”Kaikki mikä on vähintään oman järjen ja maailman vastaan. Kaikkeen ratkaisu on boikotointi.”
Pieniä sanoja, lauseita ja se hymyn leimahdus, joka tulee minua käytävällä vastaan. Pieni kommentti, joka saa minut täydellisesti hyppimään katolta, muttei katolta. Tämä tunne on mennyt liian pitkälle.
Maria suuttui. Kuulin sen Jaanalta. Minä hehkutin liikaa, en tiedä edes miksi. En voi olla taas sellainen kuin olin muutama kuukautta sitten.
Hymy, vihreä paita ja silmät ovat takertuneet ajatuksen kulkuuni. Haluaisin puhua ja kuunnella hänen ääntä. Ääntä, joka ei sopeudu kehon ulkonäköön. Vastaan hänelle, mutta en kysy häneltä.
Olin ruokalassa, yksin ja olin boikotissa. Tunteiden vastarintaa.
* Nimet muunnettu henkilöiden X ja Y:n suojelemiseksi. :)