Koko tämänhetkisen olotilan voisi kiteyttää siihen hetkeen, kun jäädytyksellä ja fairyllä yritän raivon vimmalla saada luokkasormuksia pois sormesta.
tuloksena kahta kauheammin turvonnut ja väriä vaihtava metukka joka alkaa hautaamaan sormuksia turvotuksen alle.
ei muuta kuin terveyskeskuksen päivystykseen anelemaan apua jossa ensimmäinen lääkäri ei saa edes työkaluja sormusten alle, ja paikalle pitää hakea toinen lääkäri, joka käy varta vasten hakemassa omia työkalujaan.
puolen tunnin vihtaamisen jälkeen napsahti rakkaat luokkasormukset palasiksi ja voin taas näytellä lähes tulkoon normaalilta näyttävää keskariani jokaiselle, joka sanoo ettei pienestä turpoamisesta mun kohdallani mitään haittaakaan ole...
pärkkele, sais tulla ulos jo mölli ja palauttaa kroppaa vähän entiselleenkin!