IRC-Galleria

Monille ihmisille kirjoitin tämän kirjeen.

Kylmä. Ei minulla ollut lämpöä, ei edes kynsikkäitä. Minä kuljin pitkin katuja, ne ihanat erottamattomat taivaanrannat ja onnellisia. Minä tulin hänen luoksensa. Se kiertävä muusikko, joka unohti etsiä
onneaan. Me oltiin onnellisia, vaikka ei olisi sitäkään uskonut.

Halusin rakastua niin paljon, että voisin olla erottamaton. Haluasin tietää sinusta kaiken. Oli vain vaikea myöntää kuinka antaa vain sen kohtalon ivan viedä minua etelään.

Anna minulle edes hipaus aikaa. Anna minun mennä eteenpäin. Se vain tuntui niin ajattomalta, ikuiselta. Minä haluan aikaa, mutta vain viereeni ajattomuuden. Hän antaisi seuraavalle jotain paljon enemmän tämän hetken.

Haluan tietää mitä haluat minusta. Mitä sinä minusta haluat, sitä minä en ole kuitenkaan. Haluaisin uskoa sinua, että kaikki on kunnossa. Olet maailmassa, jonne minä en pääse.

On harvoja asioita, sinä olet niistä yksi. En minä vain puhu. Pitäisit kiinni, etkä kuuntelisi. En puhu. En halua, olen se pelokas pikkutyttö.

Mä haluan nostaa itseni, piristää mieltäni. Saada jotain iloista aikaan.

Nostan katseeni sinun silmiin. Hiljaisessa yössä.Ei valoa, vaikka kyntilä vieressä lämmittää. Minne menisit siinä hiljaisuudessa, pois päin luotani. Kerään rohkeutta voittaa sen mitä pelkään rakkautta. Ongelmani oli se, että ainut ystäväni. Minulla oli se haava. Se pelottaa minua, vie minua piiloon. ieni asia saa minut suojautumaan.

Haluaisin herätä unestani. Tietää mitä siellä todella tapahtui. Ehkä näen auringon tai taivaan. Minulla ei ollut kuin kolme askelta. Suojelet minua pahalta. Siltä, että olisin rakkaudessa.

Tänään olin kirkossa, urut jotka soivat, nostalgia. Onko se kaikki se hinta? Että minä haluan tavata jonkun, joka voi murskata jokaisen hiukseni. Hän on hyvä, mutta hallitsee kaikkea jopa minun omia ajatuksia. Samalla mietin mitä vaatteita laittaisin huomenna.

Tänään oli ympäristöekologian koe ja niin se menikin, että innostuin kokeen loppuvaiheessa.

Puolet kurssilla mulla ei ollut edes kirjaa, puolet kurssin tunneista olin poissa ja lisäksi bilsan tehtävän väsäsin historian tunnilla. Eilen piti lukea kokeisiin, mutta jumituin erään musalinjalaisen kanssa juttelee ja sitten olikin klementtisalissa jo puoli kolmeen saakka yöllä. Opettelin soittaa kuule Isä taivaan pyyntöö tää. Se oli hauskaa, muutenkin on sellainen darra olo vieläkin, vaikka en ole juonut mitään kahteen viikkoon. No tää on kai niitä oireita tupakoinnin lopettamisesta, kai mä selviän. :)


Onneksi tänään on teemabileet, vaikka en aio siellä koskea tupakkaan enkä alkoholiin. :)

Ketuttaa... Viime bileistä kymmenen päivää, viime tupakasta kolme!

Vietin opistolla ihanan viikonlopun, ei tupakkaa, ei alkoholia. Mutta viihdyin, kiitos ystävilleni jotka toivat paljon parempia ajatuksia päähäni. Niin ja sain opiskeltua englannin kielioppiasiat melkein kaikki läpi, mitä siinä kurssi kirjassa on.

Mietin pitäisikö minun todella alentua siihen, että alkaisin kirjoittelemaan asioita, mutta sitten tajusin, että en mä nyt niin nou laiffi ole.

Tupakkaa on melkeinpä tullut ikävä, mutta sitten olen iloinen ja ylpeä siitä, että kun aamulla herään olen ollut polttamatta jo huikeat neljä päivää. Hippii, hurreii! Mutta joo, mietin suhdettani alkoholiin. Ehkä voisin Annin synttäreillä yhden siiderin juoda, alkoholittomana tietenkin ;)
Dokaus haittaa mun uskonelämääni, mä haluan taas olla niin kuin ennenkin. Viaton ja sellainen mukava. :)

Ihan sama, pääasia on elää tässä ja nyt, tuntea tuulen tuoksu, tanssia kaupungin keskustassa.

Sosiaalisuus:
Onko sinulla seurustelukumppania? - ei oo...
Ovatko vanhempasi yhdessä edelleen? - On ne.
Onko sinulla parasta ystävää? - On minulla parhaita ystäviä.
Onko sinulla monia hyviä ystäviä? - On tottakai.
Entä kavereita? - On niitäkin siunaantunut.
Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria/ystävää? - On.
Onko sinua koskaan kiusattu? - Joo kai jotain kränää on ollut.
Onko sinulla lemmikkejä? - Ei ole.
Haluaisitko pikkuveljen tai -siskon? - On jo. En koe niiden tarvetta, kaksi riittää mainiosti.
Oletko usein stressaantunut/jännittynyt jostain? - joskus riippuen tilanteista.
Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi? - tottakai.
Pidätkö itsestäsi? - vähän. On minulla kivat silmät ;)
Tuntuuko usein, ettei enää jaksa? - joskus.


Oma huone:
Onko huoneesi iso? - ei ole. kun olen jakanut sen kahtiin.
Pidätkö huoneestasi? - On se ihan kiva.
Monta taulua? - Ei yhtään, ainoastaan isoja pahveja on levitelty.
Julistetta? - ???
Milloin viimeksi:
Pesit hampaat? - aamulla.
Halasit jotain? - Tänään, kun olin pikkusiskoa saatilla.
Hämmennyit? - Eilen.
Surit? - En muista.
Itkit ilosta? - hmm.. en muista.
Sekalaista:
Mitä lukee ensimmäisessä tekstiviestissäsi - " Ok. "
Keneltä se on - äidiltä.
Kenen sängyssä nukuit viime yön? - Omassa sängyssä ihan.
Minkä värinen paita sinulla on nyt? - Harmaa..
Lempielokuva? - Niitä on niin monta. Kaunis mieli on aika hyvä.
Sano yksi asia jota teet joka päivä? -kävelen.
Lempiurheilulajisi? - korkeushyppy
Mitä et malta odottaa? - että tapaisin uusia henkilöitä.
Mitä söit eilen illalla? - leipää.
Katso vasemmalle mitä näät? - Patjan.
Millä sivulla datailet useimmiten? - irc-galleria, facebook, radikaali.net...
Sattuuko sua mihinkään tällä hetkellä? - Juu niskat ovat jumissa.
Milloin viimeksi liikuit taksilla? - Tallinassa.
Milloin viimeksi olit tosi järkyttynyt? - Olisiko ollut muutama kuukausi sitten.
Haittaisiko sinua jos ystäväsi rupeaisi seurustelemaan ex-tyttö/poikaystäväsi kanssa? - Kyllä mua haittaisi.
Tänään:
Mitä teet nyt? - dataan
Mitä teet myöhemmin? - Junailen opistolle, siellä suihkuun ja nukkumaan.
Mitä sulla on päällä? - housut, paita ja ruskea villatakki.
Mitä olet syönyt tänään? - vegaanitortilloja.
Huomenna:
Millainen päivä huomenna? - koulupäivä.
Mitä suunnitelmia huomiseksi? - on koulua käytävä nuorena..
Tavoite? - Opiskella englantia.
Mistä et pidä huomisessa? - Aamun tunnista.
Millaiset...
Sukat sulla on? - ei oo.
Hiukset sulla on? - hätäponnarilla.
Kynnet sulla on? - huonokuntoiset.
Laulutaito sulla on? - mielenkiintoinen...
Kielitaito sulla on? - huono.
Ripset sulla on? - pitkät.
Todistuksesi on? - keskinkertainen.
Silmät sulla on? - siniset.
Oletko:
Oletko jutellut tänään tytölle/pojalle johon olet ihastunut? - en ole.
Oletko tajunnut tänään jotain uutta? - olen.
Oletko tänään puhunut exälle? - en ole.

Viimeisin henkilö:
Joka makasi sängyssäsi? - Ei taida olla. En mun sängyssäni ole kukaan muu kuin minä!
Jonka kanssa menit viimeksi leffaan? - Olisiko isosisko.
Kenen kanssa olit suihkussa? - ihan yksin olin.
Joka sai sinut nauramaan? - olisiko pikkusisko.
Joka sanoi sinulle rakastan sinua? - jaa- a- en muista...
Joka laittoi sinulle viestiä keskellä yötä? - joku.
Yleistä:
Tatuointeja? - ei oo.
Lävistyksiä? - ei oo.
Mitä pelkäät eniten tällä hetkellä? - että pääni räjähtää.
Oletko ollut radiossa/tv:ssä/lehdessä? - olen. nelosen myöhäisuutisissa.
Mikä laulu muistuttaa sinua ihastuksestasi? - hmm... en ole miettinyt...
Kuka sai sinut rekisteröitymään galleriaan? - Olisiko sosiaalinen paine.
Onko sinulla kasveja huoneessasi? - yksin, jonka pelastin roskiksesta.

Mitä jos..
Ihastuksesi pussaisi sinua huomenna? - hmm... <3
Voittaisit lotossa miljoonan? - se olisi KATASTROFI!
Näkisit idolisi kävelevän ohitsesi kadulla? - pyytäisin nimmarin.
Saisit valita, oletko tyttö vai poika? - tyttö.

Sekalaista:
Oletko pitkä vai lyhyt? - lyhyt.
Miten elämäsi sujuu yleensäkin? - aika jees.

Oletko koskaan:
Nolostunut vanhempiesi takia? - olen ja monta kertaa.
Salannut jotain tärkeää asiaa vanhemmiltasi? - olen.
Ollut sanoin kuvaamattoman onnellinen? - juu...

En ollut hiekkaa, en kultahippujakaan ollut nähnyt moniin viikkoihin. Olin kiertänyt linnunradan toiselle puolelle, mutta maassa olin katsonut tähtitaivasta. Sama maailmankaukkeus oli ympärilläni.

"Tässä sinä olet!" Hän oli huudahtanut ja katsoin häntä aina vain ylöspäin.
Hän halusi tulla kanssani aamukahville ulos, hän halusi olla lähellä ennen kuin menen nukkumaan. Hän oli ahdistavin ystäväni. Hän manipuloi minua jättämään sen mikä oli minulle tärkeintä, terveys ja toisten hyvinvointi.

Ehkä hän oli täydellinen haave, joka oli vienyt minut toiselle puolelle maailmankaukeutta ja saanut unohtamaan miltä tuntuu asua maassa. Pienessä planeetassa, jossa kaikki melkein tuntivat toisensa.
"Muistatko sen tunteen?" Hän kysyi ja katsoi minuun. Muistelin sitä tunnetta, tunne joka vie sielunkin sekasortoon. Sellaiseen toisenlaiseen maailmaan, menettää kontrollin omasta elämästä. Samalla huomaa olevansa jossain maassa katsomasta linnunrataa. Tämä alkoi tuntua oudolta, mutta silti minä ja Hän olimme ystäviä, kunnes eräänä päivänä. Minä unohdin hänet kokonaan.

Pohjoinen napapiiri, toisella puolella.
En enää muista ensimmäisiä hetkiämme, mutta tiedän vain sen, että sinun hymysi tarttui. En ymmärtänyt, että olet todellakin olemassa. Olit hahmo toisesta maailmasta. Mustat korkokenkäsi, punainen nahkatakkisi ja huulikiiltosi tekivät uutta maailmaa minun maassani. Opetin sinulle, että miten hoidetaan petteripunakuonoa ja kerroin että Joulupukki asuu naapurissani.
Otit kaiken tiedon mitä sanoin vastaa ja halusit tietää kaiken poronhoidosta korkokenkiä välittämättä.

Ehkä tulisit luokseni käymään täällä pohjoisessa. Ehkä voisin viedä sut tuntureille, ehkä voisimme katsoa revontulia. Voisimme kävellä metsänreunaa ja unohtaa luonnonhelmassa kaiken sen melskeen ja katsoa nuotion tulen rätinää. Kuunnella kuinka ne meidät yhdistää.

Kirjoitin sinulle kirjeen etelään, sinne missä sinä asut, sinä menit. Odotan kyyhkysen lentoa luokseni. Haluan tietää miten olet viettänyt bussissa aikasi ympäri helsinkiä. Miksi et tulisi luokseni pohjoiseen, täällä olisi talvi eikä loskaa. Mietin mikä meidät on erottanut uudelleen, mutta pohjoinen aina yhdistää kun näen sinut Rovaniemen asemalla ja halaat minua. Sinun hymysi minut uudestaan kokoaa ja kevät tulee rintaani ja saan uutta voimaa.
Et vastannut kirjeisiini, mutta toivoin, että luit ne kaikki. Minulle sinä olit mullistanut maailmaani. Maailmaa, jota minä rakastin. Kaikki meni jonnekin, jonnekin kauas, minä jäin pohjoiseen Petterin kanssa.
Lähetit minulle lopulta kirjeen ja minä ilahduin siitä, vaikka kerroit meneväsi naimisiin ja kutsuit minut häihisi. Minua hämmensi, että halusit minut häihisi, vaikka en ollut morsiammesi. Olin sinulle yhden lomailuromanssin arvoinen, et ehtinyt nähdä revontulia, et edes niitä isoja kinuksia valkoista lunta. Et yhteistä vaellusreittiämme pitkin Saanatunturille. Meiltä jäi kaikki kesken, mutta sinä löysit uuden naisen.

Sä voit muuttaa kaiken, taivaat, maat ja kaiken uudeksi. Uudestaan, uusi runoni sinulle kirjoitin. Katsoin tähtitaivasta. Anna mun kirjoittaa tästä päivästä.

Anna mun olla, kohta taivasta kohti olisin toisenlainen. Ihmeellinen kiitoslaulu. Meitä yhdisti inspiraatio yhteiseen Herraani. Emme huomista tienneet, mutta tämä hetki oli yhteinen. Olimme yhteiset juuret ja se historia Herrassa. Annoimme sen kaiken, kun kuljimme samaa tietä. Meidän tiemme erottuivat valtatiestä.

Minun elämässäni oli niin tylsä vaihe, että en tiennyt miten sen olisin edes aloittanut. Olin kirjoittanut kolme kertaa sen ylös maailman joka loi minut. Minut on luonut maailman rakkaus, valo ja se siunaus, että mä kirjoitan omia juttuja. Osaan olla ihmeellinen, mutta seurasin omaa isoveljeäni.

Joskus minä selvisin, kun annoin käsittelemättömät varjot elämälle. Sinulle omistan ensimmäisen runokokoelmani. Sinä annoit ainoan poikasi maailmalle, sille maailmalle jota minä kuljen. Olen pienessä maailmassa yksin. Et antanut minun heittää ainuttakaan sekunttia elämästäni. Minulla oli omat tieni, tekoni ja elämäni, mutta sinun rakkautesi. Minä kiitän Jumalaani, joka avasi minun suuni. En ole koskaan käsittänyt kuinka muutit mut uudestaan.

Kirjoitin uudestaan kirjoituksen, joka loi minulle uutta energiaa. Taiteeseen kuuluu tinkimättömyys, mutta Jumalan rakkauteen huolettomuus, koska minä pelastuin. Tuhlaajatyttö tuli takaisin.


Annoit ainoan Poikasi.
Maailmalle jota minä kuljen
Olet vierelläni tähtitaivaalla,
jota minä katselen talvella.

Olit kaunis ja omituinen poika,
En ymmärtänyt kun kirjoitin
Kirjeen lähetin sinulle.

Katso ja ymmärrä, sitä joka loi taivaat ja maat, olen hiljaisuudessa, tunnelissa. Pieni on maailmani, sinun maailmaasi kuuluu minun maailmani. <3

Tavallinen maailma, jossa on vain yksi osa sitä mikä oli minulle tärkeää. Tajunnanvirtaa lattialle, pölyisellä pinnalla. Pieni osuus aamuauringon noususta, pienellä metsäretkellä.



Kaikilla oli jotain joka pääsisi edes pienen maailman vesille. Jotenkin tuntuu, että muutosta olisi ilmassa, puissa ja kaikissa maailman pienissä kylissä. Jotain sellaista, jota ei voisi muuttaa vain yksi ihminen. Minun piti tehdä maailmasta jotakin suurta ja hienoa. Mutta sitten havahduin, minulla on hirveät energia kulut. Niin, kyllä se kaikki toimii. Mutta jokaisella ihmisellä olkoon harrastuksensa, ja minulla on aika kallisharrastus.

Oho! Kuinka nopeasti on koeviikko kolkuttelemassa, mutta ei viitsi stressata turhia. C`est la vie! Ranskan koe vasta perjantaina. Kyllä siitä aina läpi pääsee, onhan mulla alkavan ranskan kutoskurssi menossa. Ja niin kyllä ranskaa aina tarvii.

Mä eilen tajusin, että olen onnellinen. Onnellisuus muuttaa muotoaan, eli mulle onnellisuus on elämän kriisejä ja surullisia päiviä. Ensin tulee aikuisuus ihmettely valaistus ja nyt että voin olla onnellinen, vaikka onnellisuus minussa muuttaisi muotoa. Onnellisuus on siis riippumaton. Mitä elämän filosofiaa...

Voisi sen äikän esseen tehdä, mut vois lukee sitä ennen sen Dostojevskin aateromaanin. Voi että miten saan siitä viisi sivua, jos en saa siitä mitään irti. Ainakin on tekemistä, lukea. Lukeminen on ihanaa! No rahattomana se tuntuu hyvältä.

Nimesi vaihtui, vaikka tiesin ettei nimeä yleensä vaihdeta. Sinä olit minulle todellinen nimi osoitekirjassani. Sinä olit sitä. Nimesi hiljaa vaihtui, mutta se ei vaihtunut. Se jäi osoitekirjaani huonolla käsialalla. Minä mietin, mitä minä tässä elämässäni halusin. Minä en halua juoda sitä maljaa, joka sai sinun nimesi piirtää. Miksi mitään ei onnistunut, minun oli vain pakko. Selviytyä. Kun elämä ei aina tunnut selviytymiseltä, silti selviytyy---

Astun opiston pihaan noin puolentoista vuorokauden sisällä. Keväällä oli haikeaa lähteä sieltä, kaunis päivä ja katsoin kuinka opiston pihalla oli kasvanut mielenkiintoisia puita. Meinasin kiivetä yhtesen odottaessa, mutta sitten jäin portaille istumaan ja avasin päiväkirjani.
Avaimen luovutus jäi miettimään. Sitä on pitänyt niin paljon kaulassa, unohtanut ties minne ja aina löytänyt sen. Nyt saan senkin takaisin, mutta en ihan samaa avainta.
Ilomielin aloitan lukion kakkosvuoden Opistolla. Ensimmäinen vuosi oli oppimista, kasvamista ja ennenkaikkea sopeutumista. Sopeutuminen ei aina ole tyytymistä uuteen, vaan myös uusien näkykulmien vaihtamista. Tavallaan totuttelee siihen, että opisto on niin erilainen paikka. Se on minun inspiraation talo. Sellainen, joka saa minut aina sitä ihmettelemään. Opistosta tuli yhden lukuvuoden aikana aika keskeinen osa kirjoittamisprosessista. Ne inspiraatiot, se ihana voima, joka pulppuaa ympäriltäni. Jotenkin minä olen sitä koko kesän kaivannut ja ihmetellut miksen ole paljoa kirjoitellut.

Ei tarvitse olla taiteilija, jotta saisi inspiraation. Kirjoittaminen on elämä, elämä on kirjoittaminen. Se pulppuaa elämästä. Ja Opisto on osa elämääni.