Masokistin vikaa taisi olla
vähemmästäkin
kun ammoisina aikoina nautti
omista kasvukivuistaan.
Siitä oli pitkä tie siirtää oma polkunsa
ulos lääkärin käytävistä,
kasvaa omille siiville
sekä seistä kahdella jalalla
( ja amputoida loput pois)
Murheistani
murheistasi
ja murheisiin.
Eikä koskaan silti liian pitkää matkaa
sinne, missä nostetaan kuppia
pienemmällekkin syylle.
Sinä päivänä,
kun onnellisuuteni muutettiin diagnoosiksi
olin hajota siihen paikkaan.
***menneisyyttä on syytä ulostaa aina tasasin väliajoin:)***