ikävöinti on varsin ikävää puuhaa eikä sille tunnu olevan loppua.
nyt oisi mielestäni oikia hetki karata bahamalle, tai edes sille viereiselle parkkipaikalle.
mitenkähän päin tulisi olla, kun näitä levottomia jalkoja nyt piisaa joka lähtöön, ja mie vain halluisin olla. mutta että missä sitten kaikista mieluiten? empä tierä, ja jos joku tietää, niin kertokoon miulle sitten. odottelen suurta ahhaa! -elämystä, mutta toistaiseksi aika hiljaista on.
paitsi pääkopassa. sielä voisi kyllä hiljentyäkkin välillä. mutta ei, ehei.
se olisikin sitten liian helppoa.