ja niin vain miekin vajosin ainakin 5 vuotta alaspäin tännään.
jo vain voipi teini-iän kriiseistä näemmä kärsiä, vaikkei teini-ikkää ennää olisikaan. hassuahan tuo tommoinen, vaikka takapakkiahan pittää välillä ottaa nähräkseen mihin on kulkenut.
muut menkööt menojaan, mie jään tähän näin tuijottelemaan mansikoita.
ja vaikka äiti aina sannoi, ettei niitä saa tien laidalta syyä, kyllä mie syön.
näemme sitten sairaalassa varmaan kukaties.
-ja kukahan mahtoi väittää, jotta ikä tuo lissää viisautta ja tasapainoisuutta?
tahtoisin kovin tavata kysseisen henkilön ja pyytää uutta lauselmaa, taikka sitten perusteellista selontekoa ja selevitystä, miksi mie en sovi mihinkään katergoriaan mihin miun sanottiin aiemmin kuuluvan.
jos joku tietää, voi toki valaista miunkin sytyttämätöntä lamppua.