Hän puhuu sinulle päivästään.
Oli asiakkaita ja muutama vittumainen..
Hän puhuu sinulle tunteistaan.
Oli rasittavaa ja nyt niin väsyttää.
Ei kyseenalaista hetkeksikään,
ei edes ohimennen ihmettele
niitä sinun ylitöitäsi.
Ei kysele,
ei kai enää uskolla.
Sillä sokeutuuhan rakkauskin aikanaan.
Silloin, kun itse rakkautta ei enää näy
ei arjessa taikka mahassa
ihanana kutkutuksena.
Minun sinua kutitellessa,
et edes ajatellut häntä.
Ja arvuutellut hänen vilpittömyyttään
yhteiselon ja olon nimiin.
Minun sinua kutitellessa,
et ollut ketään muuta
kuin se ihminen juuri siinä.