Olen.
Tässä.
Ja nyt.
Ei en paikoillani pysy.
Vaikka jalkani olisivat langoista sekaisin,
niveleni nurinpäin
ja maa jossain kaukana.
En horjumatta liiku,
enkä tahdostakaan voisi olla
ilman tuota tahditonta tanssittajaa.
Ja silti minä yksin näyttämöllä
tarjoamassa kansalle leipää ja sirkushuveja.
Mielenvikaiset riveissä ja niitten välissä
nauravat tuota dragikomiikkaa konsanaan.
Eikä näyttämön rikkinäisistä valoista
tai niitten tuomasta kuumuudesta
saa suuttumustaan irti.
Tähän holtittomaan oloon.
Vaan järkytys sinänsä;
minä lankojen kummassakin päissä.
Takana taukoamaton opettelu,
eikä se suju vieläkään.