IRC-Galleria

Soitin tänään kämppiksilleni (italialainen ja intialainen) suomalaista musiikkia. Kuunnellutin niillä Kotiteollisuuden lempparini "Vieraan sanomaa" ja Maj Karman "Sodankylän" ja "Sata vuotta". Vastapainoksi soitin myös Cheekiä :), "Liekeissä" ja "Jos mä oisin sä".
Reaktiot: Hynysestä ne sano: "Onpas karvanen äijä!", "Tolla ukolla on varmaan paljon vihaa sisällään, onko kaikki suomalaiset noin vihasia??" Intialainen sano, että sehän näyttää ihan saddhulta eli hindulaiselta pyhältä mieheltä, joka EI huolehdi hygieniastaan :DD Maj Karmasta ne piti enemmän, ei oo kuulemma ihan niin angstista.

"Sodankylä" on omasta mielestäni tosi kaunis kappale, mutta vasta tänään tajusin, miten melankolinen se oikeesti on!
Miettikää nyt: "Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä / Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei näin ylhäällä / Sä jäit seisoon pakkaseen, mun oli mentävä / Se on surullista, niin kovin surullista" ja niin poispäin. Ei mikään ihme, että itsemurhaluvut on niin korkealla Suomessa! Kaikella kunnioituksella Herra Ylppöä ja hänen kollegoitaan kohtaan, rakastan "Sodankylää" ja suomalaista melankoliaa :) Siksi pukeudun mustaan...

Cheekistä ne yllätty ihan totaalisesti! Suurin yllätys taisi olla se, että se ei oo hevimussiikkia :DD Suomalaiset oikeesti muuttuu ihan totaalisesti kesällä, me ollaan paljon avoimempii ja ilosempii. Sen täytyy johtuu talvesta ja pimeydestä! Hitto, täytyy vielä soittaa niille Valvomon "Mikä kesä" ja Hectorin "Lumi teki enkelin eteiseen"... :)