IRC-Galleria

Siinä sä muka oot, tavoitettavissa. mutta oikeasti oot jossain muualla. En mä uskonu että näin käy, tiesin että sun oli paha olla. Tiesin että tosi paha, mutta en uskonu että noin paha. En tajua että oot lähteny enkä halua tajuta sitä. Oot mulle tärkeä, ja tiedät sen itekki. Tai tiesit, tai ainaki uskon että tiesit sen. Toivottavasti näytin sen sulle, että välitän susta.

Miks et puhu mulle asioista niin vakasti kuin ne oli? Miks et antanu mun auttaa? Tekisin ihan mitä vain että voisin palata takaisin, ja puhua sun kans. Elämä on joskus pelkkää alamäkeä, mutta niinku puhe on ollu, se kasvattaa ihmistä tulevissa vastoin käymisissä. Ei voi, eikä saa luovuttaa. Etkä sä niin koskaan tehny, mutta nyt teit.. Sen taakan voi jakaa meidän ystävien kans, puhua ja selvittää.

Ei me kyllä tarpeeks kauan tunnettu, mutta tarpeeks kauan siihen että pystyin kiintyyn suhun. Sua aidompaa ihmistä ei ollukkaan. Ekan kerran ku tavattiin, mä tiesin sen että oot ystävyyden arvoinen ihminen. Se vaan paisto susta läpi. Kaikille kekkä susta koskaan kysy, niin sanoin susta hyviä asioita, en kehuakseni sua, vaan puhuin susta totta.

Nyt mun on paha olla. Rakas, tärkeä ihminen lähteny pois. Jäi monet kaljat juomatta ja "hyvät" jutut puhumatta, taisin jäädä sulle velkaakin... Jäin varmaan tosi paljon velkaa sulle. Sait mut hymyilee monesti. Se että mä tapasin sut, tutustuin suhun teki musta onnellisen. Se että sun kaltasia ihmisiä oli olemassa, sai mut onnelliseks. Yllättäen jostaki vain tupsahit tänne meidän tyhymien joukkoon ja hyvin soveit sekaan. Niinku aina oisit ollu yks meistä.

Jopa tieto siitä että meinasit lähtee muualle töihin, ja muuttaa pois täältä, tuntu musta tosi pahalle.. Jonnekki kauas meidän luota. Ehkä sun ois pitäny sillon lähteekki, ettii uus elämä, ja uudet kuviot.

ikävä jo nyt.