Minän kapenin sinulle
kapeasta korresta paperinohueksi varreksi.
Varreksi, jossa kumpujen paikalla oli
aukea laakso
ja eteläisimmässä kolkassa
olit vuosikaudet pitänyt hauskaa.
Tiivistyin sinulle vuosien saatossa
yhdeksi ainoaksi reiäksi
kaiken läpikäyvään kommunikaatioon,
jossa yhteinen kieli oli
yhtä suurta kielioppivirhettä.
En yhtään ihmettele, tänään
että tuo kaikki on
imperfektin perikuva.