IRC-Galleria

Tein tämän yhdelle eskimolle josta tyksin, se tunnetaan nimellä Susanna Da Vanukas <3

Oli aika laskea sadetta kuin meidän omaa aikaa tavalla jollaista ei ole kellään muulla.
Kuin matka vailla samaa suuntaa, olemme aina uudessa ruudussa uusilla tavoilla,
tasaista aikaa ei ole koskaan meidän aikakirjoissa. Tapaamme nukkua.
Alkuajoista saakka valot ovat vaaleat, mutta ei kultaista salaa, minkä hiuksista sinun tavoitan,
tavalla joka raastaa minut kuin vankilaan josta ei halua tulla takaisin maailmaan,
jollaista en edes muista.
Saatoit minut vainoharhaan jollaista ei ole toista,
olemme kultaa jota kaikki haluavat tavoitella saadakseen aikaan mitä sinä sait minussa.
Sanavapaa tämänkertaisessa lopussa ei tule olemaan vakava,
vain edes pieni vara sinun katseesta nostaa minut takaisin maailmaan,
sinun luomaan.
Olen kuin vilja joka kaipaa sadetta,
en ole elossa ilman.
Olet minun pisara.