Näinä hetkinä kun kaipuuni kovettuu
kylmiksi pisaroiksi kasvoille,
eikä suola tunnu haavoissa enää
lainkaan pahalta.
Uneni synkissä kuvissa
pääni on kuin yksi karkuun päässyt
vappupallon irvikuva,
eikä olokaan ehkä ole kummoisempi.
Mieleni suuressa vesiklosetissa,
painajaiseni muodostavat pyörteitä
siitä mikä minuun eilen koski,
ja vaikka tahdittomana tiedän se olevan velvoite,
voin vaikka vannoa
-että oksentaminen olisi mieluisampi harrastus.
Minä olen täällä
aivan yhtä turtana odottamassa
suurta pelastusta.
Tule ja vie.