IRC-Galleria

Ihku sunnuntaiaamu, ei darraa, eikä kyl uponnukkaan eilen ku yks huurteinen.
Ulukona on ihan valakosta ja pitäis varmaan lähtä hiihtämään ja kokeilemaan joko se suksi luistais paremmin ku ei oo enää niin paljoa pakkasta. Toisaalta pitäis tehä kouluhommia ja toisaalta vois kyl lähtee uimaanki. Liika on liikaa ja liian paljon vaihtoehtoja on ihan syvältä.
Kun ei osaa päättää niin tuntuu että pää leviää ja sitten löytää ittensä makaamasta sängyn pohjalta ihan nuutuneena.

Lääkkeet on laskussa, ei jaksa enää mussuttaa niitä.

Päivän suunnitelma: kouluhommat kuosiin, hiihtämään, mummolle, leffaan jne.

Varmaan ton ekan kohdan saan tehtyä mut eiks suunnittelu oo aina kivaa?

Mieltä lämmittää ku on varattu jo lento takas koto-helsinkiin tiistai-illalle ^^

Ehkä mä selviän.

"mä tulin tropiikista
viidakon uumenista
kun appelsiinilaivaan satuin joutumaan

mä olen pieni Muksis
niin pienen pieni Muksis
oi saanhan
lahjan
lakupatukan"

...ei toivottavasti iske risteilyllä. Oon jo sen verran kipeenä, että en varmaan siitä enää selviäis.
Aamulla yskin jo limakalvot kurkusta pihalle ja pyörin peiton alla.
Kerrankin oli ystävällistä palvelua Kannelmäen terveyskeskuksessa ja sain nopeesti sen mitä halusin... Täti käski levätä ja nauttia lääkeaineita, mut eihän tässä kerkee ku pitää olla suuna päänä jo Tukholmaan päin säntäilemässä.
Pakko päästä shobbaileen vaikka rahat on jo männy mut onneks voi aina opintolainaa nostaa.
Pulkkamäkeenki ois kiva päästä, mut jos tää vuosi samaa vauhtia menee niin voi ei.

Augustana - Mayfield

ARE WE GONNA MAKE IT?

*fiilistel*

*pakkail*

Matkitaan nyt muita ^_____^

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)

Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Pelkkä varjo jäljellä,
ennen vielä jaksoi nauraa.

Jos rakastaa todella paljon,
on todella vaikea sanoa viimeinen sana.
Vaikka viimeinen sana olisi oikein,
jos rakastaa todella paljon,
jää viimeinen sana sanomatta.

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE
*TUULETTAA*




;-]

Hitto ku on viime aikoina nukkunu niin huonosti. Heräilen keskellä yötä ja nään mitä ihmeellisimpiä painajaisia. Onkohan tämä nyt sitä ku on humpsahti 22 ikävuoden toiselle puolen, tiedä häntää ku päätäkään ei näy.

Onneksi on beeeeerjantai ^^

Surinajenkka!

Tänään oli taas eräs paskimmista päivistä.
Vielä surullisempaa on se etten onnistunut enää sulkemaan sitä sisälleni vaan muut ihmiset huomasivat sen ilman että tarvitsi sanoa mitään.
Tuntuu kuin millään ei ole enää mitään väliä, vaikka tiedän että on. Fiilis tuntuu samalta kuin melkein täsmälleen vuosi sitten.
Ensin ylitän itseni, sitten alisuoriudun kaikesta.
Tai sitten tämä on niitä ikäkriisejä kun synttärit lähestyy.

Kumpa vaan joku ottais kiinni ennenku ehtii taas vajota.

Ihme aamu. Ensin nään unta että joku ampuu mua päähän puolen metrin päästä, enkä ees ehtiny nähdä kuka se oli. Harvinaisen sekavalta tuntu ja jotenki musta tuntu että mä käsitin mimmonen fiilis siitä tulee kun päässä on reikä. Aika nopeesti lähtee taju kaikkeen. Onneks sit kuitenki heräsin. Kellokaan ei ollu enempää eikä vähempää kuin tasan 6 aamulla.

Vielä uskalsi hetken nukkuu nii sit alkaa naapuri paukuttaa vasaralla (pattereita? tai siltä se ainakin kuulosti). Onneks sisko ehti keittää kahvit ennen kasia ku sit vedet pistettiin poikki kaheksi tunniksi ja nyt musta tuntuu että alan ymmärtämään niitä kuivuudesta kärsiviä ihmisiä. Tulee olemaan pitkät seuraavat 2 tuntia.

Mielialaa laskeakseni vielä on huoli toisesta ihmisestä, tai oikeastaa kahdesta. Mitään et voi tehdä mutta sydämesi itkee kun toista sattuu. Tuntuu että vois riehua tai tehä mitä vaan että pystyis jotenki auttamaan. Mutta tuskin asiaan auttaa mikään muu kuin ihminen itse. Voimia tarvitaan. Kumpa oiski niin vahva että tietäis miten tästä kaikesta pitäis selvitä. Päivä kerrallaan vaan eteenpäin.

Maija Vilkkumaa - Ei saa surettaa