IRC-Galleria

Astun opiston pihaan noin puolentoista vuorokauden sisällä. Keväällä oli haikeaa lähteä sieltä, kaunis päivä ja katsoin kuinka opiston pihalla oli kasvanut mielenkiintoisia puita. Meinasin kiivetä yhtesen odottaessa, mutta sitten jäin portaille istumaan ja avasin päiväkirjani.
Avaimen luovutus jäi miettimään. Sitä on pitänyt niin paljon kaulassa, unohtanut ties minne ja aina löytänyt sen. Nyt saan senkin takaisin, mutta en ihan samaa avainta.
Ilomielin aloitan lukion kakkosvuoden Opistolla. Ensimmäinen vuosi oli oppimista, kasvamista ja ennenkaikkea sopeutumista. Sopeutuminen ei aina ole tyytymistä uuteen, vaan myös uusien näkykulmien vaihtamista. Tavallaan totuttelee siihen, että opisto on niin erilainen paikka. Se on minun inspiraation talo. Sellainen, joka saa minut aina sitä ihmettelemään. Opistosta tuli yhden lukuvuoden aikana aika keskeinen osa kirjoittamisprosessista. Ne inspiraatiot, se ihana voima, joka pulppuaa ympäriltäni. Jotenkin minä olen sitä koko kesän kaivannut ja ihmetellut miksen ole paljoa kirjoitellut.

Ei tarvitse olla taiteilija, jotta saisi inspiraation. Kirjoittaminen on elämä, elämä on kirjoittaminen. Se pulppuaa elämästä. Ja Opisto on osa elämääni.

Toimi näin:
- Hanki itsellesi sujuva ja luova nimimerkki, kuten Punainenbaskeri tai muu vastaava. Muista lyyrisyys.
- Liity tai perusta luovia yhteisöjä, kuten taiteilijaelämä, punaviini, baskeri.
- Kirjoita galtsuun runoja, kuten Olin, tulin ja lähdin kuin tuuli taivaalta...
- Lisää omalaatuinen ja itsestäsi ja taiteesta kertova profiilikuva.

*Voit käyttää muiden profiileita hyväksesi.
Luovaa iloa!

Tällainen miehen pitää olla.

Omaksuu asiallisen, mutta omalaautuisen hyvän huumorintajun. Hän saa hymyilemään ja nauramaan. Hän on vilpitön ja rehellinen. Osaa huomioida muut ja ajatella toisten parasta. Hän on herrasmies ja osoittaa kiintymyksensä romanttisinkin keinoin. Hän on idearikas ja kekseliäs. Hän yllättää positiivisin keinoin. Hän ei myöhästele ja ilmoittaa aina minne on menossa.

Hän on tarkkaavainen ja pohdiskeleva, syvällinen ja osaa myös olla ajattelematta mitään. Hän on spontaani ja voi ostaa menolipun kahdelle Pariisiin. Hän on säästeliäs, mutta haluaa tuhlata rahaa maltillisesti omaan tyttöystäväänsä.

Rehellisyys, ekologisuus ja uskonnollisuus on hänen sydäntään lähellä. Hän pitää luonnosta, mutta myös kaupungin hälinästä. Hän osaa olla suvaitsevainen ja avoin. Hän on hyvä kuuntelija, mutta osaa keskustella sujuvasti vastakkaisen sukupuolen kanssa. Hän lohduttaa ja hänen olkapäänsä ei kulu koskaan. Hän on luotettava ja turvallinen.

Hän on viisas. Hän on kohtelias ja tietää mitä nainen haluaa. Hänellä on hyvä ihmistuntemus. Samalla hän on lojaali ja omaksuu oman herkkyytensä.

Hän on itsenäinen ja määrätietoinen. Osaa tehdä päätöksiä ja on niistä valmis neuvottelemaan. Hän osaa jättää myös tilaa omalle tyttöystävälleen, vaikka harrastaisikin jotain urheilulajia kuten jalkapalloa tai tennistä. Lisäksi hänellä on maltillinen suhde alkoholiin ja eivätkä hänen kaverinsa mene tyttöystävänsä edelle, vaan pysyvät rinnakkain. Hän ei tupakoi.

Hän on kärsivällinen ja avulias ritari valkoisella ratsullaan. Hän haluaa suuret kirkkohäät ja kauniin ja viisaan vaimon. Hän uskoo Jumalaan ja pitää huolta perheestään.


Jos tunnistit itsesi, olet unelmien poikaystävä! <3

vastaa kaikkiin kysymyksiin tai kesälomalla kärpäset syövät aivosi, ihastuksesi/rakkaasi alkaa inhota sinua, psykopaatti raiskaa sinut, sinulla on ikuisesti huono onni rakkaudessa, ja saat syksyllä tietää että oletkin jäänyt luokalle.

oletko ihastunut? - olen.
oletko rakastunut? - en vielä.
minkä väriset hiukset sinulla on? - harmaansiniset. Sattuneista syistä. ;)
mitä viimeaikoina tekemää asiaa kadut eniten? - Olen ollut aika huono tyttöystävä. :/
mitä toivot kesälomalta? - inspiraatiota ja aurinkoa, nuoruutta.
haluaisitko unohtaa jonkun ihmisen, kenet? - yhen kusipään, joka luokkasi mua.
minkälainen ruuminrakenne sinulla on? - sopisuhtainen, tosin olen laihtunut kasvisruokavalion mukana.
oletko enemmän pieni, vai iso? - pieni
seurusteletko? - kyllä.
jos et, haluaisitko?
pitkä suhde, yhden illan juttu vai vähän säpinää? - pitkäsuhde, joka alakaa vähällä säpinällä.
onko sinulla parasta kaveria? - on niitä jonkun verran.
jos on, kuka? - ne jotka hengaa mun kaa.
oletko tahallasi satuttanut toista ihmistä, ilman kunnon syytä? - En, jokaisella on oma syynsä.
...henkisesti, miksi? - ketuttanut.
...fyysisesti, miksi? - suuttunut.
oletko kusipää? - vähän.
onko sinulla pitkät hiukset? - puolipitkät.
Tykkäätkö suklaasta? - juu...
pidätkö itseäsi läskinä, mutta muut sanovat sinua laihaksi - Ei ihan niinkään, toisin päin. ;)
paljonko painat? - Jotain vähän päälle 100 kiloa
kumpi, apina vai hevonen? - apina, lähempänä itseäni.
kumpi, koulun komein kundi, vai lempi bändisi? - Lempi bändi. Eikö saisi molempia?
minne haluaisit matkustaa? - Menolippu Pariisiin, s`il vous plaît!
viisi parhainta ystävääsi? - Miksi laittaa paremmuus järjestykseen, kun sen voi tehdä toisin päin.
oletko valehdellut kertaakaan tässä kyselyssä? - jättänyt kertomatta, liiotellut hieman, mutta en valehdellut. :D

Lopuksi...
kerro joku toiveesi? - Maailmalla rauhaa!

Enää en itke, vaan olen onnellinen. Olen niin paljon onnellinen, vaikka haluan omaa rauhaa... <3

Riitaannuin yhden tärkeimmän ystäväni kanssa. Olen pahoillani, että näin tapahtui. Sain hänet hajalle, vaikka en sitä tarkoittanut. Tuntuu, että yritän korjata, pahennan tilannetta. Olen umpikujassa. Elämä ilman häntä tuntuu niin oudolta. Nytkin tuntuu oudolta, että hän poisti mut naamakirjasta. Kai minun huonolla vitseilläni on kohtalokkaita seurauksia.
Jotenkin on vain hyväksyttävä, että joskus ystävyys voi loppua. Täytyy muistaa ne hyvät hetket, vaikka ihminen ei ole kuollutkaan. Meidän monien vuosien ystävyys kouli, kun muistelin vanhoja. Tuntuu vaan niin oudolta, että asia voi mennä näin. Onneksi hän ei ole enää vihainen, en halua että kukaan vihaa minua. Meillä meni niin hienosti. Meillä oli hauskaa.

Makasin sängyllä, kunnes päätin alkaa kirjoittamaan. Mulla on silmät kuivat, joten olen valvonut viime aikoina.

Novellin välähdys. Pieni palanen, joka oli tunne tuli mieleeni. Novelli jonka seuraavaksi haluaisin kirjoittaa on välähdys.

Kirjoitin siitä kaksi sivua päiväkirjaani. Se oli kuin peili, joka ympäröi minua. Se ei ollut edessäni, ei edes takanani, ei vieressäni. Se tuntui välähdyksenä, pienenä sydämen lyöntinä. Se oli valaistuminen ilman uskonnollisia rituaaleja.

Olen väsynyt... Sisarukset (3/8) ovat parvekkeella röökillä. Minä vain lepäilen olohuoneessa ja kuuntelen jääkiekon MM-kisoja. Väsyttää... se on tullut jo tekstissä ilmi.

Kauan he ovat siellä parvekkeella olleet, kun tätä kirjoitan. Join jopa kahvia. Tänä illalla tein päätöksen, että minä ala-ikäinen pikkusisko en ota tippaakaan mitään Suomen laissa olevia aineita, jotka ovat kieletty. No join kahvia ja kohta otan kokiksen.

Olin vappumarssissa, eilen. Ihan kiva meininkin, biletys marssi. Sitten päädyin hippibileisiin. Siellä oli kivaa, sain olla nuorin. Mukavia ihmisiä, kirjallisuus lähellä sydäntäni.

Sitten seuraavana päivänä menen Huittisiin mökkitalkoisiin. Leikin siskon lapseni kanssa. Konttasimme jopa nurmikolla. Lapset ovat suloisia, varsinkin siskoni lapset.

Luin Aino Kallaksen päiväkirjaa. Mielenkiintoinen, mutta hieman tylsä. Muistuttaa omaani, vaikka se on sähköisessä muodossa. Oli se Eino Leino aika ihQ. <3

Nyt ne tulivat sisälle. Niin join eilen kaksi pulloa reilunkaupan olutta. On pakko tunnustaa, koska banaaniolut on hyvää. Hieman arvokasta herkkua. Tavallaan voisin mennä jo nukkumaan, mutta menen vasta silloin kun nämä vastuulliset isosisarukseni päättävät lähteä baariin, jos lähtevät. Ihmeellistä tuo alkoholin kulutus. Tajusin eilen oikeasti kuinka turhaa juominen oikeastaan on. Silti sitä tehdään, maailmassa on paljon turhia asioita. Turhia tapoja ja turhia ihmisiä. Mutta aina on hyvä tutustua ihmisiin, uusiin ja vanhoihin. Mä haluan nukkua.

Sinä.

Aika meni nopeasti, mutta minä tulin. Tulin kotiin. Sinun kotiisi. Jotenkin aloin kaipaamaan Sinun takkasi lämpöä, sitä että keskustelemme yhdessä ja saan vain olla siinä kotoisassa tilassa ja huoneessa, jossa on lämmin valkoinen takka. Minun ei tarvinnut enää selittää missä ajatukseni harhailivat.

Ehkä olisin vain kiljaissut ja kiukkuuntunut. Kysymys jäi leijailemaan ilmaan. Miksi en voi asua muualla, täällä on vain sääntöjä ja isäni kasvot.
Asuin vielä kotona. Olin vielä kotona. Kävin vain ulkona, postilaatikolla. Luin sanomalehden. Siellä oli uusi kämppä ilmoitus. Voisin käydä katsomassa siellä vain ensiviikolla. Kerron tästä isälleni. Hän ymmärtää, haluan pois kotoa. Hän voisi antaa minulle rahaa muuttoa varten.

"Sinulla on kaikki. Olen luvannut antaa sinulle kaiken, miksi haluat muuttaa pois kotoa?" Hän kysyi. Hän ihmetteli, mutta antoi minulle luvan mennä, maksoi jopa kaksi seuraavan kuun vuokraa.

Kämppä oli hieno. Sain kutsua sinne kavereitani. Osa heistä muutti luokseni. Isäni lähetti minulle osoitteen muutoksen. Hämähdyin, mutta jatkoin asumista. Olihan minulla parveke ystävieni savukkeita varten. Kaunis ikkunalauta.

Vuokraisäntä. Häätö. Miten kävi minulle näin. Isäni. Minä kaipaan. Lähdin pois. Kaduille. Etsin kaikki ystäväni kämpät, mutta niistä ei löytynyt minulle yösijaa. Ei edes lepoa, ei takkaa.

Takka oli lämmin. Eilen siinä oli tuhkaa, mutta silti se oli Sinun kotiasi.Minä halusin kotiin, minua väsytti. Kun peittelet minut, kai mustat laulaa minulle iltalaulun. Äänesi on niin tuttu.

Olen pahoillani, että lähdin. Olin kaduilla, tietämättömillä kaduilla, jopa puiden ylimmillä oksilla, mutta lähetit minulle kirjeen. Kirjeessä luki: "Osoitteen muutos" Havahduin. Olitko muuttamassa pois, mutta kirjeessäsi oli minun etunimeni. Olinko minä todella muuttamassa? Minähän muutin, mutta oliko tämä kaikki lopullista?

En tiedä mitä ajattelin, kunnes istuin hiekkarannalla. Halusin levätä. Hän tuli minua vastaan. Kysyi miksi olin niin hämilläni osoitteen muutoksesta. Olin asunut isäni luona jo kauan sitten. Koko ikäni olin siellä asunut ja minun oli aika itsenäistyä. Minä myönnyin. Hänellä oli mukana pullollinen punaviiniä. En tuntenut häntä, mutta joimme silti samasta pullosta.

Aamulla heräsin. Ei minulla ollut itsenäistä elämää. Hän oli kadonnut aamunkoitteessa vain tyhjäpullo oli peitetty hiekkaan. Ei hänellä ollut väliä, en tiennyt hänen nimeään, mutta puhelinnumero oli taskussa. Sitten otin osoitekirjan ja menin Isäni luokse ja halusin kysyä olisiko mahdollista päästä edes vuokralle. Tiskaisin jokaisen talon asukkaan tiskit, imuroisin ja kiillottaisin astiat kiiltaviksi.

Hän ei sanonut mitään vanhentuneen punaviinin hajusta. Hän halasi minua ja hänellä oli ollut minua ikävä. Hän ei halunnut, että olin vuokralainen, vaan olin perheenjäsen.

Nyt haluankin olla takkatulen äärellä ja Isä laulaa minulle iltalaulun. Hän on onnellinen, hän ei pitänyt siitä vanhan punaviinin hajuisista vaatteista. Hän teki minulle uudet vaatteet, joissa ei ole punaviinisiä läikkyjä, vaan ne ovat puhtaan valkoiset. Olin kotona. En tarvinnut enää sääntöjä sillä tunsin Isäni ja olin hänen tyttärensä, joka tuli Isäänsä. Minä en ole tyhmä, olen viisas. Olen lempeä ja Isäni haluaa antaa kaiken mitä tarvitse juuri minulle, tuhlaajatytölle.

Kahvia ja teetä. Aikuisuus. Kuka on ikinä väittänyt, että minä todella siihen kasvaisin. Se kaikki tapahtui minun huomaamatta. En ole enää kovinkaan nuori, vaikka niin itselleni väitin. Olen aikuinen ja ottanut vastuuta itsestäni. Kai aikuisuuteen kuuluu kärsimys, kasvukipuja, joista pääsee eroon vain aikuistumalla. Minusta siis tuli aikuinen yhdessä pienessä vuodessa, vaikka olenkin vielä aika lapsi. Mutta jos voisin kasvaa vielä, ehkä koko elämä on pelkkää kasvamista.

Elokuu

Ja se tavallinen elämä.


Asuntolassa.

Ehkä olisin vain ollut hiljaa. Ottanut lasillisen omenalimonadia ja samalla vain unohtanut, että olin vain omassa keittiössäni. Samalla otin kraanasta lasillisen vettä. Se oli viileää ja simaisin vettä iholleni, koska se oli vahinko. Pyyhin veden pois kämmeneltäni.

Hän oli takanani. Kirjoitti kuin minäkin. Samalla katsoin ikkunaan. Ilta oli viilenemässä ja pilvet raottivat kohti horisonttia. Luokkahuone oli hiljaa. En saanut ainuttakaa sanaa suustani. En edes vilkaisut taakse. Ei hänkään, kirjoitimme molemmat kuin aina ennenkin. Minulla oli vain se paperipussi, johon pistin päiväkirjani.

Minulla oli muutakin. Ajatuksia oli jemmattu pienen paperipussiin. Minä kasvan, minä elän ja minut sade kastelee. Minä iloitsen ja nauran kilpaa paperipussien kanssa.

”Kaikki sen tiesivät Neiti Onnelan tavoista ja elämänkaaresta, perheestä ja sen poikaystävästä. " Neiti Ketola totesi minulle kyynisesti.

kirjoitan novellini loppuun. En koskaan saa sitä valmiiksi.