oli kenties paras festivaali johon olen ikinä täällä osallistunut. Paikallisissa on taikaa, ei jätä kylmäksi heidän luonnollinen rakkautensa Krishnaan.

Katkelma Swami Sivanandan teoksesta "Valo, voima ja viisaus".


—o)O(o—


Kuten Aurinko kerää kaikki säteensä auringonlaskun aikaan ja sulautuu horisonttiin, kerää kaikki mielesi hajaantuneet säteet ja sulauta ne Kaikkivaltiaan Herran Lootusjalkoihin.

Älä anna mielesi nautiskella, älä ole sille hempeä. Kehitä rakkauden, nöyryyden, Jumalaisen Myötätunnon je säyseyden henkeä kuten Herra Buddha. Hoivaa sairaita. Auta ja lohduta ahdingossa olevia ja pettyneitä. Tulet Jumalaiseksi.

Kehitä kestävyyden voimaa. Avaa itsesi korkeammalle henkiselle tietoisuudelle. Kiinnitä mielesi Herran Lootusjalkoihin. Rukoile armoa, valoa, voimaa, rauhaa ja tietoa. Tulet varmasti ne saamaan. Tulet saavuttamaan Korkeimman Ilon.


—o)O(o—

Yön seremoniat hoidettu ja Krishna nukkumaan mennyt. Pitkä ja kaunis päivä takana.

Aamulla tietty aloitettiin aamumeditaatioilla yms. rutiineilla. Päivällä sitten iski jo väsy, kun eilinen ei ollut sellainen oppikirjan mukainen täyspaastoon valmistautumispäivä... Tunti räminä-kulkuvälineellä kuumana päivänä naapurikaupunkiin, siellä useampi tunti asioita, paluu myöhään iltapäivällä. Huh.

Auringon pahimman paahteen mentyä ohi iltaviiden jälkeen kävin pitkästä aikaa Govardhana-kukkulalla tekemässä parikraman eli kierroksen ympäri. 21 kilometriä ja vajaa nelisen tuntia, rutiinia kun on niin meni aika vauhdilla. Mutta täyspaasto ja kuuma päivä keräävät lämpöä kehoon vaikka iltasella liikkeellä olinkin; kierros päättyi pulahdukseen Radha-kundan lammessa. Johan mahdoinkin siellä kelluskella hyvän aikaa.

Kotiin palattuani laulujen aika; tunnin verran siinä lienee humahti. Intensiivistä välillä niidenkin kanssa, kokemukset jotka välillä heräävät pitkän joogaharjoituksen tuloksena saattavat putkahtaa pintaan jo muutaman minuutin kirtanan eli pyhien laulujen jälkeen, jos niihin laittaa täyden sydämensä.

Keskiyöllä Krishnan kanssa kaksin häärättiin, koko kylvetysseremonia ja päätteeksi suitsukkeita ja kukkasia. Ja lopuksi Krishna nukkumaan. Itse käväsin vielä päätteeksi vilpoisessa suihkussa... Täällä tekee kuumuus taas paluutaan, monsuuni alkaa olla ohi.

Huomiseksi minut kutsui eräs tuttavani Gokulaan, Krishnan varhaisen lapsuuden seudulle, jossa on Nandan ja Yashodan, Krishnan isän ja äidin, talo, lukuisia temppeleitä ja kauniita paikkoja. Nandotsava eli Nandan riemun festivaali on tapahtuman teema, juhla vastasyntyneen Krishnan johdosta. Tällä alueella asuvat hänen sukulaisensa, ja siellä tietty juhlaa riittää. Siitä raportoidaan huomenissa iltaa kohti.

Nyt pian nukkumaan, kello on jo yksi ja aamulla pitää seitsemältä jo lähteä liikkeelle, sitä ennen saada aamurutiinit hoidettua. Ja paasto rikottua, ensin veteen liotettua kandisokeria jossa sitruunamehua, suolaa ja mustapippuria --- antaa energiaa ja huuhtoo sisukset --- ja tunnin päästä jotain kiinteämpää. Tuntia ei ole aikaa kun aurinko nousee vasta kuudelta, mutta enpä varmaan omenaa ihmeellisempää syökään. Gokulassa kuitenkin sitten tarjoavat enemmän kun pystyn syömään, nämä vieraanvaraiset paikalliset.

Krishna ilmestyi noin 5000 vuotta sitten tänä päivänä, eli Bhadra-kuukauden pienenevän puoliskon kahdeksantena päivänä puolelta öin. Alla vapaasti käännettynä kuvaus silloin vallinneesta ilmapiiristä. (Bhagavata 10.3)


–o)O(o–


"Krishnan hyväenteisen syntymän aikaan koko maailmankaikkeus täyttyi kaikilla hyvyyden, kauneuden ja rauhan ominaisuuksilla. Taivaalla vallitsivat Rohini-tähtikuvio ja Asvinin kaltaiset tähdet. Aurinko, kuu ja muut planeetat ja tähdet olivat kaikki levossa.

"Kaikki suunnat näyttivät suunnattoman miellyttäviltä, kauniit tähdet tuikkivat pilvettömällä taivaalla. Monin kylin, kaupungein, jalokivin ja vehrein niityin koristeltu maa oli joka suhteessa hyväenteinen. Joet virtasivat kirkasta vettä täynnään, lootuksia ja liljoja täynnään olevat järvet olivat suunnattoman kauniita.

"Täynnä kukkia ja lehtiä olevissa puissa ja kasveissa käet ja mehiläiset lauloivat konserttiaan jumalten iloksi. Raikas tuuli puhalsi tuntoaistia ilahduttaen ja mukanaan kukkien tuoksua kantaen. Pappien sytyttäessä uhrituliaan tulet paloivat vakaina ja kirkkaina, tuulenvireen niitä vaivaamatta.

"Näin, Syntymättömän ollessa ilmestymäisillään, ahdingossa ja vainojen alla eläneet papit ja pyhimykset tunsivat suurta rauhaa sydäntensä sopukoissa, ja ylhäisiltä planeetoilta kaikuvat taivaallisten rumpujen äänet täyttivät maan. Kinnarat ja Gandharvat lauloivat, Siddhat ja Caranat esittivät rukouksiaan, Vidyadharat ja Apsarat tanssivat riemuissaan.

"Tietäjät ja jumalat antoivat kukkien sataa riemumielin. Pilvet kokoontuivat taivaalle ja päästivät pehmeitä valtameren aaltojen pauhua muistuttavia ukkosen jyrähdyksiä. Yön syvässä pimeydessä jokaisen sydämessä asuva Vishnu ilmestyi jumalaisesta äidistään Devakista aivan kuten täysikuu nousee itäisellä taivaalla."


–o)O(o–


Tätä syntymää juhlistetaan tänään keskiyöllä lauluin ja Abhiseka-seremonialla. Seremoniassa Krishnan patsas kylvetetään Pancamritalla eli viidellä nektarilla: maidolla, jugurtilla, gheellä, hunajalla ja sokerivedellä, sekä lopuksi vedellä, joita kaadetaan yksi toisensa jälkeen hänen ylleen. Valtavat määrät Krishnan ihailijoita ja palvojia kokoontuu temppeleihin tätä pyhää seremoniaa todistamaan; ilmapiiri sädehtii rakkautta ja toivoa.

Täällä on keskiyöhön kolme minuuttia aikaa; tämän pituisena päättyköön tämän päivän päiväkirjamerkintä. Tässä vielä kaksi kuvaa illan alttariltani: Madhava - Madhava

Vielä audio tähän aiemmin laittamiini rukouksiin ja hymneihin. Joidenkin rytmit ovat hiukka monimutkaisia, pitkiä säkeitä kun ovat.

http://www.klimtemppeli.com/download/files/audio/barhapidabhiramam_mrigamada_tilakam_128kbps.mp3

Kuvaukset Krishnasta ja Vrajan paimenettarista — erotiikkaako? Aihe, josta olen ajatellut jo jonkin aikaa kirjoittavani. Kosketettakoon sitä tässä lyhyesti, kun kerran asiasta erityisesti tänään kysyttiin.

On olemassa himosta syntyvää aineellista erotiikkaa. Seksuaalista rakkautta, jota johtaa omien halujensa tyydyttyminen. Mikäli käsitys erotiikasta rajataan tähän maailmalliseen himon ja rakkauden viitekehykseen, vastaus on ei — niissä ei ole erotiikka.

Mutta kulkekaamme syvemmälle rakkauden mysteeriin. On olemassa yksi Ikuinen Jumaluus, Shaktiman eli kaiken mahdin tyyssija, rajaton ja kaiken sisällään pitävä Absoluuttinen Kokonaisuus joka omassa toiveessaan ilmentää lukematonta monimuotoisuutta. Tämä toive ilmentää Shaktin eli Jumaluuden itsensä kanssa yhtä olevan Energian, joka toteuttaa tämän monimuotoisuuden lukemattomat ilmentymät.

On olemassa maailma jossa ilmenemme me, himojamme takaa-ajavat ja toteuttavat olennot. Tätä kutsutaan Jumaluuden ulkoiseksi energiaksi; se on ilmennetty meidän vuoksemme, meidän toimiemme kentäksi. On olemassa maailma, jossa kaiken tapahtuman periaate ja eteenpäinvievä voima on Jumaluuden ikuinen autuus ja rakkaus. Tätä kutsutaan Jumaluuden sisäiseksi energiaksi; se ilmenee rajattoman Jumaluuden ikuisen autuuden laajenemisen kenttänä.

Tässä ylimaallisessa maailmassa vallitsee Jumaluuden ja hänen Energiansa välinen rajattoman, täydellisen rakkauden virta, joka ilmenee Krishnan ilmentyessä ihmishahmoisena meidän ihmisymmärryksemme puitteisiin mahtuvassa muodossa, muodossa jossa voimme sen havaita, sitä kuulla ja mietiskellä, siihen viehättyä ja sen avuin saavuttaa tämän Jumalaisen olemassaolon tason, täyttyä ikuisella ja rajattomalla jumalviisaudella ja rakkaudella.

Mainitsemani jumalainen rakkaus tunnetaan sanskritiksi nimellä prema. Prema tarkoittaa pyhää, rajatonta ja alati laajenevaa henkistä rakkautta, pyyteetöntä ja palavaa toivetta tuoda onnea rakkauden kohteelle. Täydellisessä olemassaolossa vallitsevien Jumaluuden ja hänen Energiansa ilmentymien, kuten Vrajan paimenetarten, välinen rakkaus on maidonvalkeaa, kristallinkirkasta, auringon tavoin hohtavaa ja itsekkyyden lian tahraamatonta molemminpuolista pyyteettömän antaumuksen virtaa.

Krishnan ja Vrajan paimenetarten jumalaisia, ajoin eroottisiakin leikkejä ei siksi tule ajatella minkään tuntemamme toiminnan kaltaisena ilmiönä. Tämän ilmiön, nimittäin Absoluuttisessa Ykseydessä tapahtuvan rakkautta laajentavan Jumalaisen Monimuotoisuuden, taustalla olevat voimat ovat jotakin inhimillistä viitekehystämme valtaisan paljon suurempaa; Krishnan ja gopien välisessä rakkaudessa Kaikkeus nauttii itsensä kanssa omassa olemuksessaan.

Tietäjä Suka kuvaa pyhässä Bhagavatassa kuuluisaa Rasa-tanssia, jossa Krishna tapaaa Vrajan paimenettaret lumoavana syksyisen täydenkuun yönä Yamuna-joen rantoja kaunistavissa jasmiinikukkien huumaavan tuoksun täyttämissä vehreissä metsissä. Tässä yhteydessä eräästä hänen mainitsemastaan runosäkeestä löydämme osuvan yhteenvedon pohtimastamme aiheesta.

evaṁ pariṣvaṅga-karābhimarśa-
snigdhekṣaṇoddāma-vilāsa-hāsaiḥ /
reme rameśo vraja-sundarībhir
yathārbhakaḥ sva-pratibimba-vibhramaḥ //

"Näin heitä syleillen, heitä hyväillen,
Viehtyneenä katsellen, levein ja leikkisin hymyin,
Tämä onnenjumalattaren valtias nautti Vrajan kaunotarten seurassa
Aivan kuten lapsi leikkii oman peilikuvansa kanssa."

Pyhän rakkauden virran viemänä ikuinen tietoisuus löytää Jumalaiseen olemassaolonsa ja ilmenee omassa luonteessaan dynaamisena, sädehtivänä osana tätä henkisen maailman rajatonta autuuden loistetta. Siinä olemassaolon täydellistymä, siinä vastaus iänikuiseen kysymykseemme elämän tarkoituksesta.

Seuraavassa joitakin kääntämiäni kuvauksia Krishnasta, hänen olemuksestaan ja hänen toimistaan, jotka ovat oivallisena pohjana meditaatiolle.


—o)O(o—


barhāpīḍābhirāmaṁ mṛgamada-tilakaṁ
kuṇḍalā-krānta-gaṇḍaṁ
kañjākṣaṁ kambu-kaṇṭhaṁ smita-subhaga-mukhaṁ
svādhare nyasta-veṇum /
śyāmaṁ śāntaṁ tri-bhaṅgaṁ ravikara-vasanaṁ
bhūṣitaṁ vaijayantyā
vande vṛndāvanasthaṁ yuvati-śata-vṛṭaṁ
brahma gopāla-veśam //

”Kruununaan sievä riikinkukonsulka,
Otsassaan huumaavan myskin tuoksuinen tilaka,
Poskillaan keinuvat delfiininmuotoiset korvakorut...
Lootussilmäinen, kaulansa kuin simpukka,
Kasvoillaan hyvän onnen suova hymy,
Huulilleen asettanut huilunsa...
Tumman sadepilven hohtoinen, tyyni,
Kolmesta kohtaa leikkisästi notkollaan,
Auringonhohtoisiin vaatteisiin pukeutunut,
Metsäkukkaseppeleellä koristettu...
Kumarran tätä Vrindavanassa asustavaa,
Satojen nuorten kaunottarien ympäröimää
Jumaluutta paimenpojan asussa.”


—o)O(o—


phullendīvara-kāntim indu-vadanaṁ barhāvataṁsa-priyaṁ
śrīvatsāṅkam udāra-kaustubha-dharaṁ pītāmbaraṁ sundaram /
gopīnāṁ nayanotpalārcita-tanuṁ go-gopa-saṅghāvṛtaṁ
govindaṁ kala-veṇu-vādana-paraṁ divyāṅga-bhūṣaṁ bhaje //

“Kehonsa loiste kuten kukoistava sininen lootus,
Kasvonsa kuten kuu, rakas riikinkukonsulka hiuksissaan...
Rinnassaan kultainen hiuskiehkura,
Kaulassaan kantaa ylvästä Kaustubha-jalokiveä,
Kauniisiin keltaisiin vaatteisiin pukeutunut...
Jolla keho, jota paimenettaret lootussilmillään palvovat,
Lehmien ja paimenpoikien seuran ympäröimä...
Palvon Govindaa, jumalainen kehonsa koristeltuna,
Huilunsoittonsa taiteeseen omistautuneena.”


—o)O(o—


kasturī-tilakaṁ lalāṭa-paṭale vakṣaḥ-sthale kaustubhaṁ
nāsāgre vara-mauktikaṁ karatale veṇuḥ kare kaṅkaṇam /
sarvāṅge hari-candanaṁ sulalitaṁ kaṇṭhe ca muktāvalī
gopa-strī-pariveṣṭito vijayate gopāla-cūḍāmaṇiḥ //

”Hänen otsaansa koristaa myskintuoksuinen tilaka,
Hänen rinnallaan Kaustubha-jalokivi...
Hänen nenänsä päätä koristaa helmistä hienoin,
Hänen rannekoruin koristetut kätensä huilua kannattavat...
Kaikkialle hänen kehoonsa sivelty santelipuutahdasta,
Tämä hurmaava, jonka kaulassa roikkuu helminauha...
Olkoon kunniassaan tämä paimenpoikien kruununjalokivi,
Rakastettunsa paimenettaret hänen seurassaan...”


—o)O(o—


krīḍāsakto madana-vaśa-go rādhayāliṅgitāṅgaḥ
sa-bhrū-bhaṅgaḥ smita-suvadano mugdha-nepathya-śobhaḥ /
vṛndāraṇye prati-nava-latā-sadmasu prema-pūrṇaḥ
pūrṇānando jayati muralīṁ vādayāno mukundaḥ //

”Omistautunut rakkauden leikkeihinsä,
Aistinsa lemmenjumalan valtaamat,
Kehonsa Radhan syleilyssä...
Kulmakarvansa kaarevat,
Hymy kauniilla kasvoillaan,
Mykistyttävien korujen kaunistama...
Rakkautta täynnään Vrindavanan metsän
Jokaista nuorta köynnöstä kohtaan...
Olkoon Mukunda, jonka huulilla huilu lepää,
Voittoisa täydellisessä autuudessaan!”


—o)O(o—


Seuraavassa kunnioitus Krishnan nitya-lilalle eli hänen ikuisille toimilleen ja leikeilleen sekä lyhyt yhteenveto hänen päivänsä eri vaiheista.

śrī-rādhā-prāṇa-bandhoś caraṇa-kamalayoḥ keśa-śeṣādy-agamyā
yā sādhyā prema-sevā vraja-carita-parair gāḍha-laulyaika-labhyā /
sā syāt prāptā yayā tāṁ prathayitum adhunā mānasīm asya sevāṁ
bhāvyāṁ rāgādhva-pānthair vrajam anucaritaṁ naityikaṁ tasya naumi //

”Sri Radhan hengen ja elämän ystävä, jonka lootusjalat ovat
Brahman, Sivan, Sesan ja muiden tavoittamattomissa...
Jonka täydellistynyt pyhän rakkauden palveluksen jakaminen
Hänen Vrajan leikeissään saavutetaan suunnattomalla janolla...
Jonka saavuttamisen tähden kuvailemme nyt meditaation palveluksia...
Jossa pyhän rakkauden tien kulkijat uppoutuvat pohdiskelemaan
ikuisia Vrajan tapahtumia — tälle kumarrukseni.”

kuñjād goṣṭhaṁ niśānte praviśati kurute dohanānnāśanādyāṁ
prātaḥ sāyaṁ ca līlāṁ viharati sakhibhiḥ saṅgave cārayan gāḥ /
madhyāhne cātha naktaṁ vilasati vipine rādhayāddhāparāhne
goṣṭhaṁ yāti pradoṣe ramayati suhṛdo yah sa kṛṣṇoÂ’vatān naḥ //

“Joka palaa yön päätyttyä metsän lehdoista kyläänsä,
Lypsää aamuin ja illoin lehmät ja nauttii aterioistaan,
Aamupäivällä leikkii ystäviensä kanssa ja paimentaa lehmiä,
Keskipäivällä ja yöllä nauttii leikeistään Radhan kanssa metsissä,
Iltapäivästä palaa kylälle ja illan kuluessa ilahduttaa ystäviään...
Suojelkoon tämä Krishna meitä!”